Oli mennä ihan herkuttelumässäilyksi tämä viikonloppu. Hyvin alkanut tiukan rasvaton ja iloton ruokavalio piti perjantaihin aina puolille öin. Siinä sitten linjuri odotellessa nälkä iski yllättävästi kulman takaa samaa aikaan kuin Hesekin, josta yöpalaksi valikoitui helposti pekonihampurilainen. Nam. Lauantaina ylellisesti aamiaiselle sitten Amurin Helmeen, jonka ylihyvästä valikoimasta nautin rasvaa tirisevän mutta ah niin syntisen hyvän fetapasteijan ja laskiaispullan. Amurista olikin sitten hyvä laskeutua kauniin talvipäivän kiristyvästä illansuusta Gastropub Tuulensuuhun, jonka mahtavasta olutvalikoimasta tällä kertaa nautintalistalle valikoitui sininen Chimay. Ja eipä aikaakaan, kun olikin taas vähän nälkä ja lämmin vuohenjuustosalaatti tuntui sopivan kevyeltä välipalalta. Vuohenjuusto oli hyvää, salaatti ei ihan soitellut minun makuhermojeni herkimpiä kieliä.

Illan mittaan polku johti sitten Tillikkaan, jossa houkuteltiin ryhtymään kokonaiseen viinipulloon ja juustolautaseen. Kahteen päätyyn toki, jotain tolkkua sentään. Vuohenjuusto, sinihomeinen kimpale ja lämmin leipäjuusto kera keksien ja viiniryläpeiden oli varsin mainio iltapala. Ja viini oli toki hyvää. Ilta jatkui myöhemmin London Pubissa ja viimeisimpien yöbussien kolistellessa pikkuhiljaa laituriin olikin jo vähän nälkä, kun mitään ruokaruokaahan ei koko päivänä ollut vatsaparka saanut. Ja se sama Hese pekonipurilaisineen taas päätti ansiokkaan päivän.

On se hyvä, että ihminen omaa itsekuria eikä sorru mässäilemään. Mutta siis, koska ruokaruokaakin pitää ihmisen saaman, niin on juuri tuolla tulollaan spagettia Bolognese. Pekonilla kirkastettua.