Joulu on taas, joulu on taas, marketit täynnä ...
Taas on se aika. Markettien liikenevät neliöt on täytetty konvehtirasialavoilla, lanttuporkkanamaksaperunalaatikot ovat valloittaneet kylmätiskistä puolet ja olmin väriset jäiset sian peffat pyllistelevät lihaosastolle raahituista ylimääräisistä pakastealtaissa. Minkä ihmeen vuoksi joulun kolme päivää vaatii niin massiivisen määrän ruokia. Sitä näytään hamstraavan nyt jo. Ensimmäiset kinkut lie jo syöty ja laatikot testattu. Eikö se ruoka ala jo tympiä jouluna. Etenkin, kun makuja on maisteltu erinäisissä pikkujouluissa.
Onhan se hyvä, että saatiin sittenkin jouluaatoksi perinteinen kauppojen aukioloaika. Olisihan se aivan liian vaativa tehtävä ostaa jo lauantaina ruokaa kahdeksi päiväksi. Harvalla kun on jääkaappi ja pakastin. Ja pitäisi vielä tietää, mitä ihmettä silloin söisi. Mikä katastrofi olisikaan, jos loppuisivat laatikot, sillit, kinkku, rosolli ja sinappisilakat kesken. Kun eihän siihen voi varautua, että mitä kaikkea. Entäpä suklaakonvehdit, joita on ostettu neljä viikkoa jemmaan, mitäs jos ne loppuvat kesken. Ja kaupat kiinni.
Miksi jouluna muuten muka pitää syödä suklaat konvehteina ja megajättirasioista? Niissä kun on pääsääntöisesti pelkkää pahaa suklaata huonoilla täytteillä. Pahempia ovat vain ne viinatäytteiset iänikuiset suklaakaramellirasiat, joita mummut ostavat pojanpojilleen. Minä en myöskään ilahdu Kettukaramellirasioista. Ketut maistuvat vain sokerille ja lievästi punaiselle. Ostaako niitä oikeasti vielä joku?
Jos konvehtihyllyjen välistä sitten pääsee kauppaan peremmälle, törmää kosmetiikkahyllykköjen väliin pystytettyihin tyrkkypöytiin, jotka on lastattu lahjapakkauksilla. Yleensä niihin on valikoitu kolme tuotetta, joista vain yksi on käyttökelpoinen mutta pussukka on joskus ihan kiva. Muuten, jos nyt olisin joululahjakosmetiikkatyrkkytuotteiden markkinoija, pakkaisin litran vetoiseen läpinäkyvästä aineesta, vaikka verkkokankaasta, tehtyyn vetoketjulliseen pussukkaan matkakokoiset tarpeelliset nesteet ja muutaman tyhjän pikkupurkin täytettäviksi kotona olevista perhekoon pakkauksista. Kukaan?
Niin, ja jos olisin vaikka joku lahjasuunnittelija, niin tekisin sellaisen kylmäkallen, jonka sisään mahtuisi oluttölkki. Helposti kiinnittyvä puinen kahva ja kuusi tölkkikallea parin laudeliinan kanssa ratkaisisi monen perheenäidin lahjaongelman. Kyllä isukki niille osaisi arvoa antaa. Mieleisen lahjan keksiminen on muuten taitolaji. Utelut on täytynyt aloittaa ajoissa, jotta asiayhteys ei eukenisi. Siinä on tietenkin se huono puoli, että tuleva lahjan saaja on jo saattanut itse tarpeensa tyydyttää. Olisko viisasta ihan kollektiivisesti vaan päättää, että kukaan ei osta mitään itselleen syksyn aikana. Laajennetaan se en-osta-mitään-päivä puolivuotiseksi en-osta-mitään-minkä-olen-kertonut-kaverille-tarvitsemani-päiväksi.
