Laukun ei tarvitse olla painava, ja silti siitä voi saada niskansa jumiin, jos kaupunkikäyskentely kestää kauan. Jumi ei tule siitä painosta, vaan siitä, kun täytyy jännittää toista olkaa pitääkseen laukun mukana. Silloin mies voi jossain syrjäisellä kadulla kantaa hetken aikaa laukkua. Pääväylillä ei, se olisi jo tavatonta. Mutta siis - auttaakseen neitonsa niskahartiajumitusta ja ehkäistäkseen päänsärkyä.

Mutta se on siis naurettavan näköistä sinustakin, jos ei pääväylillä? Pyydätkö miestä vai ihan itsekö tarjoutuu?

Olen nimittäin tavattomaksi hämmästyksekseni huomannut miesten ihan ilman mitään ottavan tyttönaisvaimoystävän laukun heti, kun on halit ja pusit tavatessa vaihdettu.

Minä siirryin reppuihin juurikin tuosta jumitussyystä. Tosin minulla jumittaa aika-ajoin jo pelkkien käsien kuljettelukin.

Minä en kyllä mitään herrasmiesideologian mukaisia laukunkantovelvoitteita harrasta, joskus tulee pyydettyä apua jos en itse oikeasti jaksa. Mutta mitä pikkuisiin neitilaukkuihin tulee, joskus tulee sysättyä semmoinen "pidätuota" -tyyliin miehelle samalla kun itse kaivaa taskusta jotakin tai solmii kengännauhoja tai menee käymään wc:ssä (julkisella paikalla), ja toiminnan ollessa ohi se voi vahingossa unohtua miehen käspuoleen hetkeksi.

Juu, kyllä se pahalta näyttää ja siksi turvaudun apuun vain sivukaduilla. Ja sitten juuri noissa pakkotilanteissa, kun pitää saada laukku pois tieltä, että saa kengännauhat tms. kuntoon. Pyynnöstäni mies auttaa, ei sentään muuten.

> Kuten, että herrahenkilö nostaa karvalakkiaan naista
> tervehtiessään. Mitähän muuten sekin tapa palveli?

Noh, hattu suojaa kylmältä mutta sen lisäksi se on osa pukeutumista siksi että se voidaan ottaa pois päästä. Lienee enemmälti automaattirefleksi että hattu nousee tervehdittäessä, samoin sisällä koska siellä sitä ei tarvita.

Se siis palvelee säädyllisyyttä ja hyviä tapoja.

Pidätuotahetki on ihan hyväksyttävää mutta oletteko huomanneet, miten noloina ne seisoo se neitilaukku kädessä.

Tichy, kuka on sanonut, että on "säädyllistä" se, että mies joutuu ottamaan hatun päästä tervehtiessään. Kuka näitä sääntöjä keksii? Miten niin säädyllistä, että mies seisoo hikinen hattu kourassa? Ja kuka määrittää, että se on hyvä tapa? Minusta parempi tapa on pitää se hikinen reuhka päässä.

Kas, kun on tuollaiset väskyepisodit jääneet huomaamatta. Sitä vastoin tässä jokunen aika sitten katselin nelihenkistä perhettä. Isä ja isot pojat lompsivat kädet taskussa edellä ja äiti raapotti perässä jättiläismäinen käsiväsky toisessa ja ylitsepursuava muovipussi toisessa kädessä. Pysyi siinä ainakin rouvan selkäranka suorassa.

Mietin myös tuota hatunnostoa ja riehaannuin googlettamaan. Selvisi, että eräs uskovais-ryhmittymä, josta ahkerasti käydään ovikelloja soittamassa, jo 50-luvulla tiesi kertoa, että itse vanhalta vihtahousulta se on - aiheetonta naisen ylentämistä.

Jos ihan mennään etiketin mukaan, niin mies ei koske vaimonsa käsilaukkuun.
Siis ei koske.

Hyvä tapainen mies kuolee sydänkohtaukseen, jos nitrot on vaimon laukussa, mutta vaimo ei ole niitä antamassa.

Toiseksi. Mies kantaa aina kaiken mitä voi kantaa, paitsi sen käsilaukun ja nainen osallistuu vasta kun se on välttämätöntä.

Ja tiedättekös minkälaista käsilaukkua tosimiehet pitävät?

Mitä hatun nostoon tulee, se on todellakin tuhansia vuosia vanha tapa. Ihan ensin hattu päässä ei kätellä eikä puhutella ihmisiä joiden kanssa ei ole tehty sinun kauppoja. Juuri tänään ilmoitin eräälle rahan kerääjällä aseman luona, että jos hän puhuttelee minua, niin ensin pipo pois päästä, sitten esittely ja sen jälkeen voi sitten esittää asiansa.

Samoin vierasta ihmistä tai asiakasta ei puhutella aurinkolasit päässä.

Kättely sitä vastoin on muuttunut parissa sadassa vuodessa, niin että kun 1807 olisi ollut kertakaikkisen julkeaa kätellä paljaalla kädellä, niin 1907 jälkeen on loukkaavaa kätellä käsinekädessä naista.

Alkujaan hatun noston idea perustuu pariin perusajatukseen.
1. Kun on paistanut kirkkaana, hattu on suojellut paisteelta ja varjostanut silmiä. Vilpittömyyden osoituksena on otettu hattu pois varjostamasta.
2. Kun päivä on paistanut kirkkaana, on hatun suoja ollut mukava. Kunnioituksen osoituksena on hattu riisuttu omasta mukavuudesta tinkien, kun taas korkeampi arvoinen henkilö on voinut pitää hatun päässä.

