Nelipäiväinen sukellus verkostoitumisen, virkasiskouden ja Korpporaatio 2.0:n maailmaan ollen osin toisenkinlaisten tapahtumien keskisessä pisteessä on onnellisesti tehty. Virkasisko on raportoinut tärkeimmät, joten en siitä asiapuolesta enempää [tisleistä en tiedä mitään]. Ja kiitos vink vink -terveisistä eräälle taholle.

Oivallus 1.0

Tuo Korpporaatio 2.0 [tuttujen kesken Kookakkonen] aiheutti pohdintaa notkuvien pöytien ja läikkyvien viinilasien äärellä. Oivalluksiakin oli, tosin en nyt niistä useitakaan enää muista. Mutta oli kyllä. Vaan ehkä se onkin niin, että oivallus on ihan itse oivallettava. Ei siis niin, että oivaltaa toisen oivalluksen raportoinnin kautta. Vaan ihan ikioma, oman aivon tuottama helkähdys, joka kirkastaa kuvion, se vasta on se oikea oivallus.

Oivallus 2.0

Minä koin Kookakkos-ahaa-elämykseni tänä aamuna, kun luin lehden. Perjantain lehdessä etusivun uutisena on asia, jonka sain lukea jo keskivikkoiltana teksiviestitse lähetettynä erittäin vanhakantaiseen puhelimeeni keskelle ei-missään olevaa metsää, jonka keskellä sijaitsevassa paksumuurisessa linnassa puhelin sattui juuri sillä hetkellä sijaitsemaan. Eli eihän se Kookakkonen tai Weekakkonen ole mitään uutta, niin kuin epäilinkin. Ei se ole uusinta tekniikkaa olevaa i-alkuista härpäkettä vaativaa sosiaalista meditointia. Siinähän on vain kyse sosiaalisesta verkottumisesta ja kanssakäymisestä ja halusta ja kyvystä ja oivalluksesta jakaa oikeaa tietoa heti eikä viidestoista päivä. Ja sitähän on ollut aina, vain välineet muuttuvat. Aikojen alussa se oli ratsulähetti, kirjekyyhky tai savumerkki. Nyt se on vaikka tekstiviesti. Voi se olla myös se kuuluisa blogi tai RSS-fiidi. Ydin on kuitenkin se, että joku jossain seuraa, yhdistää asioita ja jakaa tiedon edelleen juuri sinne, jota se koskee ja kiinnostaa.

Oivallus 3.0

Tänään tuoksui ensimmäistä kertaa asfaltti. Kevät.