Terveellisen ruuan vaaroista
Eilen eräs virkanainen kuriinpalautti itseään päättämällä tehdä pakasteen perältä löytyneistä vihanneksista keittoa. Siis kattila hellalle ja vihannesliemeen sekalainen kokoelma pakastettua keveyttä ja terveyttä. Virkanaisen verkkokalvoja oli kuitenkin jäänyt kiusaamaan kuva hyljätystä nakkipaketista samaisen ehtymättömän pakasteaarteiston kätköissä, joten hän päätti, että tehtäköön kuitenkin nakkikeittoa. Siinä jäisiä pätiköitä pilppuessaan tunsi hän outoa käryä mutta päätteli jonkun naapurustossa roskia polttelevan. Ajatteli jopa, että toivottavasti ei polta koko tienoota mahdollisessa uusavuttomuudessaan ja jatkoi nakkien palastelemista ja keiton hämmentelyä ihmetellen, kun ei jo kiehu mutta pakasteitahan ne toki olivatkin. Käry sakeentui ja kattilan takaa alkoi nousta vienon ruskea savukiehkura: salamana virkanainen tajusi, että hönkä oli takalevyssä, kattila kylmällä etulevyllä ja takalevyllä jalopuinen leikkuulauta. Virkanainen vakuuttaa, että moinen lauta haisee todella sankealle hiiltyessään ja muistuttaa, että jos hän olisi tyytynyt terveelliseen nakittomaan vaihtoehtoon, olisi hän ollut surffailemassa tai loikoamassa parvekkeella, jolloin lauta olisi syttynyt ilmiliekkeihin levittäen tuhoa ja turvattomuutta. Terveellinen ruoka voi viedä henkesi. Varo.
Eräs opiskelija osti kultaisella seitkäätluvulla opintolainan viimeisellä sadan markan setelillä hernekeittoa, koko rahalla. Sitä he sitten toverinsa kanssa söivät pitkin kevättä kehitellen keitoista mahdollisimman vaihtelevia makuelämyksiä. Kun soppa alkoi kyllämystyttää, keksivät he tehdä hernekeittopizzaa. Ei kuulemma ollut hääviä mutta sama kaikilla mausteilla oli jo parempaa. Mausteiden laatua tarina ei kerro mutta epäilen niiden olleen nestepainotteisia.
Mitä sinä tekisit viimeisellä 20 euron setelillä? Minä ostaisin hyvää, tuoretta, rapsakkakuorista, sisältä pumpulisen messevää durumvehnäleipää Stokkalta ja söisin sen epäterveellisesti pelkän suolaisen voin alla. Viis sydän- ja verisuolitulpan riskistä, sillä muistaisin, että terveellinen ruoka voi viedä henkesi.
Jälkipuheet
Jep, opettavainen tarina. Minulla on muutama sellainen sääntö, joista jaksan jankuttaa jankuttamastani päästyä vaikka seurauksena olisi sota. Yksi niistä on: "Hellan Päälle Ei Jätetä Mitään". Valitettavasti taidan olla meidän perheessämme se, joka rikkoo sääntöä useimmiten. *köh*
Oho, eilen minulle sanottiin täsmälleen samoin sanoin. Jopa terästettynä ponnella, että Enkö Minä Ole Tästä Asiasta Ennenkin Sanonut.
JooJooJoo ....
Mullekin on joskus käynyt niin, että olen laittanut väärän levyn päälle. Mutta: EI voille, EI suolalle, EI vehnäleipää! hyi hyi! epäterveellistä! Mä ostaisin vihreitä vihanneksia, lehtisalaattia, rasvatonta maitorahkaa levitteeksi, vähärasvaisia täyslihaleikkeitä ja tietenkin ruisleipää tai runsaskuituista ruisnäkkileipää.
En syö normisti ollenkaan voita ja vehnäleipää. Vain niitä salaatteja ja kaikki rasvatonta ja mautonta ja massoittain ruisleipää. Hyvin harvoin mitään kermaista ja herkullista, mitä toki mielisin. Siispä joskus haluaisin sitä rapsakkakuorista vehnäleipää. Ihan vaan, että elämä ei muuttuisi liian säntilliseksi. Ja jos rahat olisivat loppu, niin sen verran pitäisi iloa irrotella.
Turun Piirustuskoulussa oli kuulemma muinoin oppilas, joka rahaa säästääkseen osti koko opintorahalla kaurahiutaleita. Tai ehkä ei koko - vaan käytti loput kaljaan. Kumminkin, hän oli sitten tehnyt valtavan kokoisen kaurapuuron ja kaatanut sen piironginlaatikkoonsa ja järsinyt sitä sitten reilun viikon nälkäänsä, ennenkuin sairastui. Tais tulla nukuttua kotsantunneilla.
Saman koulun toiselle oppilaalle määräsi lääkäri jatkuvaan heikotukseen lääkkeeksi liikuntaa. Että semmosia taiteilijoita.