Ydinprosessiot
Nykyisin iso osa työajasta menee kaikenmaailman työn kuvaukseen. Pitää tehdä osaamiskarttoja, itsearvioida korpporaatiota sekä itseään, asettaa itsensä osaamisympyrälle, tehdä työnkuvauksia, prosessikuvauksia, määritellä ydintyöt ja metaosaamisalueet. Jokajumalan liikahduksesta pitää vielä perustaa työryhmä ja sovitella ydinosaajien ja prosessoijien aikataulut. Ei ihme, että ei sitten ehditäkään tehdä niitä osaamishallittuja ja ydinkuvattuja prosesseja.
Ennen tehtiin töitä. Nyt kaiket päivät kuvaillaan ja määritellään, miten, mitä ja kuinka laadukkaasti tehdään prosesseja, joita ei ehditä tehdä, koska pitää mennä kokoukseen kartoittamaan osaaminen ja vuokaavaamaan ydinprosessit.
Jälkipuheet
Kappas, jotain iloa sentään siitä että on pätkätöissä! Kukaan ei häiritse utelemalla ydinosaamisistani saati oleta minun arvioivan sen enempää itseäni kuin muita, kunhan teen töitä senverran vakuuttavasti että viitsivät budjetoida mulle palkkaa sen seuraavankin kolme kuukautta. ;-)
Just siksi meillä on teitä pätkätyöläisiä, kun emme itse ehdi tehdä niitä töitä, kun olemme tärkeitä ydinosaajia ja piirtelemme ydinprosessien vuokaavioita heti kun joku pätkätyöläinen ensin tekee ne kaaviot, kun emme itse ehdi eikä ehdi opetellakaan, kun täytyy päivittää niitä tietoja, jotka ovat vanhentuneet ja pitäisi sitä osaamitasoluokitusta nostaa.
Pitääkin muistuttaa vastuualuejohtajaa, että budjetoi pari pätkätyöläistä lisää.
Ai, niitäkö tehdään vieläkin? Minulle ne tulivat tutuksi jo 90-luvulla. Työttömyydestä on se etu, ettei tarvi enää piirrellä vuokaavioita ja laatia laatukäsikirjoja, joita kukaan ei lue.
Meillä noi jutut tehdään kolmessa tunnissa kehityskeskustelun aikana (en nyt muista mikä nimi on oikeasti). Olisihan tuota 'keskustelua' pitänyt valmistellakin, mutta kun se pitäisi tehdä vapaa-aikana. Keskustelut yms. kalvosulkeiset on myös 'ulkoistettu' Tallinnan risteilylle, vapaa-ajalle = ei tartte osallistua. Ja työaikana voi tehdä laskutettavaa ...