Mä lehden luin
En oikein ymmärrä tuota Liikenne- ja viestintäministeriön työryhmän ehdotusta. Kuvitteleeko ne siellä, että ihan oikeasti kukaan olisi niin tyhmä, että käyttäisi työnantajan sähköpostia, jos asia ei kestä päivänvaloa. Tai vaikka kestäisikin, niin miksi kukaan yleensäkään käyttäisi työnantajan osoitetta yksityisposteissa. Jos käyttää, niin niin yksinkertaista sietääkin hiukan tarkkailla. Sellainen on yleisvaarallista älyttömyyttä ja tietämättömyyttä.
Vanha kunnon puoleksi täynnä vai puoleksi tyhjä -asenne. Oma kampurini nitkautti hintoja ylöspäin. Mutta matematiikka ei kai olekaan oppiaineena kampurikoulussa.
On tämäkin. Ulkona voisi paistaa kananmunia asfaltilla ja virkanainen istuu täällä hyvin ilmastoidussa virkahuoneistossa kananlihalla. Kuinkahan muuten kauan kananliha-trooppi enää elää, kun kuolleita kanoja ei enää näe edes pakastealtaissa. Broilerin hunajamaridoinut suikalelihat eivät näytä mitenkään nyppyisiltä. Korkeintaan keltaisehkoilta.
Jaahas, päivystysaika kallistuu kohta ruokatunnin puoleen. On tämä viranhoito rankkaa toisinaan.
Jälkipuheet
Parturi- ja kampaamopalveluiden veronalennuksen tavoitteena oli parantaa alan kannattavuutta. Minähän nääs en ymmärrä, miten se kannattavuus paranisi, jos veronalennus siirrettäisiin hintoihin.
Eikös näiden ad valorem -veron alennusten pitäisi mennä myös osin asiakashintaan ja lopuilla parantaa alan kannattavuutta. Sitä siis parantaisi paitsi se veron osa, joka menisi alan kannattavuuden parantamiseksi, niin lisää parantaisi se seikka, että osa alennuksista kohdistuisi maksuihin, maksut halpenisivat ja asiakkaita tulisi enemmän?
Viranhoitajasta projektityöläiseksi siirtynyt virkasisko tunnustaa täten tänään ensimmäistä kertaa päästäneensä pieneen päähänsä sellaisen ajatuksen, että pelkässä viranhoidossa ilman minkään valtakunnan velvollisuuksia ja vastuuta voi olla puolensa.
Tiedän tämän harha-askeleen luterilaisen työmoralistin polulta johtuvan pelkästään rikki helähtäneestä hellerajasta (joka aiheuttaa meilläpäin yleistä velttoutta, ruokahaluttomuutta ynnä aurinkoihottumaa) sekä naapurimaan kuningasparista, jonka viranhoitoa oli tilaisuus ruokatunnilla puistossa ihailla.
Mietin, että mikäs siinä verokruunuilla kelliessä, mutta että univormussa on varmaan kamalan kuuma.
On näissä puolensa. Kiittelen edelleenkin kädet kyynäspäitä myöten ristissä niitä hyviä haltijoita, jotka pitivät minut tukevasti virkatuolissa eivätkä päättäneet siirtää kulmahuoneen korkeampiselkäiseen tuoliin, jossa huoelt painaisivat suupielet ryppyyn ja otsan jurttuun ja ainainen huoli harmaannttaisi.
Olen muuten pohtinut, josko alkaisi helletupakoitsijaksi: saisi olla enemmän ulkona. Voisin poltella vaikka jotain ruohoa.
Kuulemma aika yleistä on ollut siirtää ainakin osa alvin alennuksesta työntekijöiden palkkoihin ja kun muut kulut ovat nousseet, niin katteeseen tuo ei loppujen lopuksi ole vaikuttanut juuri lainkaan. Surkiaa.
Niin aina. Sentään hyvä, että palkkoihin on joutanut osa. Vaan eikös kampurit ole enimmäkseen vuokratuolilaisia ja palkkatyöläisiä pitäviä isoja kampaamoja on häviävän pieni sakki.
Niin.
Tuo "vuokratuoli" on yrityismuodoista ehkä kaikista lähinnnä selkeää palkkatyötä. Kuin torpparihommaa. Kuinkas mainostat ja profiloidut ja kilpailet naapurivuokratuolien kanssa kun asiakas tiskille astelee tai soittaa parturinumeroon, niin siellä vastaa kuka ehtii. En edes aina tiedä ovatko leikkurit sen firman nimissä jonka nimi ikkunaan on teipattu?
Kuka on vastuussa jos tuolista mekanismi pettää ja asiakas saksen saa takaraivoonsa? Tuolin omistaja, tilan omistaja, tuolin vuokraaja, parturoija ? Kai se on omalla vastuulla, koska ei se tuoli koskaan hajoa.
Miten mahtaa toimia eri tekijöiden allokaatio ja keskinäinen kilpailu, tuollaisessa kymmenen vuokratuolin kolhoosiparurimossa?
Olen ollut ymmärtävinäni, että se ottaa asiakkaan, joka sattuu vastaamaan. Ellei asiakas sitten hoksaa kertoa, että haluaa sille blondille, jolla oli punainen hame.
Systeemi saa ainakin tyypit vastaamaan puhelimeen. Mitä ei voi sanoa kaikista palveluammatin harjoittajsita.