Äpäreet kainalossa
En *kirosana* soikoon osaa enää lokittaakaan mistään, kun jumittaa tämä ketutus pään ihan väärään asentoon. Kunnääs minähän en ole negatiivinen ihminen ollenkaan. Ja meinaa nyt vaan vääntäytyä siihen asentoon tämä katsanto. Olllapa vielä lapsi, joka pystyy heittytymään keskenänsä elämään kuvittelemassaan barbimaailmassa. Tai lapsi, joka marketissa keskelle käytävää kaataa itsensä selälleen kirkumaan pää punaisena, kun maailma kohtelee kaltoin. Leikkimällä pääsee muihin maailmoihin ja kirkumalla saa tahtonsa läpi.
Kohta karistan äpäreet päästäni, panen pillit pussiin ja lähden leikkimään omassa barbimaailmassani prinsessaa ja prinssiä. Katsomaan vaikka, onko olut vielä yhtä tumman makeaa kuin viimeksi maistaessani. Oikein laittautuisin vaikka, ehkä jopa hameeseen. Hassua. Dziljoojan hertsin nopeudella toimiva aivoni arveli äsken pienen hetken, että on kokolailla monimielistä olla laitetun näköinen. Siis kun tavallaan pannassa on panna-sana ja hätäpäissään siinä kohden asettaa sanojaan toisin ja nyt se jo toimii näemmä toisinkin päin. Jos ymmärsitte.
Minähän sanoin heti alussa, etten osaa lokittaakaan enää.
Jälkipuheet
Tuo ketutuksen jumitus on myöskin hyvä huomio. Kun pää jumittaa johonkin negaatioon, niin on tosi vaikea kirjailla mistään muusta. Ja sekös alkaa riipiä sisältä, jos/kun ei siitä yhdestä voi.
Hyvää viikonloppua vaan kaikille prinsseille ja prinsessoille! Minä ostin kolme pulloa viiniä. On tosin pirun pitkät pyhät, pitää pikkuisen säännöstellä.
Minä ostin vain kaksi. Etelä-Afrikasta asti oli tuotu Merlot Pinotagea. Sen kohdalla hyllyssä oli ammottava reikä ja kaksi pulloa, joten oletin sen hyväksi. Sitäpaitsi siinä luvattiin lämmintä pitkää täyteliäisyyttä sekä häivähdys vaniljaa. Nyt ei tanniiniset ja lievästi tervaiset koukuttaneet. Sellaista on ihan omasta takaa riittävästi.
Kerran opiskeluaikana kävi niin, että en muistanut loppiaista ollenkaan ja ainoa auki oleva einestä myyvä paikka oli Pispalan Grilli. Söin sitten Jalostajan äitien tekemää hernaria koko loppiaisen ja niinhän pitikin. Tosin kävin myös Pulterissa. Juomassa. Siellä voisi muuten käydäkin syömässä. Kun en sitten jaksanut mennä ruokakauppaan asti. Sinnehän olisi ollut Alkosta ihan marketin käytävän ylityksen verrran.
Jos jumi olisi pahanlaatuinen, eivät aivosi toimisi ziljoonan hetrsin nopeudella etkä kykenisi huomaaman hupia tuossa laittautumis-sanassa! Mutkun pystyit havaitsemaan ja sitä kautta itseäsi ja lukijoitasi huumoroimaan, olisin taipuvainen päättelemään, ettei jumi ole pysyvä, vaan päin vastoin jo sulamaan päin!
Ei ne lapset saa tahtoaan läpi heittäytymällä lattialle ja kirkumalla. Ei ainaskaan meillä eikä minulta. Kuuntelen sujuvasti ja sanon sitten, että eiköhän kannattaisi rauhoittua ennen kuin tulee tosi paha mieli. Mutta olenkin "paska-äiti", kuten lapsi tänä iltana emoaan kuvaili. Se osui ja upposi. Ikää lapsella 3 vuotta.
Odotan jo kieli pitkällä tuon neidon murrosikää. Verbaalisuudessa kun ei ole moitteen sijaa.
Äitis on toivottovasti oikeassa. Ainakin tämä lohdutti. Kiitos.
Olivialla on esinaisen kykyjä. Muista työhaastattelussa korostaa sitä.
Olivia on esinainen. Aika hyvin arvattu! =o)