Mukkasin rotvallin reunaan
Eilen päätin roudata vanhan tietokoneeni kaverille, joka ystävällisesti suostui ottamaan ongelmajätteen huostaansa. Näyttö tuntui tuhannenkiloiselta, kun raahasin sen autoon. Se istui isohkon äheltämisen jälkeen Martin takapenkille tukevasti kahdella turvavyöllä köytettynä, muut roippeet olivatkin helpompia kuljettaa kassissa. Valheellisessa ylivireässä voimain tunnossani kannoin kaverin luona näytön takusten takaa hissille. Kolmas kerros tavoitteenani puntaroin mielessäni, onko helpompi kantaa se vaiko laskea maahan, tilata hissi, taiteilla ovi auki, nostaa kaikki tuhat kiloa, laskea lattialle, aukaista ovi ja nostaa taas syliin. Ei, ei olisi helpompaa mutta päätin silti niin tehdä.
Perillä nostin näytön syliin, ruutu vasten vatsaa ja työnsin oven auki takapuolellani. Siinä vaiheessa, kun aloin kaatua selälleni, ehti pään läpi mennä monta vaihtoehtoa pudottamisen, erilaisten korjaustoimenpiteiden ja niiden yhdistelmien seuraamuksista. Päätin sitten kuitenkin vaan kaatua selälleni ja varjella näyttöä. En kuitenkaan osannut arvioida tömähdyksen voimaa ja sen aikaasaamaa näytön kimmahtamista polveen ja siitä lattialle.
Takapuoli mustelmilla on ikävä istua kokouksissa. Lohduttaudun sillä, että vaikka vaara uhkasi kivilattian taholta, varjelin viimeiseen asti toisen omaisuutta.
Eilisestä voisi sanoa, että se meni ahterille.
Jälkipuheet
Auts! Mulla oli itselläni kesällä vähän sama juttu. Että osas olla kipee. Vaikka luulis, että eihän läski kipee oo, mutta on se!
Että osaakin olla! On nyt sekin todistettu, että läskit ne on, jotka kipeytyy. Lihakset muka....
Tarkennukseksi: puhuin ja kirjoitin vain ja ainoastaan omasta läskistäni. Kova läskinlähdetys on käynnissä, mutta niin on hidasta, hidasta....
Miksi läski tulee niin helposti ja siitä eroon pääseminen on työn ja tuskan ja hien ja hammastenkiristelyjen takana?
Onseniinväärinse!
Kaikessa rasvassa, erityisesti suklaa-, juusto- ja leipomusrasvassa on sellaiset pienet sisäänrakennetut anturit, jotka on ohjelmoitu hakeuttamaan rasva pikavauhtia lantiolle, reisiin ja vatsan päälle. Sitten niissä on pienet väkäräiset ankkurit, jotka nappaa kiinni niin, että varmasti pysyy juostessakin. Kun rasvat on asettuneet paikalleen, niitä ei siitä lähdeteä hevillä. Eikä millään muullakaan musiikilla.
Systeemi on luotu ihan siksi, että nainen pärjää karussa maailmassa vaikka ilman ruokaa puoli vuotta. Miehellä vastaavaa ominaisuutta ei ole, joten sen täytyy syödä kaiken aikaa. Niaenkin täytyy mutta vain siksi, kun sen on niin paha mieli niistä ankkuroituneista rasvoista.
Voi sun pyllyäs,,,,
Niin.
Kävikö monitorille kuinka?
Ei kuinkaan, minähän varjelin sitä hengelläni. Tai ainakin selälläni.
Ihmettelen vaan, mikset käytä naisellisia avujasi hyväksi.
Olet liian kiltti tai itepäinen? ;)
Siis kaatunut puskureilleni, vai ;) Ei siinä olisi ehtinyt kääntyä ja miten sen monitorikin olisi sitten käynyt.
Sekä että ;) Enemmän tällä kertaa varmaan kuitenkin sitä ettää.
Eikö äitisi opettnut. :O Vähän lirkuttelet jollee könsikkäälle, niin monitori ei aikaakaan autossa ja perillä. Sitten vaan sanot kiitos ja näkemiin, soitellaan.
Eikun äiti opetti, että vie mennessäs ja tuo tullessas. Ja että helpommalla pääsee kun itse tekee.
Kiitos ja näkemiin äiti kyllä opetti sanomaan.
Kivusta ja särystäkään ei liene ollut sitten puhetta.
Voihan järjestelemisen laskea itsetehdyksi työksi. Varsinkin jos siihen kuuluu ripsien puunaamista, hameenhelman nostoa ja kurkun hunajaamista. Eikä keikistelykään lapsenleikkiä voi olla.
Ei ollut puhetta, paitsi mitä nyt sen verran, että se mikä ei tapa, vahvistaa.
Lapsenleikkiä nyt ei varsinkaan ole keikistely. En tiiä, kyllä se äiti oikeassa taisi olla: itse tehden pääsee helpommalla. Ei tarvi puleerata ja hunajaadata.