Onhan se naisilla ehkä ihan eri asia, mutta päätin jo kauan aikaa sitten, että ei kannata ajatella sitä mitä opiskelijat sinusta tai vaatteistasi ajattelevat. Se kun on juuri tuollainen loputon suo kun kuvailit. Loppujen lopuksi ne ovat muut asiat kun ratkaisee, vaikka ensivaikutelma olisikin vaikka mikä. Eikä ne opiskelijat taida aina opettajaa edes ihmisenä pitääkkään, vaan jonkunlaisena opetusrobottina, josta saa ajatella mitä vain, mutta aika harvoin kuitenkaan jaksetaan ajatella mitään.

Oikeasti se ei ole niin vaikeaa, miltä se tuntuu ja toisaalta taas se on kyllä aika vaikeaa.
Vaatehan on viestinnän väline.

Vaatteiden primäärimerkitys on tietysti suojaaminen, mutta kun se on sen tehnyt, kaikki loppu on viestintää.

Eikä pukeutuminen ole vain viestintää muille, se on sitä myös itsellesi, eli pukeutumalla asemoit omaa mielikuvaasi omasta asemastasi yhteisössäsi.

Ihminen joka näyttää siltä, ettei välitä vaatteistaan, välittää viestin siitä, ettei välitä toisista ihmisistä.

Jos välittää sen kuvan, ettei välitä toisista ihmisistä, kuinka kiinnostavana ne pitävät silloin niitä asioita, joita heille välittää?

Eräässä yrityksessä, oman alansa suurimmassa maailmassa, on mielenkiintoinen "pukukoodi". Yrityksen koko myyntiorganisaatio pukeutuu ns. smart casual tyyliin päivisin, iltatilaisuudet ovat sitten asia erikseen. Mutta koko myyntiorganisaatio pukeutuu samoihin väreihin. Vaikka jokaisella on omanlaisensa versio, niin kaikilla periaattessa on samat värit.

Heillä se toimii erittäin hyvin, asiakkaiden edessä he eivät ole liian hyvin pukeutuneita, joukossa he viestivät yhteinäisyydestä, mutta silti yksilöllisyydestä ja henkilökohtaisesta panoksesta ja palvelusta. He näyttävät huolitelluilta, mutta eivät liian hienoilta rasvanahkaisten asiakkidensa rinnalla.

Yritys myös panostaa tähän ilmeeseen sen verrran, että halutessaan uusi myyntimies voi tavata pukeutumisneuvojan, joka ohjaa uuden henkilön löytämään oman tyylinsä sisältä tämän yritysilmeen.

Eihän sitä tosiaan pitäisi ajatella mutta kun ei pysty olemaan ajattelemattakaan. Syystä että itse otan jokaisen tapaamani henkilön pukeutumisen jonkinlaisena viestinä ihmisen persoonasta ja tavasta suhtautua tilaisuuteen tai minuun itseeni. Ja koska tiedän, että se vaikuttaa minuun, oletan, että pukeutumisella viestin itsekin muille. Jos kerran pystyn vaikuttamaan viestin sisältöön, miksi en sitä tekisi. Teenhän sitä samaa arpomista sanoillanikin joko puhuessani tai kirjoittaessani. Aina sitä väkisinkin viestii niin paljon sellaista, mitä ei sano. Jos siis vähänkään voin vaikuttaa viestin sisältöön minusta, teen sen.

Pukeutumisella voi myös hämätä, ei sen kaiken tarvitse olla totta. Naisella on se etu kyllä miehiin nähden huomattava. Miksi en käyttäisi myös sitä.

Mistä tiedät, mitä ne ajattelevat?

En tiedäkään. Riittää, että itse ajattelen niin.

Meidän luokan pojat arvostaa opettajattarien kireitä t-paitoja ja söpöjä farkkuja... Puheista päätellen. Ihan vaan tiedoksi. ;)

Oh, tuota arvelinkin. Eli ne tietää, että minä tiedän, että ne tietää, että minä tiedän, mitä ne ajattelee. Ylisäälittävää, jos silti siis pukeudun niihin.

Eh. Olen nyt yrittänyt ottaa opikseni.
Yritän taas löytää paikkaani uudessa työyhteisössä. Viime syksynä kuulin kommentteja, ettei täällä tarvi noin hienona olla. Olin ihan tavallisissa tamineissa, joissa viihdyn. Jossain kohtaa tunsin jopa vihaa selässäni, että yritän mukamas olla muita parempi :O
Nyt yritän näyttää aluksi mahdollisimman nukkavierulta ja menen suihkunraikkaana tukka laittamatta töihin. Niin typerältä, kuin se tuntuukin, tuntuu purevan. Egoni ei ole liian päällekäypää, jos housuni on rikki ?!

Tää on testivaihe. Teen tästä vielä tutkimuksen, uuteen työpaikkaan soluttautumisesta.

