Vitosia
Kapteeni aika perää vitosessaan vitosia.
1. Missä olit ja mitä teit viisi vuotta sitten?
Vietin edellisen elämäni viimeisiä hetkiä. Tein liikaa töitä. En ollut onnellinen. Olin. En elänyt.
2. Missä olit ja mitä teit viisi kuukautta sitten?
Eräänkin virkasiskon kanssa istuimme juurikin viskillä eteläisen naapurikaupungin hotellin lobbybaarissa. Kevät tuoksui vielä uudelle, elämä tuntui taas kerran olevan sekä siinä että edessä.
3. Missä olet ja mitä teet viiden minuutin kuluttua?
Sänky näyttää houkuttelevalta. Pimeä ja pehmeä hiljaisuus, omuus. Arjen palkintona pehmeän hiljainen hetki ennen täydellistä pimeyttä. Mikään ei voita sitä tunnetta, kun uni ojentaa syliään ja tietää, että se ottaa.
4. Mitä teet ja missä tulet olemaan viiden kuukauden kuluttua?
Maaliskuun alussa voisin olla vaikka jossain päin Keski-Eurooppaa vaistoamassa kevään tuloa ja maailmaa. Ehken hyvinkin viinilasillisella parhaassa seurassa.
5. Mitä teet ja missä tulet olemaan viiden vuoden kuluttua?
Onnellinen. Hyvässä seurassa. Toivottavasti.
Jälkipuheet
Kuulostaa mukavalle. Mitä teit, että pääsit oravanpyöristä kärrynpyöriin? Jälkimmäiset ovat kyllä mukavampia...
Opin kuuntelemaan itseäni ja omia halujani ja vaatimaan itselleni omaa elämää ja tilaa. Tosin oppiminen vaati aika paljon ja aika kauan ja aika isoja uhrauksia. Mutta kun sen punnersi, niin oli loppujen lopuksi helppoa. Se vaati vain sen oivalluksen.
Vähän sama kuin laihduttamisen kanssa. Paitsi että laihduttamisen kanssa menee helposti överiksi tai palaa lähtökuoppiin. Mutta kun on itsensä löytänyt, ei sitä enää hukkaa.