Hard Rock Hallelujah
Teppo nojaa raskaasti Baarin levyautomaattiin ja haroo otsalle valahtavaa tukkaansa taakse. Viereisessä pöydässä istuu nainen kädet sylissä ja katsoo hajamielisesti harmaan ikkunan läpi menneisyyteen. Hiljaisuuden rikkoo Baarin täyttävä "Hard Rock Hallelujah" ja Teppo kääntää samean katseensa naiseen. Hetken epäröityään ottaa erottavan askeleen ja tarttuu naista vasemmasta kädestä, kuin katsoakseen kelloa.
- Ei minulla ole kelloa - sanoo nainen hätkähtäen yhtäkkistä otetta - minulla on vain aikaa.
- Oletko sinä naimisissa. Tai kihloissa?
- E-en, en ole. Enkä taida halutakaan, nainen vetäytyy tuolissaaan taakse.
- No joo, kato, ei tartte pelästyä, emmä mitään yritä. Mä vaan että mun vaimo jätti mut. Miks just mun vaimo lähti, miks kaikki muut naiset on kotona ja jos ei oo, niin ne ei oo kenenkään naisia. Kato tätä mä en ymmärrä.
- Niin?
- No kato mun vaimo on jakaja. Lehdenjakaja ja se lähti yhen toisen jakajan matkaan. Jakaja, kato. Ymmärräksä? Se pyysi vielä sen jakajan autoon virtaa, kun ne lähti. Ja mä annoin.
- Aika rankka lähtö. Ei meinaan varmaan tee hyvää, tarkotan, että vaikeeta varmaan luottaa enää kehenkään.
Teppo vaipuu hetkeksi maailmaansa, hieraisee poskelle vierivän kyyneleen ja rykäisee.
- No ei se mitään. Mulla on uus nainen. Kato, mä oon kihloissa - Teppo näyttää nimetöntään - tää on paljo parempi nainen. Se on mua kymmenen vuotta vanhempi, mut tää on hyvä nainen. Otaksä valkosen ryssän, mä tarjoon?
- Enpä taida, kiitos vaan. Oon tästä juuri lähdössä.
- Eikun otat - Teppo alkaa taas itkeä - kukaan ei haluu kuunnella mua. Jakaja, ymmärräksä?
Hard Rock Hallelujah on vaiennut. Harmaa ikkuna erottaa Baarin savuisen ilman kirkkaasta kesäyöstä. Nainen vilkaisee vielä ikkunan ohi kulkiessaan sisälle ja heilauttaa kättä Tepolle mutta Teppo katsoo vain menneisyyteensä.
Jälkipuheet
Hassua,et olit kirjoittanut mun baarista;)
Aloin just tänään keräileen näit Teppo-tarinoita menemällä paikalliseen kesäks töihin:)
Meil soi vaan Satulinna :(
Teppoja oli useita,HUH. Onneks sain aloittaa aamuvuorolla.
Pehmeä lasku,nääs.
Näitä Teppoja on.
Miksei äiti päästänyt niitä helmoistaan aikaisemmin, antanut tapella omia tappeluitaan? Miksi äiti kuori perunat liian kauan?
Yksinäisyys on paha. Paha, jos valkoinen ryssä lohduttaa ja kuuntelee ainoastaan -eikä omasta Kulmabaarista löydy sitä toista Kantakundia, joka pitäisi pystyssä, kunnes Tepon kyyneleet on kuivuneet.
Mutta kuten todettu, Mea- kannat tekstilläsi jokaisen pienenkin kohdan yli.
Jaa minä? Mä kuulin aikoinani baarissa tiskin takana noita tarinoita, ja jokainen niistä on omalla tavallaan niin surullinen. Mutta sitä elämä aika ajoin on.
Karua. Aitoa.
Minulla on ollut aina outo viehtymys hyvin kummallisiin baareihin, niihin ääribaareihin. Niissä on ihmiset aidot. Rosoisia mutta positiivisia, kaikesta huolimatta.
Outo viehtymykseni vie niin pitkälle, että mieluusti pitäisin sellaista itse, olisi kantakundit ja päivän soppa. Baarin nimi voisi olla Soppa tai Ruma. Sillä rumahan se olisi. Sen kuuluu olla.
Vieläk teil on kauppahallin kahvila?
Mansen kauppahallin alakarran kahvilaa ei enää ole. Jos olisi, se olisi minun. Vaxtuukit, eripariset säröiset kupit ja syvät lautaset. Soppa kiehuisi liekkihellalla hellanrenkaiden keskellä. Baarin nimi olisi Soppa.
Voisi se olla joku muukin, sillä sen nimi voisi olla Ruma, kun rumiahan ne aina on. Rumassa olisin kaikkien lemmitty ja mulla olisi nimi, Elssa. Jos tulis häröjä, joita harvemmin tulisi, niin Ruma Elssa vaan pyöräyttäisi peppuaan ja pojati ulostautuisi, päästäkseen huomenna takas, Mutta päivän Soppa pöisi Rumassakin, ja hyvä ja iso annos.
Eli täällä nähdään:
http://www.ruma.fi/
:)
Se on itse asiassa aika veikeä paikka. Käydessä totesin ettei siellä meinannut tiskillä saada tarjoilua, ja arvelin ääneen syyn olevan siinä että olin suorastaan _liian_ ruma palveltavaksi. Tai sitten ihan turhan kaunis, kuka tietää.
Mutta kirjoituksesi oli hieno ja elämää täynnä, olkoonkin että olen yhä sitä samaa aiempaa mieltäni siitä että sääliänsä kannattaa kohdistaa paremmille ihmisille kuin niille jotka itse teoillansa ovat tehneet itsestään säälittävän.
tässä oli jotain varsin stephen king -mäistä.
Äh, olisi pitänyt muistaa, että Ruma on jo. Paitsi, että toi ei ole edes ruma. Mitä nyt ne ilmapatjat seinäkoristeina. MInun Ruma olisi kalseaa ja oikeasti rumaa 70-lukulaista. Josta tulikin mieleen, että mikä minä olen sanomaan 70-lukulaisuutta rumaksi. Aikansa lapsi sekin ja silloin ihan varmasti kaikkien mielestä kaunista.
Jaa-a Sakke, pytyisinpä tosiaan kingimäisyyksiin.