Nukkavieruun laittamattomaan naiseen on helppo sopeutua, kun siitä näkee heti, mikä se on. An sich! Se ei ole vaarallinen, kun se ei ole yhtään panostanut. Sen voi ottaa kaveriksi, kun siitä ei ole vaaraa mulle. Ja kas! Olet inessä.

Kun sitten olet siellä, niin sitten vaan pikkuhiljaa muutut itseksesi taas.

Minäpä kerron.
Kun olin 16v. Tein metsätöitä. Sellaista mitä enää ei tehdä.

Haalarin alla minulla oli valkoinen paita, solmio ja liivit.

Kun savotalle tuli auto hakemaan puuta, tulivat kuskit kysymään asiasta minulta, ei kympiltä.

Minä sitten hövelisti neuvoin "Kysykää tuota punanaamaiselta, Räsänen neuvoo"

Erään kerran meinasin joutua tappeluun Espalla, kun kaveri ei uskonut että olen metsätyömies. Oli sitten pakko tunnustaa olevansa "Helsingin Kaupungin Rakennusviraston Puisto-osaston Itä-Pakilan piirin pyroteknisen ryhmän nuorempi pyromaani"

Muutamaa vuotta myöhemmin tein kesäduunin sairaalan huoltomiehenä. Käytävällä tuli potilaat puhuttelemaan "Tohtori, kun minä haluaisin että te sanoisitte minulle näistä kokeista, että mitä se tarkoittaa..."

Ja rauhoittavasti kädestä kiinni, katse silmiin.

"Jos te puhuisitte omalle lääkärille tästä? Jos yksi lääkäri hoitaa ja te hänelle kerrotte mikä teitä huolettaa, niin eiköhän sieltä sitten tule asialliset ja asiantuntevat vastaukset"
tai sitten
"Pikku hetki... Hoitaja! Kun tämä herra ei ole ymmärtänyt niitä vastauksia, niin voisittekö järjestää että asia selitetään?"

Ei hoitajat tai lääkärit siitä pahaa tykänneet. Oli jopa potilaita, joita rauhoittamaan minut kutsuttiin, kun alkoivat hankalaksi.

"Jos nyt vaan poliisimestari asettuisi siihen ja antaisi neitien hoitaa teitä. Ei siitä mitään tule että isomies yrittää lyödä naissta jos vähän verta otettaan!"

Minähän en juuri ole kiinnostunut naisten vaatteista, en pistäisi pahakseni jos sulan aikana olisivat vaikka alasti, mutta periaate on minusta se, ettei työpukeutumisessa hötkyillä ja ei etenkään silloin jos esiinnytään, kuten opetustyössä.

Silloin valitaan se linja, millä katsotaan olevan se vaikutus mitä halutaan, siltä pohjalta mitä ollaan, ja pidetään se.

Minäpä kerron.
Kun olin 16v. Tein metsätöitä. Sellaista mitä enää ei tehdä.

Haalarin alla minulla oli valkoinen paita, solmio ja liivit.

Kun savotalle tuli auto hakemaan puuta, tulivat kuskit kysymään asiasta minulta, ei kympiltä.

Minä sitten hövelisti neuvoin "Kysykää tuota punanaamaiselta, Räsänen neuvoo"

Erään kerran meinasin joutua tappeluun Espalla, kun kaveri ei uskonut että olen metsätyömies. Oli sitten pakko tunnustaa olevansa "Helsingin Kaupungin Rakennusviraston Puisto-osaston Itä-Pakilan piirin pyroteknisen ryhmän nuorempi pyromaani"

Muutamaa vuotta myöhemmin tein kesäduunin sairaalan huoltomiehenä. Käytävällä tuli potilaat puhuttelemaan "Tohtori, kun minä haluaisin että te sanoisitte minulle näistä kokeista, että mitä se tarkoittaa..."

Ja rauhoittavasti kädestä kiinni, katse silmiin.

"Jos te puhuisitte omalle lääkärille tästä? Jos yksi lääkäri hoitaa ja te hänelle kerrotte mikä teitä huolettaa, niin eiköhän sieltä sitten tule asialliset ja asiantuntevat vastaukset"
tai sitten
"Pikku hetki... Hoitaja! Kun tämä herra ei ole ymmärtänyt niitä vastauksia, niin voisittekö järjestää että asia selitetään?"

Ei hoitajat tai lääkärit siitä pahaa tykänneet. Oli jopa potilaita, joita rauhoittamaan minut kutsuttiin, kun alkoivat hankalaksi.

"Jos nyt vaan poliisimestari asettuisi siihen ja antaisi neitien hoitaa teitä. Ei siitä mitään tule että isomies yrittää lyödä naissta jos vähän verta otettaan!"

Minähän en juuri ole kiinnostunut naisten vaatteista, en pistäisi pahakseni jos sulan aikana olisivat vaikka alasti, mutta periaate on minusta se, ettei työpukeutumisessa hötkyillä ja ei etenkään silloin jos esiinnytään, kuten opetustyössä.

Silloin valitaan se linja, millä katsotaan olevan se vaikutus mitä halutaan, siltä pohjalta mitä ollaan, ja pidetään se.