Naapurissa, Jäärästerpolku ykkösessä, on pysäköity menopelit kävelytien varteen kielletylle alueelle kymmenisen vuotta. Jäärästerlandian pysäköinnin valvojat ovat siitä mukavat rahat keränneet vuosien varrella ja leikki on jatkunut hyvässä sovussa. Talon päädyssä on saman ajan ollut Jääresterpolun ikioma lentopallokenttä, jonka sellaiseksi tunnistaa rapistuneista tolpista kahta puolen nurmikoitunutta aukiota. Kerran on yhtenä juhannuksena kentällä Jääresterpolun teekkarit pallogrillanneet sinistä lenkkiä mutta muuten kentän käyttö on ollut lähinnä koirankusetustolppatyyppistä toimintaa. Nyt Jäärästerpolkulaiset ovat keksineet vihdoin pysäköidä autonsa tälle mitään tekemättömälle kentälle pois kävelytien varresta. Onko pysäköinnin valvoja nyt siis tyytyväinen? Ei ole. Se jatkaa jääräpäisesti autojen laputtamista.

Jäärästerlandiassa piiskasi tuuli eilen illalla vaakasuoraan jäisiä pikkutikareita silmiin ja tiet olivat kymmenen sentin loskakerroksen peittämiä. Mutta se ei estänyt kunnon kansalaisjääriä juosta louskuttamasta jalat polviin asti kurassa silmiä siristellen vasten pimeyttä ja tuiskua. Koko yön jatkunut lumisade oli aamulla peittänyt Jäärästerlandian kadut, kadun varret, bussipysäkit ja kusitolppaparkkipaikan autot reilulla lumipeitteellä. Mutta sepä ei tietenkään estänyt kansalaisjääriä puskemasta valottomilla polkupyörillä auraamattomia pyöräteitä myöden töihinsä. Jotkut laiskimmat seisoivat polviin ulottuvassa lumihangessa bussipysäkeillä. Kiireisimmät jäärät ottivat hangesta nelipyöräisen kulkupelin mutta eivät tietenkään kansalaisuskollisina harjanneet lumikerrosta pois. Lähteehän ne pyyhhkijöilläkin. Eikäpä siellä mitään näkemistä ollutkaan, kun autotietkin oli auraamatta ja lunta satoi sokeanaan lisää. Mikä ei tietenkään estänyt kansalaisjääriä ohittelemasta toisiaan kaistojen väliset pöykyt pöllyten.

Jäärästerlandian puhtaanapitolaitoskin oli jo kahdeksan maissa auraamassa. Siellä ne puskivat kävelytietä puhtaaksi lumesta. Sitä samaista tietä, jota kukaan ei ole koskaan kenenkään nähnyt käyttävän edes kesällä. Muita teitä auroivat sen verran, että pahimpaan ruuhka-aikaan puskivat noilta käyttämättömiltä kävelyteiltä syntyneet lumivuoret vilkkaimpien risteyksien poikki toiselle puolen katua olevalle bussipysäkille. Ja tietenkin siirtelivät traktoreitaan ruuhkan keskellä kiirehtäen auraamaan muita käyttämättömiä kävelyteitä. Ja ihan oikein. Kyllä ne autoteiltä lumet liiskaantuu muutenkin mataliksi.

Talvi ei siis taaskaan yllättänyt Jäärästerlandian kansalaisjääriä. Aina valppaina he pääsivät kaikki töihinsä lähes ajoissa haukkumaan yhteistuumin kaikki etniset linja-autokuskit, jotka jääräpäisesti tervehtivät hyväthuomenet iloisesti hymyillen vaikka kukaan ei koskaan heille vastaa. Ihme etnisiä jääriä. Eivät opi ihmisten tavoille.