Miten nimittäisit aikaa, joka kestää tunnin ja 55 minuuttia? Lähes parituntiseksi? Noin pariksi tunniksi? Niin minäkin mutta se on väärin. Se nimittäin on reilu tunti. Määritelmän kertoi Ideaparkin mainos Turun Sanomissa viikonloppuna. Tosin, jos kellottajana toimi Sukari itse, niin hyvä jos matkaan meni tuntiakaan. Vesa Keskinen olisi vetänyt varmaan vielä tiukemman ajan, sillä hän mainostaa Kyläkauppansa saavutettavuutta "Tuurista tunti Tampereelle". On kertomansa mukaan itse ajanut.

Yhtenä päivänä tyttöjen kanssa kahvitunnilla, kun autoista puhuttiin, tunnustin erityisesti vieroksuvani yhtä työmatkani varrella olevaa liittymää. Siinä kun juuri tehtyään täyden ympyrän liittymän rusetissa vauhti parissakympissä pitäisi itsensä sutjauttaa satasta kahta rinnan paahtavien autojen sekaan samalla huomioiden ne joka toisehkon auton, jotka minun kiihdytyskaistaani käyttävät hidastuskaistana aikomuksenaan kääntyä rusetin toiselle kiepille kukaan kuitenkaan vilkulla aikomuksestaan ilmoittamatta. Samalla takana on hönkimässä joku, jonka kämmen lepää töötän päällä. Panikoittaa sellainen. Panikoiminen ei asiaa yhtään edistä. Eikä se, että aletaan painella sitä torvea siellä päätiellä. Ihan pikku vinkkinä: jos edessäsi on pieni auto, se ei todellakaan kiihdy nollasta sataseen kahdessa sekunnissa. Avauduttuani asiasta työkaveri totesi, että missä arpajaisissa olen korttini hankkinut.

Minäköhän päivänä sinne Ideaparkiin uskaltaisi yrittää. Kun varsin en ole viehättynyt ajatuksesta tunkea 50 000 ihmisen kanssa yhtä aikaa ostamaan jotain, jota ilman voin hyvin olla. Ja jos en voi, saisin tavaran lähempääkin. Oikeastihan kysymys tietenkin on siitä, että pelkään hukkaavani Martin sinne seitsemäntoista jalkapallokentän kokoiselle parkkipaikalle. Jos siis osaisin ensin arpoa oikean liittymän moottoritieltä.