Sorvin äärestä ääreen
Aivan loistavaa, että järjestetään vuosittain koko hela päivä vapaata keskelle työviikkoa. Milloin muutoin virkanainen pesisi ikkunat, siivoaisi partsin, imuroisi ja pesisi auton, imuroisi kodin, kävisi lenkillä, nukkuisi päiväunet, istuiskeli puhtaalla partsilla auringossa ja ajatteleisi, että hyvä, että pääsee taas huomenna töihin lepäämään.
Ja sitten ihan tuoreeltaan muutama vinkki niille onnnettomille, joilla meni hela päivä voivotteluun, kuinka epistä ja rasittavaa on rippaista keskelle viikkoa outo pyhäpäivä, ettäkun sellaisessa menee työvireet poikki eikä tiiä, mitä tekisi ja miksei pyhät ole lauantaina jasitärataa. No, ensinnäkin siksi, että se olisi sitten helalauantai ja silloin taas tehdään lauantaijuttuja eli joutaillaan. Toisaalta; ei sitä työn flouta ole tarkoistuskaan katkaista. Eikö jo isoäidit ole opettaneet, että naisen on tehtävä, mitä naisen on tehtävä.
Mutta siis. Kun olet ensin herännyt malttamattomana jo heti aamukuudelta ja odottanut kahvin ääressä säälliset pari tuntia muiden heräämistä, ettei tule naapureiden kanssa sanomista, voit pikkuhiljaa viritellä ikkunanpesuvehkeet valmiiksi. Vatiin vettä, Fairya ja etikkaa [ei maustettua], viereen päivän lehti [tai vanhempi, jos et loppuun saakka lukenut], ikkunalasta ja joku pesuväline. Sitten hämmästelet tovin, mihin laitoit viime vuonna ikkunan aukaisimen ja kun sen parin tunnin etsimisen jälkeen löydät jostain epoäloogisesta paikasta, voit alkaa hommiin.
Aloita isoimmasta ikkunasta ja ajattele, että peset sen ja mahdollisesti myös viereisen mutta että makkarin ikkunan voit jättää väliin tänä vuonna, koska siellä on aina verhot kiinni ja muutenkin vastahan sen toissavuonna pesit. Päätät jo tässä vaiheessa, että et ainakaan todellakaan pese partsin laseja tänäkään vuonna. Kun ne pari ensimmäistä sitten on pesty, pese vielä yksi ja päätä lopettaa siihen. Kun olet senkin pessyt, pese vielä yksi [jos ikkunoita riittää]. Koska olet asioiden loppuun saattamisen ihmisiä, peset loputkin. Ja koska olet myös täydellisyyden tavoittelija, peset ne partsin lasitkin. Näin.
Ja sitten imuroit kodin, peset auton, imuroit auton, menet lenkille, nukut vähän, lueskelet, ihmettelet koivunlehtien täyskokoisuutta parvekkeella, jonka ikkunoissa näet hiukan pesuraitaa ja korjaat vähän ja saman tien peset myös huushollin peilit. Ja päätät muistaessasi, että laitat sen ikkunan aukaisimen tänä vuonna loogisempaan paikkaan. Heti kun löydät.
Jälkipuheet
Loogisimmaksi paikaksi on meillä määritetty siivouskomero. Aloitan myös yleensä pienimmästä ikkunasta, kun siitä näes on helpoin korjata verryttelyvirheet. Ja mikäs järkisyy estää miestä tekemästä osaa hommista, etenkin arkilauantaisin... Eihän sellaisessa ideaa ole, että toinen raataa issensä ihan piippuun ja päinvastoin. Siitä ei seuraa edes huonoa seksiä.
Loogisin paikka on sama paikka vuodesta toiseen mutta käytännössä logiikka muuttuu vuodesta toiseen, joten koskaan ei muista, minkä koki logisimmakais edellisenä vuonna.
Ei arkilauantaita voi työlle pyhittää. silloin vietetään laatuaikaa eli joutailua.
