Yöllinen seikkailu
Oltiin yhtenä yönä Budapestissä Erityisen kanssa juuri menossa viimeiseen ratikkaan. Pysäkki oli ihan siinä Tonavan rannalla, Ketjusillan lähellä, synkän tunnelin suulla. Erityinen sanoi, että juostaan [ihan niin kuin se mies ikinä juoksisi] seuraavalle pysäkille ja läksi saman tien tunneliin. Minä jäin empimään hetkeksi pysäkille. Ajattelin, että tulen ratikalla perässä mutta läksin sitten kuitenkin perään juoksemaan. Seinän ja raiteiden välissä ei ollut tilaa, joten piti juosta raiteiden välissä. Pelotti, että ratikka tulee jommasta kummasta suunnasta enkä ehdi pois. Kun pääsin toiselle puolelle tunnelia seuraavalle pysäkille, Erityinen ei enää ollutkaan siellä vaan pysäkillä seissyt nainen sanoi, että hän lähti takaisin etsimään minua [viimeistään nyt olisi pitänyt tajuta, että hänhän olisi tullut vastaan, jos näin olisi].
Ratikka tuli juuri pysäkille ja ajattelin, että menen sillä takaisin sille edelliselle pysäkille ja että Erityinen varmaan odottaa siellä. Mutta ei odottanut ja jatkoinkin matkaa eteenpäin, ohi hotellimme, kun ajattelin, että hän on mennyt sinne päin [millä ihmeen logiikalla mies olisi ohi hotellin mennyt]. Yritin soittaa mutta puhelin muuttui siniseksi keittiöhanskaksi, jonka pinnat olivat liimautuneet toisiinsa kiinni. Näin, että häneltä tuli viesti mutta eihän keittiöhanskalla voi vastata [siinä sen sijaan ei ollut mitään outoa].
Kuinkahan kauan unen katsomiseen menee? Kestääkö uni yhtä kauan kuin unen esittämä toimintapätkä? Vai onko aivo sellainen prosessori, että se jauhaa nanosekunneissa puolen tunnin tapahtumat?
Ja mitä tähän sanoisi Freud? [Joo-joo, tiedän, mitä ajattelette.]
Jälkipuheet
Muistan nähneeni aikoinani dokumentin jossa tutkittiin ihmisen unta. Yksi tutkimuksen tulos - jonka muistan - oli että unet ovat mitä ilmeisemmin pikakelauksella.
Tai näin pääteltiin siitä, että henkilö herätettiin heti unen REM-vaiheen alettua. Koehenkilö selitti sitten pitkiä tarinoita mitä oli siinä silmänräpäyksessä ehtinyt uneksia.
Sitä en toisaalta muista, tutkittiinko siinä unen alkamista. Eli näkikö koehenkilö unia jo ennen REM-vaihetta.
Joskus sitä kyllä toivoo että voisi valveillaoloajastaan viettää osan pikakelauksella, mieluummin kuin sen uniajan.
Tuollainen käsitys minullakin on ollut. Toisaalta len kuullut, että unet kestäisivät yhtä kauan kuin se toiminta reaaliajassakin kestäisi. Unethan ovat itse asiassa aika lyhyotä toimintakuvauksia. Oliskohan tuohonkin yölliseen seikkaluun kulunut kymmentäkään minuuttia.
Pikakelausnappulaa kaipaan kovasti joskus joissakin kokouksissa, joissa jaaritellaan asian syrjästä. Tai vielä näppärämpi olisi kapula, jolla voisi pikakelata joidenkin yksittäisten omaa ääntään ja erinomaisuuttaan rakastavien ihmisten kokouskysymyksiä.
Kapulassa voisi olla myös delete, jolla voisi omia väärin valittuja repliikkejä poistaa. Ja miksei voisi olla saman tien myös editointimahdollisuus. Miten olisi vaikka muutama tuollainen ominaisuus seuraavaan multikkaan?
Misä noit kapuloit myyrään???
Tahtoo sellaisen!
Sun unikuvaukses oli taas _niin_ elävä. Mä olin jo puhaltamas sun hanskaas virtaa...
Niin.
Unet ovat yksitoikoisessakin elämässä mielenkiintoisia ja mystisiä. Kirjoitin viikko sitten Sarin unesta.
http://holjander.blogspot.com/2007/04/pensasperunauni.html
Mahdottomia tapahtuu ja hetkessä ollaan toisaalla. Äänet sekoittuvat kiinteäksi osaksi juonta jne.
Oikeassa elämässä ennen kännykkäaikakautta sovittuun paikkaan tuleminen ja jos siinä joku meni pieleen oli kriittinen paikka ellei ollut virhetilannettakin etukäteen ohjeistettu.
Usein mentiin eri reittejä ristiin kun kumpikin lähti etsimään toista kun tiesi mistä suunnasta toisen piti olla tulossa.
Sellaisella sinisellä silikonisella keittiöhanskalla ei maailmassa kukaan muu ole koettanut soittaa kuin sinä, ja sinäkin vain unissasi.
Hyvä pila olisi kun sinne hanskan sisään laittaisi kännykän ja puhuisi hansikkaaseen.
Aikansa niin puhuttuaan ruvettaisiin puhumaan kännykästä hansikkaana ja sininen keittiöhansikas nimettäisiin keittiökännyksi jottei sekaannuksia enää tulisi.
Tuollainen pikakelauskapula voisi olla itse asiassa vaikka sen kumihanskan näköinen. Ei kun hanska käteen ja sormella osoittamaan sitä, jonka haluaa kelata. Kahdella hanskalla hallitsisi jo keskikokoista kokousta.
Ihan ilmaiseksi tästä nyt idea hyötykäyttöön. Tai jos mallikappaleen saisi.