Vaivihkaisen utelun ja ideasyöttelyn vaihtoehtona voisi ostaa kumppanille jotain, jonka itse haluaisi. Erityinen uhkaili ostaa minulle jonkun tietokonepelin. Minkähän väristä kylpytakkia hän ei saattaisi millään käyttää. Jotain burgundin punaista ja naisellisen samettisen ylellistä?
Jälkipuheet
"Ostaako niitä oikeasti vielä joku?"
Mummut ostavat. Siitä on tiemmä tehty tutkimuskin.
Jouluruokakavalkadia marraskuussa olen kovasti kummastellut minäkin. Eivät pöperöt nyt NIIN hyviä ole, että vielä jouluaattona niistä jaksaisi riehaantua puputettuaan potkaa ja perunalaatikkoa kuukauden päivät etukäteen. Jos joku nyt tosiaan puputtaa, kai niitä ostetaan, kun kerran myydäänkin.
Oikeaa puhetta. Paitsi suklaakonvehtien osalta. Viime vuonna ruokavammainen oli jäädä vallan ilman, kun lähti etsimään suosikkejaan (ts. vehnäjauhottomia) konvehteja vasta aatonaattona, joka muutoin vaikutti mainioilta päivältä aloittaa jouluvalmistelut. Pohjoiskarjalaiset marketit oli hamstrattu tyhjiksi.
Tänä jouluna aion pitää puoleni hyvissä ajoin.
Pagisija oli joutunut näemmä spammatuksi, kun pronosuodin on lukenut siellä tuon pahan "etukäteen" pronosanan.
Kun nykyinen mummukanta ei enää pääse markettiin, tulee Fazerin valikoimiin iso muutos. Jäävät pois Parhaat ja Pihlajanmarjat ja Liköörikonvehdit.
Olikos se Veera niin, että Budapestit ja Wienernnukaat ovat vammaisen suklaita?
Meitä kustannuspaikkalaisia muistettiin ennen töissä asiakkaiden toimesta rasioin, joita parhaina vuosina söimme aina seuraavaan jouluun saakka. Eivät tökkneet. Eivät läheskään niin paljon kuin asiakaspalvelun varjopuolet toisinaan, joita sitten lääkittiin asiakkaiden lahjomilla suklailla. Että sinänsä asiaa.
Wienernougat käy (se on myös vissiin tyystin laktoositon) mutta Budapestissä on jotain ihme vohvelirouhetta. Kuten Geishassa ja monissa muissakin laatusuklaissa. Muotia tuntuu olevan jos jonkinlainen "crunch". Minä olisin tyytynyt yhteen Fazerina-rasiaan tai Julia-konvehteihin, mutta kumpiakaan ei ollut enää saatavissa, kiitos ahnaiden itäsuomalaisten.
Mutta se mikä minua oikeasti ärsyttää on nykyinen muoti myydä makeisia lähinnä valmiina sekoituksina niin, että mukana on aina joku lakritsi tai muu vehnäjauhoa sisältävä karkki. Takuulla olisi Cloetta Fazerillakin parempi myynti, jos trimmaisivat edes yhden sekoituksen myös viljavammaisille sopivaksi.
Ja myisivät sitä alle puolen kilon pussissa.
Muistin Budapestin originaalit sellaisina ylellisen sileinä rouheettomina "aikuisten suklaina", joita sai hienommissa perheissä ottaa yhden valvovan silmän alla. Ne olivat siitä syystä pitkään minun juhlasuklaitani kunnes rupesivat maistumaan vain rasvalle.
Sekoituksta ja isoista pusseista olen niin samaa mieltä. Sekoituksista jää aina osa syömättä, kun ei se niin mene, että karkki on karkki on karkki.
Juliat on muuten oikeasti hyviä.
Kettukarkit maistuvat mummolalle. Ihan oikeasti ne ne maistu enää niin kirpeälle kuin ennen, mutta samat muistot tulee vielä mieleen. Mummolta niitä sai.