Harkitsin tätä lukiessani melkein jo ikkunanpesua, vaikka viime kerrasta on vasta pari vuotta. Sitten järkeilin, ettei ole järkeä tuhlata voimavarojaan asuntoon, josta on ihan kohta muuttamassa pois. Ja onhan tuo hyönteisten hautausmaa ikkunalasien välissä aika herttainen.
Ikkunanavaajan paikallistamisessa menisi kyllä varmaan semmoinen tovi, että parempi jättää edes yrittämättä.
Mistä ne kärpäset sinne ikkunan väliin pääsevät. Mulla oli yksi isosiipinen olio myös. Liekö koiperhonen.
Olis ollut taktisesti vahva veto mainita blogituksessa minne sen avaimen loogillisesti tyrkkäsit, niin ensi vuonna olisit voinut lukijoilta kysyä missä se on.
Okei. Laitoin sen loogillisesti ainoaan oikeaan paikkaan. Sille hyllylle, missä on muutkin avaajat: viini- ja kaliapullon avaajat.
Hienoa muuten, että jaksat uskoa minun jaksavan polkata vielä vuoden päästä.
Härreguud mä olen ihan shokissa!
Siis tämä virkanainen pesee tietenkin myös auton ja ikkunat ylimääräisenä vapaana, mutta se suunnitelma, että siinä välissä otetaan päiväunet tai luetaan sängyssä päivän lehteä ei ole koskaan vielä onnistunut.
Jos sitä siirtäisi juttujen jälkeen, ei sekään onnistu, koska on jo liian myöhä päiväunille.
Mies ja minä nukutaan päiväunet kerran vuodessa ja se on meidän suurin luxus.
Meenkin nyt innoittamanasi kertomaan hänelle, että meidän uusi staili on semmonen, että lykätään asioita huomiseen ja nukutaan useammin päiväunia.
Mä olen niin kateellinen ihmisille ketkä siihen pystyy!
Ikkunan aukaisimen loogisin paikka on muuten ikkuna.
_"Mistä ne kärpäset sinne ikkunan väliin pääsevät. Mulla oli yksi isosiipinen olio myös. Liekö koiperhonen.."
Uloimmaisen ikkunan karmissa on kaksi reikää joista hämähäkit, kärpäset ja perhoset pääsee väliin.
Miksi?
Jotta kosteus pääsee ulos ja ulkoikkunan pinta ei olisi liian lämmin.
Talvellahan uloimmaisen ikkunan lämpötila on -25 astetta ja sisäpuolen +22. Tämä lämpötilaero pitää hallita niin että kastepiste on oikeassa kohdassa.
Jos tiivistää uloimmaisen ikkunan karmin tiiviisti, ikkunat huurtuu siksi siellä ei tiivistettäkään ole koko matkalla.
Miksi perhonen tulee sinne siitä reiästä?
Kaipa se tulee munimaan tai lämmittelemään.
Ensiksikin kammoksun tuollaista työteliäisyyttä helana. Toiseksi kerron, että meillä ikkunoiden välitä löytyy myös ampiaisvauvoja siistinä rivinä. Joudun ne aina kaapimaan veitsellä pois. Sitä sotkua ja möhnää!
Kata, ei se ollut suunnitelma. Se oli toteuma. J arvaa, kuka vietti lauantain toooosi rennosti hyvillä mielin, kun vuoden pakkopulla oli tehtyjen töiden mapissa.
Helanes, kylläjoo. Mutta mikä ikkuna ja mikä niistä lukuisista rei'istä.
Murphy, miten se kärpiäinen tai koiperhonen osaa ison kerrostaloseinän kaikkien isojen ikkunoiden ja vielä isompien seinien kaikista mahdollisista neliösenteistä juuri siihen pieneen reikään, joka vie ikkunan sisään? Ja miksei se osaa sielä pois?
Obeesia, ne pikkuvintiöt ikkunan välissä eivät muuten kelpaa lihansyöjäkasville. Olen kokeillut.