Eilen katsoin takaraivollani kakkoselta ehkä maailmanhistorian tyhjäpäisintä ohjelmaa, Kestääkö kantti!a. Siinä julkkiksia hoopotetaan tekemään tyhmiä. Tarkemmin sanoen ohjelmassa nämä julkkikset toteuttavat jonkun läheisensä "haaveen" palkinnon toivossa. Eilen oli miehensä haavetta toteuttamassa tangokuningatar, jolle oli tarkoitus hammaslääkärissä porata etuhampaaseen reikä, johon laitettaisiin koru. Miesääni selostaa taustalla tummalla ja vakavalla äänellä katsojille, että kyseessä on oikeasti piilokamera, sillä toimenpide olisi "vastoin hammaslääkärien etikettejä".

Näille leveysasteille on tulossa musta joulu. Ilmatieteen laitoksen mukaan mustia jouluja on Pirkkahämeessä kerran pari vuosikymmenessä. Minä en muista niistä ensimmäistäkään. Ainoa muistamani lumeton joulu oli kotikotona. Muistan selvästi, että haravoin etupihan hiekkakäytävää ja tein siihen huolellisesti aaltokuviota aivoituksenani nähdä pukin jalanjäljet. Minun on täytynyt olla viiden vanha, sillä uskoni pukkiin horjui jo reippaasti ennen kouluikää. Palaset loksahtivat paikalleen, kun löysin pukin naamarin ja ympärikäännetyn lammasturkin vintiltä. Ymmärsin, miksi isä oli ollut aina pannuhuoneessa, kun pukki kävi. Muistan pettymyksen. En pettynyt siihen, että se pelottava outo mies jouluisin ei olekaan totta, se oli itse asiassa helpotus. Petyin siihen, että isä ja äiti olivat valehdelleet minulle monta vuotta. Valehdelleet, salaliittoilleet, lasta tieten tahtoen höynäyttäneet tarkoituksenaan saada se kiltiksi. Silloinko jo alkoi horjua uskoni auktoriteetteihin.

Mitähän varten se pukki muuten Suomessa tulee autolla tai polkupyörällä ja muualla maailmassa lentää reellä ja tunkee itsensä piipusta? Sitä olin miettinyt myös. Mitä muuten varten?

Pitäkäähän hauskaa pikkujouluissanne tänään. Varokaa isoja pahoja susia [wmv].