Kunnes käsi irtoaa kärryn reunasta
Katsokaapa marketissa ostosrattaiden kanssa pyöriviä pariskuntia: eikö vaan lykkääkin mies aina itseoikeutettuna ostoskärryä ja nainen kävele rinnalla käsi kärryn reunassa. Mitä nuorempi pari, sitä varmemmin vielä näkyy neuvottelu leipä- ja leikkelehyllyn äärellä. Että ruistako vai sämpylää ja mitä makkaraa, Edamia vai Turunmaata. Ruokapuolella mies saa esittää mielipiteensä mutta yhteinen päätös on aika usein naisen päätös, koska mies haluaa miellyttää eikä hänelle ole niin väliäkään. Olutosastolta matkaan lähtee mäyräkoira. Viikonloppuisin pariskunnan löytää ostoksilta lähiön Filmtownista.
Kun sittten myöhemmin kärryissä on lapsi tai pari, ei miehen leipä- tai juustomieltymyksiä enää juurikaan kysytä mutta siitä mies pitää huolen, että six-packin hän hakee. Muuten mies vain lykkii kärryjä ja maksaa kassalla. Viikonlopun huvituksiin kuuluvat yhteiset marketmatkat lasten toppahaalariosastolle.
Mitä enemmän pariskunnalle ikää karttuu, sitä enemmän mies on vain lykkäämässä ja maksamassa. Oluthyllystä saa hakea pari pulloa saunajuomaksi. Ruoka on sitä, mitä nainen haluaa laittaa. Sisältöä ja vaihtelua elämään haetaan viikonloppuisin käymällä huonekaluliikkeissä ja asuntoesittelyissä haaveksimassa. Keskustelut ovat tyrehtyneet päivittelyiksi sohvien, bensan ja leivän hinnoista. Viikonloppuna katsotaan saunan jälkeen kahdesta televisiosta kaksia eri ohjelmia ja syödään vaimon valitsemaa ruokaa. Mies käy askarteluhuoneessa tai autotallissa asioilla, jotka ovat kirkkaasti miehen omia.
Näillä eväillä elämä soljuu, kunnes marketpariskunta saavuttaa tason, jossa naisen käsi on irronnut kärryn reunasta ja siirtynyt lykkäämään yksin ostoksia. Mies istuu parkkipaikalla autossa odottamassa harmaan vaimonsa paluuta marketista, nostaa kassit tavaratilaan. Mitään ei puhuta. Olutta ei kassissa ole. Viikonlopun huvituksiksi riittävät pihan siivous ja joulun alla kristallikruunun pesu.
Se oli niin kuin kaikki muutkin suhteet: alussa vähän erilaista kuin lopussa. - Mehiläisviljelijä Jussi [IS 27.10.]
Jälkipuheet
Hauska kirjoitus. Tunnistan siitä itseni ja mieheni sekä omat vanhempani. Sellaista se on, parisuhteellisuus :)
Ja mikäs siinä, jos käsi kärryn reunassa riittää. Mutta jos rupiaa nyppimään, olisi ehkä viisasta käydä välillä vaikka laatuaikalomalla ja rikkoa kaavoja. Käydä yhdessä hauskaa pitämässä niin kauan, kun vielä yhdessä on hauskaa.
Silloin, kun alkaa tuntua siltä, että on mieluummin takkahuoneessa yksin katsomassa televisiota kuin siipan kanssa pubissa juttelemassa mukavia, niin on myöhäistä.
Pitäkää toisianne kädestä, ei kärryn reunasta.
Ongelma tulee silloin kun minä lähden porukoiden kanssa kauppaan. Iskä on ihan pulassa kun ei tiedä mihin pyöriä kun minä työnnän kärryjä. :D
Sinä olet käsittääkseni kanssani samaa reiluhkoa puolentoista metrin sarjaa, joka joutuu työntämään kärryjä suunnilleen leuan korkeudelta. Ei ihme, että iskä on pulassa. Se kärryhän menee minne tahtoo.
Itse kassaneitinä olen huomannu sellasen seikan vielä yhdessä asioivissa eläkeläispariskunnissa, että pääsääntösesti papat pakkaa ja mummot maksaa.
Kaupanpuoleista käyttäytymistä onkin tullu vähemmän havainnoitua.
Totta. Nyt kun sanoit, niin näin on. Olisko tädeillä talousraha ja siitä sitten maksellaan. Ja sedät maksaa löpöt ja lämmityksen.
Jotenkin minua masentaa marketparien harmaalta vaikuttava arki. Kun kaikki on jo sanottu. Onhan sekin tavallaan ihan hienoa. Silti.
tulin jotenkin surulliseksi tästä. ei kai sen ole pakko mennä näin? en suostu! en...
Täytyy myöntää, että tällä 157 sentin pituudella ison kaupan jättikärryt saattaa joskus lähteä vähän vinoon. Voimaa tarvitaan! :)
Me ei olla kovin nuori pariskunta mutta ei vielä vanhakaan. Mies istuu mielellään autossa ja odottaa, ja pitää huolen, että minä muistan tuoda sitä olutta kaupasta. Minä maksan, paitsi silloin kun mies käy kaupassa. Silloin minä katselen autossa ohikulkijoita tai odottelen kotona. Mies muistaa tuoda muistuttamatta kaksi siideriä. Eikä suutu, jos käyn siidereiden loputtua olutvarastolla. Käydään tosi harvoin yhdessä kaupassa, ja silloin meillä on treffit: 'tavataan tuolla juustohyllyn luona kohta, minä haen maitoa hae sinä sitä leipää'. :-)
Hyvä Kata, älä suostukaan, pidä tuo. Tee vaikka noin kuin Tiia. Mikään ole niin tappavaa kuin yhdessä marketointi.
"Mitä nuorempi pari, sitä varmemmin vielä näkyy neuvottelu leipä- ja leikkehyllyn äärellä. Että ruistako vai sämpylää ja mitä makkaraa, Edamia vai Turunmaata."
Osui ja upposi.
Oletko kiinnittänyt huomiotasi samassa kaupassa erillään shoppaaviin? Heillä/meilä automerketeissa käyntiin erottamattomasti kuuluu muutama "millä hyllyllä sä oot" -puhelu.
Noita en ole nähnyt. Sen sijaan yksin shoppaavia, jotka kulkevat puhelin korvassa ja saavat ohjeita online. Kuvaukseni on vanhentunut siis jo heti syntyessään.
Papat pakkaa siksi, että siinä ajassa kun mummot ovat saaneet kaiveltua kaikenmaailman etukortit ja luottokortit ja alennuskupongit, ovat papat jo lyöneet tavarat siististi kolmeen muovikassiin ja pariskunta pääsee näin nopeammin liikkeelle... tai no, niin ainakin meidän perheessä. ;)
Hieno kirjoitus, osus ja uppos. :)
Noista korteista tulikin mieleeeni, että tuossa yhtenä päivänä laskeskelin, että viikon aikana eniten ääneen käyttämäni sanat taisivat olla pankilla ja ei [äsetukorttia].