Mitä itua
Kaupunkilaiskaksikko kävelee jo aavistusta vahvemmasta kevätilmasta hullaantuneina omakotialueen poikki. Mullan ja sulavan lumen tuoksu on joka kevät yhtä yllättävä. Kerrostaloalueiden kaupunkilintujen tityy-kutsut tuntuvat kovin köyhiltä täällä, missä haravoiden rapsutukseen yhtyy lintusekakuoron moniääninen laulu. Palavien roskien huumaava tuoksu tuo mieleen lapsuuden, saunanlämmityksen tuoksun, kesän. Haaveet.
- Jos saisin lottovoiton, ostaisin mökin ja laittaisin sinne pienen puutarhan, jossa kasvaisi perunaa ja tilliä ja ...
- Hahaa, sinäkö muka. Ethän sinä osaa pitää hengissä edes jukkapalmua.
- Se on ihan eri asia. Pihatöissä sitä jotenkin olisi yhtä luonnon kanssa, saisi kokea kasvun ihmeen joka kevät.
- Sun itusi taitaisivat kuivettua ikävään.
- Saisi seurata, miten tyhjästä nousee ensin aavistus vihreää versoa, joka kasvaa neidoksi, varttuu naiseksi ja antaa lopulta itsensä kasvattajalleen. Jotenkin niin runollisen kaunista.
- Ei ne hei tyhjästä nouse. Tarvitaan vähän multaa ja vettä ja kaikkea ikävää niin kuin lantaa ja työtä ja hoivaa ja sellaista.
- Mutta ajattele nyt. Perunaa omasta maasta. Kyllä vaan tykkäisit sinäkin. Voitais muuten tehdä valkosipuliperunoita, mulla on vielä niitä maalta kotoa tuotuja luomuperunoita jääkaapissa.
- Mä tykkään pastasta. Tossa muutenkaan mitään itua ole.
Illalla kaksikko saunoo pienessä kerrostalosaunassa. Mies hakee jääkaapista oluet.
- Minkä tähden sulla on muuten kissanhiekkaa jääkaapissa?
- Haha, onko nyt vai aprillipäivä?
- No on siellä, on meinaan tosi. Ei kellään ole kissanhiekkaa jääkaapissa. Erityisestikään, jos ei ole kissaa.
- Joo joo.
- No mee kattoon.
Nainen epäröi hetken. Jos hän nyt menisi katsomaan, mies nauraisi vuoden, miten helppoon pilaan taas sai toisen lankeamaan. Toisaalta mies näyttää kovin vakuuttavalta. Mutta eihän hänellä ole kissanhiekkaa jääkaapissa. Tietenkään. Kukaan sentään niin hölmö ole
- Jokohan parvekkeella muuten tarkenisi?
- Kokeillaan, mä haen jääkaapista oluet.
Nainen kietoo kylpytakkia päälleen, sujauttaa villasukat jalkaansa, ottaa kaapista kaksi tölkkiä ja sihauttaa ne auki. Käsi jää lepäämään tölkin päälle mietteliäänä. Mitä hän juuri äsken oli näkevinään. No ei voi olla, ajattelee hän ja aukaisee uudelleen jääkaapin ja katsoo perunalokerikkoon. Hän vie tölkit parvekkeelle, istahtaa korituoliin ja katsoo surullisen tyhjiä parvekelaatikoita.
- Mitä muuten luulet, kasvaisikohan hyvin idätetty peruna parvekelaatikossa.
Jälkipuheet
Voi herrajumala. Minun idätysprojektini lonkerot kalpenevat kauhusta tuon nähdessään ja ryömivät takaisin pimennettyyn pussiinsa. Nuo taitavat kohta hinata itse itsensä sinne parvekelaatikkoon.
Harjoituksen tulos. Miten niin muka vaatii työtä ja valoa ja multaa ja kastelua.
Anna nuo meille, pääsisivät hyvään kotimaahan. Tai sitten laita muutama isoon soikkoon, jjonka pohjalle laitat ensin kiviä ja sitten multaa. Saatte niitä uusia perunoita.
Hienoja!
Ajattelin ensin ne heittää lähimetsään ja käydä sitten juhannuksena hakemassa sieltä uudet perunat mutta joku holtiton ne kumminkin olisi varastanut, joten heitinsitten biojätteisiin. Jossain, mihin se jäteastia nyt sitten tyhjennetäänkin, kasvaa ensi kesänä uljas perunapensas.
Älköönkä kukaan väittäkö, ettei perunat kasva pensaissa. Kissanhiekkapussiperunat kasvaa. Varpilla.
Niin.
laitoin googleen "pensasperuna" ja onhan sellaisia todella.
No niin näyttää olevan. Epäilen kuitenkin Rolfia huijariksi, haluaa vaan Sarin rahat. Tai jotain.
Ei tullut lottovoittoa. Mutta lapselle tuli uusi serkku tänä aamuna klo 10.22 Oulussa.
En muistanut lotota, eikä tulut serkkuakaan. Mutta tulihan kevät. Onnea uudelle serkulle.
;-D
Ihan siis vinkkinä. Kissanhiekkapussit ovat hyviä perunapusseja.
Minä upotin itäneen perunan 2kk sitten mullanvaihdon yhteydessä kermaviilipurkkiin ja siirsin hiljalleen suurempaan ympäristöön. Nyt peruna on tavallista pottua korkeampi (valonpuute?) ja 10l sangossa. Samahan noita on kasvattaa kun kerran kasvavat.
Ja tuosta Sediksen lapsen serkusta kuulin myös. Tunnen tenavan vanhemmat. :) Maailma on pieni, sanotaan.
Maailma on vanha ja pieni. Aina uudestaan se jaksaa hämmästyttää silti.
Nyt vähänkö harmittaa, että heitin hyvin itäneen kissanhiekkaperunan pois.