Olisi edes toppahaalari
Paloauto kiinni pienessä ylämäessä. Pikkuautot jumittavat parkkipaikalta tielle kääntyessään tukkien sekä tien että parkkipaikan. Pitkin valtatietä autoja poikittain kyljet lunta roikkuen, pyörät linkussa koko renkaan aukko umpijäkissä lumesta. Yksi urhea polkupyöräilijä taittamassa vaivalloista taivalta rattaisiin asti ulottuvassa lumessa. Isä vetää umpeen huputettua lasta vastatuuleen pyörät lumipalloina. Nuoret kävelevät autotiellä tajuamatta, että autojen väistöliike jumiuttaa koko tien. Ilman pipoa tai huppua silmit viiruina lunta päin taistelevia nuoria ja keski-ikäisiä naisia ja tietenkin se vakiojoukko napa paljaana.
Ihmisillä ei ole lumen tajua enää ollenkaan.
Katulampun kajossa makaamassa sininen toppahaalari selällään kirkuen ja kiemurrellen kuin pelästytetty toukka. Äiti vieressä maanittelemassa toukkalasta nousemaan, toppahaalari yltyy selkä piukeana kaarena huutamaan entistä lujempaa.
Miksei aikuinen saa heittäytyä maahan kiukuttelemaan. Olisi edes toppahaalari.
Jälkipuheet
"Miksei aikuinen saa heittäytyä maahan kiukuttelemaan. Olisi edes toppahaalari."
Älä muuta viserrä. Tämä täytti niin täydellisesti tämänaamuisen sanomisen tarpeeni, että kiitän kauniisti ja poistun takavasemmalle hakkaamaan päätäni käsittelemättömään betoniseinään.
Saahan sitä aikuinenkin, toppahaalarilla tai ilman. On tehnyt moniaita kertoja mieli kokeilla esimerkiksi erilaisissa virastoissa asioidessa.
Seuraamukset vain arveluttavat.
Ne aikuisethan kiukuttelevat niissä peltilaatikoissaan ja puivat niistä käsin nyrkkiä.
Enpä tiennyt aamulla, miten sattuvasti sain päivän koottua sanoiksi. Tällaisia päiviä en soisi montaakaan kohdalle. Koska en voinut heittäytyä selälleni tai hyppiä tasajalkaa tai puida nyrkkiä, menen nyt ja otan yhden tasoittavan.
Eikä tuolla pimeässä edes kukaan näe vaikka kuinka puisi ja kiukuttelisi. Pah.
Lumen ja talven taju on ihmisiltä tosiaankin kadonnut. En jaksa ymmärtää jokasyksyistä valitusta siitä, miten "talvi yllätti autoílijat" ja taas vedetään vauhdilla ojaan, kun ohhoh sentään, jotain valkoista ja märkää tippuu taivaalta ja nenänpäätäkin paleltaa. Miten voi Suomessa talvi yllättää kenetkään täyspäiset auton rattiin päästetyt yksilöt? Minä ihmettelen. Joka ainoa vuosi lokakuun ja marraskuun vaihteessa sama laulu. Ei tässä maailmankolkassa ole vielä ikuista suvisäätä nähty.
Uskomaton näky oli kyllä aivan virheettömän vihreälehtinen koivu ja lunta pukkatuna parin metrin korkuinen pakka ympärille.
Minua ei tänä vuonna yllättänyt: olen ajellut nastoilla jo kauan. Viime vuonna päätin, että vaikka jo syyskuussa, mutta ylläty en.