Kulmabaari, lauantai
Pieni hämärä kulmabaari Kalevassa. Läpitunkematon pimeys rikkoutuu baarin kyltin heijastuessa kuralammikkoon. Mustaan takkiin pukeutunut, alakuloisen näköinen mies syöttää kolikoita levyautomaattiin, valitsee miettimättä neljä kappaletta ja hakee tiskiltä tuopin. Mies istuu baarin takaosaan ja katsoo ei minnekään.
Kaikki tähdet näät kun katsot lehtiin eilisiin
Toiset kuolivat pois toiset elävältä haudattiin.
Keski-ikäinen vaalea nainen hakee tiskiltä hiljaisen tuopin. Istuu miehen pöytään, nostaa katseensa, nyökkää. Nainen sanoo, että oli 70-luvulla monta kertaa Jussin kanssa samalla pysäkillä Tönningin kaupalla. Silloin oli elämä edessä. Molemmilla.
Häntä rakastin paljon, sua rakastan ehkä enemmän
ole mulle vähän aikaa hän.
Loossin pimennossa istuu Aila. Musta kyynelvana on uurtanut poskeen juovan. Aila kertoo ohikulkijalle, että hänen nuoruuden ystävänsä kuoli viime yönä.
Viidestoista yö taas saapuu painajaisineen.
Ja kaikki, paitsi elämä, on turhaa.
Kylmä viima kiertyy baariin, kun iso mies työtyy tiskille, nyökkää hiljaa. Tuoppi. Istuu Ailan pöytään. Sanoja ei ole. Katsettaan nostamatta mies kertoo eilen jostain syystä halunneensa kuunnella Juicen kokoelmakasetin.
On and on, does anybody know what we are living for?
I guess I'm learning, I must be warmer now
I'll soon be turning, round the corner now
Outside the dawn is breaking
But inside in the dark I'm aching to be free.The show must go on.
Mustapukuinen mies tyhjentää tuoppinsa. Nyökkää naisille ja jatkaa matkaa.
Jälkipuheet
Kaunis kirjoitus, kiitos siitä.
On se sellaista tämä ihmisen elämä.
Itku tuli, kun uutimen Juicesta kuulin... Jotenkin on kuulunut nuoruuteen niin hirvittävän vahvasti. Todella kauniisti kirjoitit. "Ei elämästä selviä hengissä". Niinhän se on. Iän mittainen Elämä, mutta mitä mies saikaan aikaan....
Juice eli elämänsä täysillä ja päätti itse myös kuinka kauan. Rohkea ihminen, joka kulki loppuun saakka omaa polkuaan. Hänen sanansa kuitenkin elävät kauemmin kuin meistä kukaan.