Suklaakonvehteja hamstraa aika paljon ns. vanhempi väki. Ostaa ison satsin kun saa halvalla ja antaa sitten hyvän joulun toivotukseksi sukulaisille ja tuttaville. Kohta ne nämä "suklaan vaihto viikot " alkavat. Ennen halpoja suklaita joulun alla oli joulukukkien vaihto viikot ja sitä ennen kahvipakettien vaihtoviikot.
Pakko muuten hamstrata ne joulusuklaat, joista itse tykkää monta viikkoa etukäteen. Jouluaattona tuskin enää kaupoista löytyy mitään. Ostan kyllä reilusti Fazerin sinisen levynkin jemmaan. Jos lukee jotain joululukemista, suklaalevy on paras kaveri.
Meillä menee sekoitukset vielä toistaiseksi yksiin siten, että mistä minä tykkään mies ei tykkää ja päinvastoin.
Etukäteen vei edellisen ja vie tämänkin kommentin filtteriin. ;) Ei siis etukäteen eikä takakäteen vaan ennen ja jälkeen joulun. Jolloin onkin jo enellusmyynnit. Siis alennusmyynnit. Mistä aivo tuonkin sanan tuollaisena tuotti.
Olen ollut kolmatta viikkoa hiilaritietoisella dieetillä, joten jos into jatkuu jouluun, niin millä sitä sitten herkuttelee. Ei se lanttulaatikko ja kinkku oikein sinistä suklaata korvaa. Argh.
Minä tykkään niin erikoisista irtareista, että saan ihan rauhassa syödä omani. Pussissa täytyy olla tuplamäärin salmiakkia, koska se on ylintä herkkua molempien suissa.
Niin.
Enellusmyynti on joulun ylijäämäerien sekasortoinen myyntitapahtuma. Enellustuote on myymättä jäänyt tarpeeton tuote tai asiakkaan lahjapalautus. Esimerkiksi yöpuku joka on palautettu ja vaihdettu samansuuruiseen lahjakorttiin, jotta on saatu selville lahjan arvo sekä samalla allokoitu uusi kiireetön ostoakti.
Enellus tulee latinan sanasta Enel -järkiperäistää.
No johan nyt on kumma. Murphynkin viesti meni filtteriin. Mikähän sana tuolla sen teki? Ostoakti?
Tiesin, että voin luottaa ehtymättömään tietovarantoosi. Enellushan nimenomaan on sitä, mitä tarkoitinkin. Vaikka en sitä vielä tiennyt.
On muuten pirullisen hyvä tapa saada selville hinta. Enpä ole tullut ajatelleeksi. Eikä olisi koskaan ollut mahdollistakaan, sillä äiti muistaa tarkistaa iänkaikkisesti, että kaikki lahjat on käytössä. Hirveä selittäminen senkin yhden lampun kanssa, jonka maalasin mustaksi.
No ihmettelinkin suruissani ammoin kaupan kassalla työskennellessäni niitä perheitä, jotka ostivat jouluaatoksikin juustonaksuja ja sosasolaa. Jotenkin pidin sitä näköalattomana. Mutta ne olivatkin vain jo kaiken kokeneet siltä vuodelta.
Lahjan ostaminen voi olla todella helppoa jos sen osaa. Tuttavaperheen rouva sai jokin aika sitten syntymäpäivälahjakseen raivaussahan. Oliko ihme kun seuraavana synttärinä herran lahjapaketista löytyi upea timanttikorusarja... Mutta mikä tärkeintä, molemmat kuitenkin olivat loppujen lopuksi tyytyväisiä.
Minä taas ihmettelen, kun jouluaattoisin tuoretta leipää kaupasta hakiessani näen jokajoulu jonkun raskautetun perheenäidin lastaavan kassalle syväjäistä kymmenkiloista kinkkua ja kaikki laatikot. Että miten se raukka aikoo saada sen muutaman tunnin päästä kystäksi. Joulu tulee aina niin yllättäen.
Juuri noin pikkuhoo, toimii ressitön jouluperhe ja kaikki ovat tyytyväisiä.