Herra IsoHerran piti saada jättää puumerkkinsä Firman asioihin juuri ennen eläköitymistään. Ei oltu köyhiä eikä kipeitä vaan pistettiin rahaa palamaan taivaita hipovien visioiden toteutukseen. "On hienoa on, minä tämän sain aikaan", sanoi herra IsoHerra Vision avajaisjuhlissa ja nyökkäili sinne tänne tärkeän näköisenä. Samoissa avajaisissa katselivat seiniä jo hänen seuraajansa, herrat B ja C, ja laskivat, että tämähän on ulkoistettavissa ja sitten säästetään niinjaniin paljon. Yhdessä he sitten sopivat saunaillassa, siinä samassa, jossa aikanaan herra IsoHerra ja leijonaveljensäkin asioista sopivat, että ulkoistetaan Vision toiminta ja säästetään.

"Kuka se oli", kysyvät B ja C, kun heitä muistutetaan Vision perustajasta sen henkisenä kummisetänä.

Uuden Vision avajaisissa herrat B ja C kilistävät lasejaan ja myhäilevät. Heillä on aihettakin juhlaan, ovathan he jättämässä Firmalle merkittävän Vision. Ja juuri parahiksi, sillä heillä on jo työsopimus allekirjoitettuna uuteen paikkaan. Vieressä seiniä katselevat jo herrat D ja E, että tälle voisi olla ottajia, jospa lopetetaan koko toiminta ja myydään Visio.

"Ketä ne ovat", kysyvät D ja E, kun heitä muistutetaan, että Visiossa on vanhoja luottotyöntekijöitä.

Kannattaisi ehkä arvostaa.