« Kesäaamu | Pääsivu| Laihat ja lihavat vuoteni »

Dilemma

Väittelimme kaverin kanssa, kumpi on älyttömämpää:

Sekö, että jalostetaan pahan makuinen / mauton / hapan mansikka, jota voi pakastaa, koska pehmeä ja makuisa ei kestä pakkastamista. Pakastettunahan ne mauttomat etc. ovat edelleen mauttomia etc. Plus lisäksi hirveän värisiä lönssöjä. Jos mahdollista, ovat muuttuneet alkuperäänsäkin mauttomammiksi. Lisäksi kaikki se pakastukseen tarvittava sähkö on maksanut plus että ne pakkasmansikat ovat kalliimpia kuin makuisat marjat alunperinkin, koska vain parasta voi pakastaa. Älyttömyyden kruunaa jokakeväinen marjanhävitysurakka syödä ja leipoa ja paistaa pakastin tyhjäksi, jotta saa pakastaa uusia mauttomia etc. mansikoita.

Vaiko sekö, että vastapaistetut pullat laitetaan pakastimeen ja syödään pakastimesta niitä vanhempia pullia. Ja siis koskaan ei saa tuoretta pullaa, joka on The Ainoa Oikea Pulla.

Minä en harrasta kumpaakaan mutta kallistun mansikoiden älyttömyydemmyyden puoleen, sillä sentään voisin teoriassa yrittää kuvitella pakastavani pullaa. Jos siis leipoisin. Ja jos niitä jäisi yli. Mitkä molemmat ovat erittäin epätodennäköisiä seikkoja. Mutta mansikoiden pakastaminen; siinä vasta älyttömyyden huippu.

Miten niin minulle on jäänyt traumoja lapsuudesta, jolloin mansikoita ei saanut koskaan syödä vaan joka ainut piti säästää pakastukseen.

Jälkipuheet

Saattaapa muuten olla tuossa syy siihen, miksen vielä nykyäänkään välitä hirveästi mansikoista: niitä sai lapsena vain pakasteesta, ja ne olivat mauttomia ja inhoja. Sama juttu se oli meilläkin että tuoreita ei saanut syödä, sehän olisi ollut pakastettavista pois.

Joo-o. Samankaltaisena seikkana minua ihmetyttää himomarjastajat, jotka omat ja sukulaisten pakastimet täytettyään yrittävät epätoivon vimmalla lahjoitella niitä naapureille ja tuttavan tuttaville. Mihinkään ei mahdu mutta silti on keräämään päästävä. Tai siis ymmärränhän minä että harmittaa jättää hyviä marjoja metsään mätänemään, mutta kun himomarjastajilla ei tunnu useinkaan olevan mielessä se lainkaan.

Ehkä marjojen pakastamisessakin olisi enemmän järkeä jos leipoisi, mutta kun minä vain syön niitä mansikoita.

Minä ilmoittaudun marjojen pakastajaksi. Koostumuksestaan huolimatta ne maistuvat aamupuuron kanssa ja luonnonjougurtin sekaan heitettynä hakkaavat mennen tullen ne teollisesten mansikkajuguversioiden harmaat klimpit (joista puolestaan mulla on lapsuuden traumat).

Toisaalta, minun äitini onkin niin fiksu nainen, että mansikoita sai syödä kesällä niin että napa raikasi. Ne, jotka eivät uponneet masuihin tuoreeltaan sitten pakastettiin.

Ugus, sama juttu. En ole oppinut ymmärtämään mansikkuuden ihanuutta. Juuri äsken kaupassa täti niitä tyrkytti. SAanoi, että ei nämä ole oikein makeita mutta jäätelön ja sokerin kanssa hyviä. Jäätelön ja sokerin!? Mansikoiden pitää olla hyviä itsenään.

Muistan vieläkin, miten lapsena kuola valuen keräsin mansikoita ja salaa joksus muutaman nappasin. Mutta äiti tuntui askeneen ne jo ennen poimimista, sillä jäin aina kiinni. Lisäksi muistan mansikkahillotölkkien päälle kertyneet homeet. Niitäkin sai syödä aina vanhemmasta päästä, joten koskaan ei saanut hyvää hilloakaan.

Himosienestäjät on vielä rasittavampia. Ne tuo ämpäritolkulla puhdistamattomia sieniä, joita muka sitten pitäisi rapsuttaa ja kurkkia joka heltan väliin mahdollisten matojen varalta.

Mansikka ja luonnonjugu kuulostaa kyllä hyvältä mutta en saa sieluni maku- ja näköhermoilta lähdettymään pois sitä lömmöä, joka pakasteesta sulatetusta mansikasta jää.

Niin.

Jogurttini saa olla mieluimmin sellaista jossa on hillo ja itse jogurtti eri kerroksessa. Saa itse annostella missä vaiheessa ja millä sekoitussuhteella siirtää suuhun. Toiset taas ensitöikseen sekoittavat tässäkin tapauksessa ainesosat lusikalla sekaisin.

Myös matonpesuaikaa tämä helleaika. Pari vuotta sitten mainitsin samasta asiasta ja kätesi tärvääntyi. Onko se edes vielä parantunut?

Tuli mieleen vanhempieni leipäsysteemi.. Ostavat kerralla paljon leipää, ja pakkaavat sen suoraan jääkaappiin (ettei homehdu). Sieltä jääkaapista sitten syödään ensin niitä vanhimpia leipiä! Ei siis koskaan tuoretta leipää! :O

Murphy, jopas jopas. Muistit. On se parantunut. Mutta mattoja en enää pese.

Niin Stello. En muistanutkaan tuota. Vanhan leivän syöminen jääkaapista ON tosiaan kaikkein älyttömintä. Tuore laitetaan kaappin ja vanhat pitää syödä ensin. Ei koskaan tuoretta leipää. Tiedän tuostakin jutusta aika paljon. Siksi syön vain ja ainoastaan tuoretta leipää.

Leipä muuten säilyy paremmin huoneenlämmössä, kuin jääkaapissa.

T: asiantuntija

No tämähän nyt toki on tiedossa. Tosin meillä sitä ei säilytetä ollenkaan. Ei etenkään jääkaapissa. Sillä eleipä syödään tuoreena ja sitten leivotaan tai hankitaan muuten uutta.

Muistan kuinka kerran lapsena pöydässä kivahdin, tuoreen leivän tuoksuessa sivupöydältä houkuttelevasti, että eikö me voitaisi joskus syödä uusi, tuore leipä ensin, ja ne vanhat sitten. Äitini silloin sanoi, että tehdäänpä kerrankin niin! En muista, jäikö se kuitenkaan tavaksi, mutta saatiinpa edes sen kerran tuoretta leipää - ja se on jäänyt mieleen!

Mummulla on leivontapäivänä se tapa, että palaneet pullat saa syödä tuoreena, parhaimmat laitetaan pakastimeen.

Olen itse pitänyt omassa taloudessani tarkoituksella huolen, että tuoreet leivät ja pullat syödään aina heti!

Jos kommenttisi ei tule näkyviin, se on valitettavasti joutunut tahtomattani spämmifiltteriin ja sinne joutuneista en saa mitään ilmoitusta. Käyn mahdollisimman usein vapauttamassa siellä piileksivät. Olen pahoillani.



Juttutupa

Tuoreet

Kipot ja kuvat

Löytölaatikko



Vitriini

Kahvihuone

Naapurusto

Muita blogeja

Vuokraisäntä

Kellari

Pannuhuone

Powered by
Movable Type 4.0