Aamulehden syvälle ihmiselämään pureutuvat tutkimukset ovat nyt ottaneet asiakseen palastella suomalaisen parisuhteen alkutekijöihinsä. Lehden parisuhteen tilaa luotaavaan nettikyselyyn oli vastannut vajaa 800 lukijaa, joista neljä viidestä oli naisia. Ojalan laskuoppi saa siis vastanneiden miesten määräksi noin 160 ja naisten 640. Ja kun vastaukset eivät tulleet vastapallopareilta, niin vaikea on mennä yleistämään vaikka niin mieli tekisi. Mitään uutta ja mullistavaa ei tämäkään tutkimus tosin paljastanut. Niin naiset kuin miehetkin halajavat aina vaan huumorintajuista, rehellistä ja persoonallista kumppania. Kolmen kärjen jälkeen halut sitten poikkeavatkin jonkin verran toisistaan: naiset ymmärtävät älyn merkityksen, kun taas miehet arvostavat ulkonäköä. Eipä tässäkään varsinaisesti mitään yllätystä piile.

Mutta jos nyt suoristetaan vähän mutkia ja unohdetaan lillukan varret, niin vastaukset riittänevät ainakin heijastelemaan käsityksiä hyvistä kumppaneista. Ja mitäpä sitä epäilemäänkään, kun miehet sen kummemmin erittelemättä kertovat rakastuneensa nykyisessä kumppanissaan kauniisiin kasvoihin tai ulkonäköön yleensä. Tarkemmin he erittelevät luonteenpiirteitä: mies pitää hyvällä huumorilla varustetusta ja iloisesta kumppanista, joka ymmärtää miestä eikä murjota turhista. Naiset arvostavat sen sijaan älyä kumppania valitessaan, mutta eivät he sylje hyvän ulkonäönkään päälle. Kun naisilta kysyttiin nykyiseen kumppaniinsa rakastumisen syitä, nousivat ihanat silmät, hymy ja treenattu takapuoli esiin. Naisessa on kyllä tiettyä viehkoa logiikkaa: hän arvostaa huumorintajua, persoonallisuutta ja rehellisyyttä mutta rakastuu tiukkaan peppuun. [ AL Sunnuntailiite 27.5.2007]

Ei siinä [insinöörin ammatissa] ole paljon sellaista, mistä en pitäisi, paitsi se että tytöt pitävät insinööreistä ja kaikki haluavat mennä naimisiin miesinsinöörien kanssa niin, että heidän on aina ajettava pois ne naiset, jotta ne eivät ole häiriöksi.

[Tero, 7 v: "Mikä minusta tulee isona", Ylöjärven Markkina Sanomat 19.5.2001]