Jottei elämä olisi liian helppoa
Viime kesänä Nissen ritsiltä putosi jonnekin matkan varrelle lenkkilukko ja vaikka hänessä on kiinteäkin lukitusväline, on silti kylminyt jättää kaveri kaupan tai työpaikan telineeseen. Siispä eilen menin pähkäilemään lukkohylllylle ja päädyin keskikokoiseen spiraalilukkoon, jolla saan Nissen kiinni vaikka pyörätelineeseen. Eihän sellainen spiraali tosin ole kuin hidaste mutta eipä ainakaan ilman kolinaa varasteta. Toisaalta eihän minun lähiössäni varsinaista vaaraa ole, sillä työtä tekevät paiskivat hommia yötä myöden eivätkä kerkiä pyöriä varastelemaan. Syrjiöt puolestaan ovat pääosin niin juovuksissa, etteivät pysty ja nuoriso on kuulemma jotain pullamössösakkia, joka ei viitsi vaivautua. Joku teekkari saattaisi yrittää murtaa lukkoa haasteena mutta varauduin siihenkin mahdollisuuteen ostamalla niin kesyn näköisen lenkin, ettei se tarjoa riittävästi vastusta.
Tänään on Suomessa Kirjan ja ruusun päivä, jolloin mies antaa naiselle ruusun ja nainen miehelle kirjan. Ojennan omana osuutenani jokaiselle kunnolliselle miehelle Raivoavan takakirveen, joka on kunnollisen miehen kummallinen ja itkettävä ajatuksenjuoksu Takakirveestä Pallivahan kautta Kuonasillalle. Sitäpaitsi nimi kuvaa antajaa tällä hetkellä tarkemmin kuin osuvasti.
Kiitos vaan Pyhälle Yrjölle ruususta. Naiselle lankesi taas tässäkin se vaikeampi rasti. Ihan niin kuin ei naisen elämä muutenkin olisi tarpeeksi hankalaa.
Jälkipuheet
Miks just ruusu ja miks tähän aikaan vuodesta. Ei niitä täällä pohjolan perukoilla tähän aikaan sellaisia missään luonnossa kasva. Eikö kävisi joku kotoisampi planttu. Mitä hienoa siinä on, että tylsästi pulittaa itsenä kipeeksi kukkakaupassa, kuin se että näkee vaivaa ja lähtee luontoon etsimään sitä kukkasta. Näkeehän se kauniinpi puolisko vaivaa kirjavalinnassa.
No siksi just ruusu, kun tämä pyhä Yrjö Ritari meni tappamaan lohikäärmeen, joka oli aikeissa ahmaista kitaansa kauniin prinsessan ja sen lahdatun lohikäärmeen verestä sitten versoi tulipunaisia ruusuja täynnä oleva ruusupensas, josta sankari poimi kauneimman kukan prinsessalle.
Taru lohikäärmeestä ja ruususta on ollut yksi innoittaja, mutta tapa yhdistää kukat ja kirjat voidaan jäljittää myös keskiaikaan. Kataloniassa kukat olivat palkintona Jocs Florals -kirjallisuuskilpailuissa, jota vietettiin Pyhän Yrjön päivänä. Päivää keksittiin viettää 1926, jolloin huhtikuun 23. päivä valittiin barcelonalaisen kirjakauppiaan idean mukaan kirjojen ja ruusujen päiväksi. Päivä valikoitui siksi, että se on de Cervantes'n ja Shakespearen kuolinpäivä sekä Laxnessin ja Vladimir Nabokovin syntymäpäivä. Suomessa päivää vietetään kuitenkin 10. toukokuuta 2005, sillä toive paremmista sääoloista ajoi siirtämään päivän huhtikuusta toukokuuhun.
Monimutkaista. Minulle kelpaa kyllä ihan mikä vaan kukka. ja ihan vaikka vaan virtuaalinen. Että kiitos siitä.
Muuan Tampereen lähiö, kutsukaamme sitä tässä nyt vaikkapa "Kervannaksi", taitaa kyllä olla kaupungin pyörävarkaustilastojen kärjessä.
Kuinka sulle nyt Kervanta tuli mieleen? Joskus Kervannassa käytyäni näin vain mummoja sauvoilemassa, hunnutettuja naisia lastenvaunuja työtelemässä, änkyräkännissä öriseviä syrjiöitä ja autolla ohisuhaavia läpikulkijoita. Kukaan noista ei vaikuta potetiaalilta varkaalta. Olihan siellä tosin jotain haalarikansaakin, ehkä ne on niitä sitten. Naamioituneet penteleet.