Pidemmän aikaa jo olen ollut huomaavinani semmoista seikkaa, että kun naisesta on tehty haastattelu tai juttu, niin nainen on paukauttanut, täräyttänyt, laukonut, huokaissut tai pamauttanut. Kun miestä on haastateltu, hän on kertonut, selittänyt, todennut ja vahvistanut. Ollenkaan omaamatta naismiesnäkökulmaa asiaan luon merkitseviä katseita naistoimittajiin ja akkainlehtiin päin.

Sama jatkuu myös pehmeiden, naisvaltaisiksi miellettyjen asiantuntija-alojen puolella. Kun television asiaohjelmaan [miten minä näissä aina näen sieluni silmin punaiseen jakkupukuun pukeutuneen empaattisesti hymyilevän naistoimittajan] on kutsuttu päivystävä psykologi, olkoon hän sitten mies eli nainen, niin hänen lausumansa viritetään emotionaalisesti, jopa terapioinniksi. Jos psykologi on vaikka todennut tyttöjen menestyvän koulussa poikia paremmin, niin haastatellun todetaan olleen huolissaan poikien tulevaisuudesta. Psykologin kertoma todetaan lisäksi usein kannanotoksi, ei niinkään tutkimustulokseksi. Kovempien tieteiden puolella asiat ovat. Kunnes toisin todistetaan.

Huvittavaa muuten on, miten uskollisesti pidetään kiinni joistain yleisistä uskomuksisa silloin, kun halutaan tai kun on olosuhteiden tai yleisen hyvän nimissä parempi vaan uskoa. Esimerkiksi päivähoidon vaikutusta lapsen kehitykseen on tutkittu erinomaisen paljon. Yksi merkittävimmistä havainnoista on, että mitä varhemmin lapsi menee päivähoitoon ja mitä enemmän aikaa hän on pienenä viettänyt aikaansa lapsiryhmissä kodin ulkopuolella, sitä herkemmin hän turvautuu aggressiiviseen käyttäytymiseen ristiriitatilanteissa. Yleinen usko edelleen kuitenkin on, että lapsi opii päiväkodissa sosiaalisia taitoja.

Jos minä olisin minkään alan asiantuntija, en ikinä menisi television asiaohjelmiin olemaan mitään mieltä mistään, sillä minun jälkeeni haastateltaisiin urheilijaa, valokuvamallia ja miss maitolaituria, jotka kertoisivat vuorollaan, mitä mieltä he ovat kyseisestä asiasta ja miten asiat oikeasti ovat. Onneksi en ole. Asiantuntija. Tosin olen montaa mieltä useistakin asioista ja joskus jopa niitä paukauttelen, täräyttelen ja jopa ehkä vähän huokailenkin.