Nainen ajattelee, ettei tiedä montaakaan parempaa asiaa kuin löytää kuivat puut saunan eteisestä, sytyttää pesään tuli ja tuntea taas tuttu savun tuoksu. Odotella kuistilla saunan lämpiämistä, haistaa kesä, siristää silmiä järvelle, kuulla tulen ritinä ja oravan kapsahdus puussa. Kantaa vesi saunaan, lisätä puita ja kiivetä lauteille lempeään lämpöön. Antaa raukeuden laskeutua lihaksiin, odottaa. Heittää ensimmäinen löyly, kuulla tuttu sihahdus ja katsoa saunan ikkunan huurtumista kuumuuden muuttuessa harsoksi lasiin. Istua saunan rappusilla iho höyryten, katsella auringonlaskuun, kuulla rantaan osuvat laineet ja sorsan sukellus. Hörpätä kylmää olutta, haistella piipusta kohoava hiipuva savu ja muistaa, että kaikki viime syksynä tehdyt saunapuut jäivät ulos sateeseen. Mutta ei välittää siitä. Nyt.

Vaan läiskäistä hyttynen vasten miehen kiinteää reittä ja nipsaista se etusormen kynnellä pelästyneeltä iholta. Katsoa miestä silmiin ja sanoa, että kiukaalla olisi vielä makkaraa, otatko. Haenko olutta?

Nainen nousee natisevalta parveketuolilta, hakee selluliittivoiteen ja huokaisee. Olisihan se. Hienoa.

Viilenevä ilta hyväilee ihoa. Pitää muistaa ostaa hyttyskierukoita.