Väärin luokiteltu
Minusta on hauskaa seurata TV-ohjelmien mainoksien perusteella, kenelle ohjelma on profiloitu, mihin kohderyhmään minun on ajateltu kuuluvan, kun kerran tätäkin ohjelmaa katselen. Kohderyhmäajattelu on askarruttanut myös minua. Ajattelussa on menty todella pitkälle ja samalla jonkin verran metsään. Ihmiset lokeroidaan ryhmiin koulutuksen, iän, asuinpaikan, sukupuolen, lapsellisuuden ja ties minkä mukaan. Ryhmille sitten suunnitellaan ohjelmatarjonta jakaen päivä ryhmäpäällikön aivoitusten mukaan. Minkälainen päällikkö esimerkiksi ajattelee, että "Ihana aamu" ohjelman katselijat olisivat siihen aikaan kotona, kun ohjelma on selvästi tarkoitettu työssäkäyville naisille. Vai kuvittelevatko koordinaattorit, että ohjelma on niin ainutkertainen, että me nauhoitamme sen joka päivä katsoaksemme ensimmäiseksi töistä tultua. En tiedä, kun koululaisia ei ole ruokakunnassa, joten vain lievästi ihmettelen, kuka päivisin katsoo kouluikäisille suunnattuja ohjelmia; katsotaanko kouluissa telkkaria. Mummojen ja pappojen ohjelmat päivisin ovat paikallaan, mutta jo iltapäivän "Lööpin takana" olettaa, että siihen aikaan kohderyhmänsä, työikäinen iltalehtisukupolvi, ehtii TV:n ääreen oikein pohtimaan päivän antia. Lauantai-iltapäivisin on ilmeisesti ajateltu naisten tekevän ostoksia tai ruokaa, ja miehet joutavat katsomaan urheilua. Sunnuntai-iltapäivisin nuoriso heräiltyään katsoo kai amerikkalaisten teinien vinkit.
Olen ilmeisen poikkeava, koska niin usein huomaan katsovani väärän kohderyhmän ohjelmia. Huomaan rikokseni viimeistään mainostauolla, sillä mainostarjonta paljastaa vääjäämättä, keneksi minua luullaan. Tiedoksi vaan mainostajille, että pieleen menee. Huvittelen tapahtumattomassa elämässäni esimerkiksi kuvittelemalla, minkä ikäisille mikin mainos on tarkoitettu ja minkälaiseksi siis ohjelmapäällikkö ostamansa ohjelman kuvittelee. Ja minkä kohderyhmän jäsen olen, kun pidän esimerkiksi siitä lokkimainoksesta, hillakaljamainoksesta ja taannoisista olvikoiramainoksista. Tiedoksi vaan, että en pidä kaljasta enkä laivaristeilyistä. Hillakaljalla yritetään ilmiselvästi nostaa oluen profiilia nuorehkojen ostovoimaisten bileikäisten naisten silmissä. Minä sen sijaan odotan aina sitä saapasjalkaista alastonta miestä. Juon vaikka kaljaa sen miehen saappaasta.
Olen onneton kohderyhmäläinen myös siksi, että oikein hyvän mainoksen nähtyäni en muista, mitä siinä mainostettiin. Luulin pitkään sitä kaljamainosta Nokian kumisaappaiden myyntipätkäksi; hehheh, ymmärrän toki, että siinähän se kikka piileekin. Lokkimainosta piti oikein keskittyä katsomaan muistaakseni, mitä minun haluttiin kuluttavan. Se poikalokki on niiiin hellyttävän ihana, että unohdan kaiken muun.
Onko muuten mitään järkeä siinä, että "Sopranos" ja "Mullan alla" tulevat samaan aikaan. Ymmärrän toki kilpailun samasta ostovoimaisesta kohderyhmästä, mutta onko järkeä: toinen niistä nauhoitetaan ja nauhoituksen mainokset kelataan. Että hukkaan menee puolet niihin ohjelmiin uhratuista mainoseuroista.
Ja pieleen taitaa mennä usein lokerointikin: taannoin tuli kotimainen draamasarja "Taivas sinivalkoinen", joka kertoi sodan jälkeisen Suomen elämästä. Kuvittelin kohderyhmäksi mm. sen ajan eläneitä sodan kokeneita ihmisiä. Vanha sotaveteraani sukulaiseni torjui kerran loukkaantuneena ja ärtyneenä keskusteluyritykseni sarjan kuvaamasta Suomesta: hän ei halunnut missään tapauksessa katsoa sellaista hapatusta, hän tiesi kyllä paremmin, mitä silloin oikeasti tapahtui. Kyselin muiltakin saman ikäisiltä; kukaan ei katsonut ohjelmaa. He halusivat vain katsoa kauniita ja rohkeita ja kokea tunteita ja tuoksuja.
Minä kuulun ohjelmavalintojeni mukaan ryhmään, joka ostaa vauvan vaippoja, rajun käytön kestävää ultrastrong-hiusgeeliä, pidentävää ripsiväriä, Mersuja, kaljaa, miesten kalsareita, lattiamoppeja, urheilujuomaa, sohvakalustoja, hillosokeria ja paistinpannuja. Mainostajat nyt varmaan repivät peliverkkarinsa, kun ilmoitan, että en osta. En mitään noista. Paitsi Mersun ostaisin, jos olisi rahaa.
Tämän aamun mielihyväannokseni täyttyi, kun herättyäni ja tassuteltuani keittiöön huomasin kellon olevan vasta 02.53. Ihanaa kömpiä takaisin sänkyyn ja painaa univideon play-nappulaa.