Näinkin joskus
Äskettäin ihmettelin sitä vähäistä, ellen olematonta, huomion kiinnittymistä epäkohtaan, jonka yhden virkamiehen tiukka tekijänoikeuslain tulkinta on aiheuttanut kirjastoille ja erityisesti tutkijoille ja opiskelijoille. Eipä mennyt siitä montaa päivää, kun eräs aktiiviasiakas, kaupunginvaltuutettu, joutui tämän laintulkinnan uhriksi. Hän on jo vuosia tottunut saamaan julkaisunsa nopeasti liitetiedostoina ja hämmästyi suuresti harppausta takaisin 80-luvulle. Saatuaan tietää syyn sidottuihin käsiimme hän sanoi heti lähettävänsä kymmenelle kansanedustajalle asiasta hoputteen. Juuri äsken saimme Eduskunnasta tiedon, että Irja Tulonen jättää tänään laintulkinnasta eduskuntakyselyn ministeri Karpelan vastattavaksi.
Tällaisella tiukalla laintulkinnalla vain hankaloitetaan tavallisten lainkuuliaisten kirjastonkäyttäjien elämää. Lakia tuskin voidaan tässä vaiheessa muuttaa, mutta sen tulkintaa voidaan tarkentaa asetuksella. Katsotaan, miten ministeri Karpela asian hoitaa.
Hämmentävää, miten joskus sattumalta oikeaan aikaan sopivan suulaiden asiakaspalveluhenkilöiden kohdalle osuvat oikeat henkilöt, asioiden sisäistämisymmärtäminen, oman lehmän ojaantuminen, lehmän omistajan hyvät suhteet, hyvä päivä tai mikä tahansa asiaan ehkä mitenkään liittymätön linkki voi vaikuttaa ja johtaa toimiin ja parhaassa tapauksessa epäseikan korjaantumiseen. Mutta liekö se jo liikaa toivottu.
Jäämme silti odottamaan jännittyneinä, mitä karpelaattori vastaa eduskuntakyselyyn.
Jälkipuheet
Kyllähän se tekijänoikeuslaki on... voi sun. Milloinkahan keksivät, että kirjastot aiheuttavat tulojen menetyksiä kustantajille, kirjoittajille, muusikoille ja säveltäjille noin muun muassa.
Kun vajaa vuosikymmen sitten opiskelin musiikkia, oli valokopioasiasta silloinkin polemiikkia, oikein oppilaitoksen rehtorin toimesta.
Toivokaamme hartaasti ja hurskaasti, että tuossa asiassa järjen valo edes pilkahtaisi...
Kirjastot maksavat kirjastokorvauksia eli tavallaan apurahoja erillisen lain nojalla kirjailijoille, kääntäjille ja nykyään myös säveltäjille ja sovittajille korvauksena siitä, että heidän teoksiaan on yleisissä kirjastoissa lainattavana. Kirjastokorvaukset eivät ole varsinaisia tekijänoikeusmaksuja, sillä niitä ei makseta automaattisesti eikä täsmälleen käytön mukaan, vaan anomuksesta yleisen harkinnan perusteella.
Joskus ihmetyttää kovastikin, että eikö tässä maassa tärkeämpiäkin asioita olisi hoidettavaksi kuin huonosti ja epämääräisesti laadittujen pykälien tulkitseminen mahdollisimman hankalasti ja niiden kanssa väkääminen. Toisaalta, ihmetyttää sekin, että eikö noita lakeja voisi niinkin isolla asiantuntijuusmäärällä tehdä saman tien vähemmän tulkinnanvaraisiksi ja enemmän kuunnella itse asian asiantuntijoita. Kun ei niitä kaikkien alojen asiantuntijoita niin hirveästi ole siellä kuitenkaan.
Onneksi meitä on täällä blogistaniaaniassa ;))
Kyllä se vaan on hyväksyttävä että tekijällä on kaikki oikeudet ;-) Jos se tarkoittaa käytännössä sitä, että teosta ei kukaan halutessaan järkevästi saa käyttöönsä luettavakseen, tutkiakseen, viitatakseen, kuunnellakseen tms, niin väliäkö sillä! On tehty kuitenkin jo, olkaa tyytyväisiä!
On se hyvä, että hymiöt on keksitty [.]__[.]