Muistatteko ne ajat, ei kovin kauan sitten? Kun yritykset ja tutkimuslitokset keksivät, että nyt pitää säästää ja malli otettiin merirosvoelokuvista, joissa myrskyn uhatessa heitetään turhat painolastit pois. Turhaa on terävän pään mielestä kaikki muu kuin johtajan palli ja tuottava ydintyö. Siispä markkinointi ja mainostaminen nyt ainakin on turhaa, sillä kyllähän meidän firman tavarat on jalansijansa saaneet. Ei niitä tarvi markkinoida. Ja kallistakin se on, voidaan tehdä se vaikka itse halvemmalla. Mutta ei se riitä, mistä vielä säästetään? Ai joo, meillä on firmassa kuulemma jotain tuotekehittelyä ja tutkimusta. Mitä helvettiä, meillä on niin hyvät tuotteet, että niitä tarvi kehittää. Pois vaan koko osasto. Jos meidän insinöörit ja lääkärit on tietoja etsimässä, on ne väärässä paikassa sekä ilmeisen vääriä valintoja, sillä niillähän on koulut käytynä ja tiedot pitäisi olla päässä. Pois vaan tutkimus-, tietopalvelu- ja tuotekehittelyosasto. No niin, nyt kun on säästetty tosi paljon, ei tarvikaan enää kuin tinkiä vaikka siivouksesta, kyllä sitä jokainen voi sen verran itsekin roskistaan tyhjentää ja sitäpaitsi kaikkihan on netissä, ei edes tule enää roskia. Ja konttorissakin on ihan liikaa väkeä, palkanlaskijoitakaan enää useampaa tarvita, kun on vähemmän väkeäkin.

Näin helppoa se on, kun sen osaa. Nyt meillä on terve yritys, joka ei turhaa hassaa rahaa tuotekehittelyyn, tutkimukseen, kilpailijoiden seurantaan, uusien tuulien haistelemiseen, uusien tekniikoiden ja tietojen etsimiseen, markkinointiin, mainostamiseen, asiakaspalveluun, siivoukseen ja turhiin työntekijöihin. Miksei tätä kukaan muu ole keksinyt? Nyt eletään niin taas tätä: yhdistetään, fuusioidaan, ulkoistetaan, itsepalvellaan. Muutama vuosi ja huomataan, että ei p*rkele, eihän sen noin pitänyt mennä: mikään ei enää toimi, kukaan ei osta meidän tuotteita, miten niin vanhentuneilla taidoilla tehdään vanhanaikaista. Sitten onkin aika ottaa uudet pojat remmiin, uudestaan tuottaa omia tukipalveluita, uudestaan palkata tutkijoita ja tuotekehittelijöitä, luoda uutta markkinoitavaa ja mainostettavaa. Elämä jatkuu, herrat vaihtuu ja pellenaamarit piilotetaan kaappiin, josta ne kaivetaan muutaman vuoden päästä taas esiin.

Mutta jotain muuttui pysyvästi. Se katoava kansanosa, se työnantajalojaali ja uskollinen portinpielessä päivystävä Musti muuttui. Ei se enää tunnekaan lojaaliutta, vanno uskollisuutta, murise reviirin uhkaajia ja palvo työnantajaa, sillä se tuntee itsensä petetyksi. Sen elämä on kuin uskottomuudesta nalkkiin jääneen puolison kanssa yrittäisi väkisin jatkaa liittoa. Kun motivaatio ja yritys ovat kateissa ja luottamus poissa, on liitolta poissa pohja.

Pellenaamarit on taas kaivettu kaapista.