Tässä yhteydessä on muutoin hyvä muistaa, että hattu on ollut myös domain-herruuden tunnus, vaikka se onkin unohtunut siinä tarkoituksessa liki kaikkialta muualta kuin Skotlannissa, jossa edelleen aatelittoman maanomistajan ja vanhojen aatelistenkin vaakunaa koristaa ns. feodaalihattu, ei kruunu.

Luultavasti alkuperä on sotilaallisessa tervehdyksessä joka taas juontanee juurensa kypärään ja haarniskan visiiriin. Kypärää ei oteta pois eikä visiiriä nosteta vihollista kohdatessa. Kyseessä on siis ystävyydenosoitus.

Vaikka alkuperäinen syy tämänkin etiketin muotoutumiseen lieneekin hautautunut historiaan, ihmisten tervehtiminen on yleensä kohteliasta (ainakin kotikaupungissani) sukupuolesta riippumatta. Tietenkin se riippuu myös hatusta, ajattelin tietenkin ensimmäisenä knallia kun sitä itse käytän.

Miksi naisten kohteliaisuussääntöihin sitten ei kuulu hatulla tervehtiminen? Se johtuu käytännöllisyydestä. Miesten hatut ovat yleensä niin yksinkertaisia ettei siitä koidu sen suurempaa vaivaa mutta naisten kohdalla jo vaikkapa 100 vuotta sitten tilanne ei ollutkaan aivan niin yksinkertainen erilaisten koristeiden ja nauhojen vuoksi.

muut ovatkin kommentoineet hattutemppuja, minä siis työnnän lusikkani puhelusoppaan.

sama ihmettelen itsekin - eli jos on väline elikkäs härpätin elikkäs puhumiseen tarkoitettu kapula, niin miksi sitä ei saisi käyttää? kyllähän joskus mennään vähän hyvän maun rajoilla sen puheluinnokkuuden ja tarinan iskennän kanssa, mutta silti. jos se vitkutin on mobiiliksi luotu, niin kuin menneiden aikojen suosikki, laatikkomalli (voi sitä kantokahvaa muistelen edelleen), niin miksi pitäisi sulkeutua johonkin koppiin puhumaan...

tunnustan. olin se nainen, joka tänään jauhoi idän pikajunassa kollegan kanssa puhelimessa ja sai jopa jonkin sortin riidankin aikaiseksi kun ei meinannut setämies uskoa luurin toisessa päässä.

sitten ihan OT; miksi täällä on näin kylmä ja pimeä? no mutta valaisuun voi käyttää sitä kännykkää...

Kyllä sitä käsilaukun kantoa näkee nuorten miesten harjoittavan ulkomaillakin. Useimmiten tosin ne ovat silloin juosseet tai ajaneet skootterilla.

Petjuska:
"Alkujaan hatun noston idea perustuu pariin perusajatukseen."

Ja alkujaan ennen noita siihen tapaan nostaa silmikkoa jos ei tapa.

Silmikon nosto on myöhäisempää kerrosta ja sen näkyy toisessa tavassa; kunnianteko käsilipassa on tuota perua.

Mutta hatun riisuminen kunnioituksen osoituksena on ikivanha tapa, ja jos minä sanon ikivanha, niin tarkoitan ikivanhaa, enkä mitään eilen tapahtunutta, kuten Hastingsin taistelua. Hatun riisuminen kunnioituksen osoitukseksi tunnetaan mm. etruskeilla ja Mesopotamiasta.

Ja vielä sen verran, että minulla on tämä puoli aika hyvin hallusssa; historiaa opettanut vaatturi.

Odotinkin Petjan kommenttia tietäen, että jos herrasmiehen tavoista on kysymys, niin Petja jos kuka tietää. Minua lolduttaa, että olin oikeassa tuon neitilaukun kantamisen suhteen. Se Ei ole herrasmiehen tapa vaikka niin tuntuu olettavan aika moni.

Loogista on, että kasvojen/pään paljastaminen on kunnianosoitus ja konkreettinen näyttö siitä, ettei mahdollinen viholainen ole vastassa. Mutta miksi se tapa on säilynyt läpi historian. Ja koska naisten ei tarvitse, niin ihan kuin se liittyisi sotaan ja vihollisen tunnistamiseen.

Viimeistään taas kun Suomen Turku julistaa joulurauha, näemme, miten samanmielisesti Suomen miehet paljastavat vilpittömät aikeensa lumi- tai räntäsateessa. Nykyisin naisten pipat ja hatut ovat ihan yhtä simppelisti päästä poistettavissa. Miksei tasa-arvo ole tehnyt tälle tavalle mitään.

Vierastan jotenkin kaikkea sellaista, jota vaan tehdään kyseenalaistamatta syitä. Jos jollain tavalla ei todellakaan ole mitään järjellistä käyttöä, niin miksi se elää. Hatun poisto päästä on yksi niitä, joita noudattaa kiltisti jopa se hattu päässä nukkuva loppahousu ja lippalakkihiphoppari. Uskomattoman sitkeästi elävä tapa. Miten juuri tämä tapa on saatu niin iskostettua mieliin.

Me akateemisessa viitekehyksessä olemme kuitenkin orientoituneet vertailevaan kriittisen tutkimukseen,
Elias, Norbert, The Civilizing Process. The History of Maners and State Formation and Civi-lization. Cornwall (1994). on aika hyvä lähde jossa itsessään (tapojen osalta) on koottuna vertaileva teoria poikineen- kuka, milloin ja miksi?

Frendit, kausi 5, jakso 13 (110) "The One with Joey´s Bag". Hiphei :) !