Illan rattoja
Aamen sunnuntain yleisönosaston helmisimpukalle, joka nimimerkillä "Tehkää jotain" vaatii Ylen toimittajien kielikorvia vadeille, koska hänen hienostuneeseen kielikorvaansa särjähtää niin pahasti toimittajien käyttämä "suolanti". "Runsaasti" sitaatteja "viljelevä" nimimerkki esimerkittää pahimmat "putkahtelut": blogi, e-mail ja ät, joille löytyy erinomaiset suomalaiset vastineet nettipäiväkirja, sähköposti ja miukumauku. Miukumauku, mai äsh. Nimimerkkiä riuhtoo myös toimittajien "tapa" käyttää "helsingin kieltä", mikä tuntuu nimimerkin mielestä olevan "niin" hienoa. Olenko koskaan tullut maininneeksi, että minun henkilökohtaisesta mielestäni sanojen sitaattimerkittäminen ei ole varsinaisesti fiksun näköistä. Sitäpaitsi se on "myös" ärsyttävää.
"Minun luonnollinen tarkkuus , huolellisuus ja kielitaitoni on resurssit mistä teille olisi hyötyä." [via b.]
Aamen myös tuottavuusohjelmille ja toimiville sisäisille tietojärjestelmille. Lisäxsi Katalle *jaxuja*. Voimahaleja kaikille. Olen niin samaa mieltä.
Jälkipuheet
Huah, tuo miukumauku pisti muakin silmään ja tästä lähtien käytän suojalaseja, kun vieläkin pipittää. Miuku-xtun-mauku?
Kanelipulla se minusta on.
Joskus vuonna miekka ja kilpi kun commodore 64 oli pelihullujen finninaamaisten penskojen lelu, ja itseään kunnioittavat TosiNörtit viihdyttivät itseään cp/m-käyttöjärjestelmän nielevillä koneilla, miukumauku oli aika yleinen ilmaisu. Ja modeemille ehdotettiin suomennokseksi jarsia.
Oi aikoja kultaisia.
Jarsi? Que?
Jarsi! Narraat. Hupaisaa.
C-64-sukupolvi lie sitä samaa sakkia, joka istuu nyt mahonkopöytien takana ja manailee kissanhäntälaatikkoon tulvivaa roskapostia, jota ikäisensä innovaattorit tyhjien päiviensä iloksi väsäävät pitkin maailmaa. Hupaisaa. Se on miukumaukukosto.
Halataan!