Oijoi, sorsia!

Harmoninen kuva. Tyyni ja kaunis.

Rasvatyyni vedenpinta, sorsamamit huokaavat, kun perilliset on saatu onnellisesti omille räpylöilleen. Nauttivat rauhasta. Katselevt kuitenkin huolekkaasti pikkusorsien perään....

Rauhoittavaa.

Kaunista ja herkkää. Vasemmanpuoleinen on selvästi rohkaistumassa.

Niin.

Ujotpa ovat tosiaan.

Peilityyni kirkas vesi läpäisee valon ja katseella näkisi suoraan mahan alle. Kumpikin ujostelee ja tohdi katsoa toista, niin se on kohteliampaa.

Cele, näitä et paista, ethän.

Obeesia, sama vesi tyynenä ja tuulen rikkomana ovat yhtä erilaisia kuin ihminen ehjänä ja rikki.

Niin se on, ryynis, sorsaäidillä samat huolet kuin ihmisäidillä. Kaukaa se seuraa poikueensa räpylöimistä maailman myrskyissä, on valmiina auttamaan mutta hakeutunut vertaistukiryhmän huomaan, että jaksaa.

Liisa, vasemmanpuoleisella sorsaäidillä on huoli siitä Vaakusta, joka oppi uimaan vasta niin kovin myöhään. Siitä tekisi mieli kysäistä Ireneltä vähän, kun Irenen viime kesän pokueessa oli Taavilla vähän samaa vikaa.

Murphy, kohteliaisuus on puoli sorsanruokaa. Vaikka se Taavi oppikin räpiköimään, tuli siitä lammen kuuluisin rähjä, joten ei oikein tohtisi muistuttaa Ireneä koko sorsasta. Eikä sitä ole tänä kesänä näkynytkään. Taisi joutua sorsanpaistajan pataan.

kasva sinä sinne päin , minä kasvan tänne päin.

... ja tulee ero. Mutta jos sinä kasvat tänne päin ja minä sinne päin, niin saatamme kohdata. Molemmissa tapauksissa voimme myös upota.

Aivan ihana!

Anteeksi jos rikon idyllin, mutta ainakin vasemmanpuoleinen on kyllä sorsa-isä, ei -äiti.