Hyvä ruoka, parempi mieli
Semmoinen on alkanut harmiinnuttaa, että kun vaivalla ansaittuja eurosiaan päättää joskus mennä uhraamaan itsensä alttarille tarjoten hyvähkössä ravintolassa ruokaa meikäläisittäin kalliiseen parinkymmenen ja päälle hintaan, niin onko laitaa, että jää nälkä. Mikä vielä sapetuttavampaa, niin ruoka on erittäin harvoin kovinkaan kummoista. Normimättöä, josta jopa minä ajattelen, että olisin itse pystynyt samaan. Mikä ei ole paljon. Kyllä ruoka jättilautaselle hienon taiteellisesti asetellaan ja ripsotellaan hyvää kastiketta tyhjille reunoille mutta ei se riitä. Miksi muuten kastiketta laitetaan vaan koristeeksi? Onko mitään väliä, että se voisi olla hyvää, kun sitä on niin vähän, että pitäisi sormella liippoa se lautaselta. Tekisi useimmiten mieli kysyä, että missä pihvi. Eikä vain kuvaannollisesti. Mitä varten muuten tarjoilija kysyy aina, että maistuiko, jos ei halua muuta vastausta kuin, että kiitos, oli oikein hyvää. Menepä sanomaan, että ei hääviä ja nälkäkin jäi. Siihen ei ole oikea vastaus, että olisi sitten pitänyt ottaa alkuruokaa ja jälkiruoka varmaankin korjaa tilanteen. Ei olisi, ei korjaa, ei ole se sama asia. Ne nimittäin maksavat. Kyllä reippaalla parillakympillä pitää saada hyvää niin, ettei jää nälkä. Mitä hienompi ravintola ja kalliimmat hinnat, sitä varmemmin liian vähän ruokaa eikä lähellekään sitä, mitä hinta edellyttää. Kyä näin on. Ja miksi se ruoka pitää mättää sille lautaselle päällekkäin, kun kerran siinä tilaa on.
Mummilan koekeittiössä on tehty pahoja terveyslettuja. Ymmärrän kovin, sillä minulla on paljon kokemusta näistä koeluonteisista keittiöaskareista ja kuinka ollakaan, usein ovat ne liittyneet juuri tervysintoilupuuskiini. Niin kuin että riisipuuron maidon pitää olla rasvatonta, pullan nesteen vettä, lohen rasvatonta seitiä, kerman kasvirasvan kaltaista kolmeprosenttista, voin rasvatonta, jauhon kokojyvää, pääsiäispashassa ei saa olla rasvaa eikä kermaa ja kaakaossa ei sokeria eikä maitoa. Terveellinen nyt vaan yksinkertaisesti aika harvoin on hyvää. Luulin muuten aina, että pahuuden ja rumuuden huippu on voisilmätön kaurapuuro, jossa on pellavarouhetta mutta erheydyin. Ostapa uutta Femisoijan marjaisaa versiota ja luulet syöväsi sementtijauhoa. Se sekä näyttää että maistuu siltä. Tavallinen Femisoija on täytekakkua kermavaahdolla mansikkapursokkein banaani- ja kiivitäyttein sekä marenkikoristein sen rinnalla.
Voiko ihminen sairastaa valkosipulin puutostilaa? Minulla nimittäin on ollut jo jokusen ajan hillitön himotus siihen, parikin valkosipulivoipatukkaa menisi, jos ei tuo terveyspoliisi istuisi olkapäällä. Puhumattakaan valkosipulaisista ylirasvaisista leipäkrutongeista, tummista sekä vaaleista. Valkosipuliperunoista näen himokkaita unia ja nyt Sedilän viulu valuttaa kuolaa näppäimistölle. Valkosipula sentään on terveellistä.
Kun ihmiset tulevat vanhoiksi, he eivät enää sano, että he rakastavat toisiaan. Silloin he kysyvät, että ottaako kahvin kanssa pikkuleipää. - Tero 7 V.
Jälkipuheet
Niinpä. Itse käytän erästä sääntöä valitessa ravintolaa: Mitä kaverit kehuu. Ei kannata (ainakaan) tässä kaupungissa suunnistaa ns. tason mukaan sillä melkoisen varmasti jää nälkä eikä ruoka ole kovin hääviä.
Firman reissuilla käydään syömässä ns. näissä hienommissa paikoissa ja se on mielestäni ihan hyvä niin, koska omat rahat eivät mene hukkaan. Yleensä syönnin jälkeen joutuu suuntaamaan snagarille. Itse en kyllä maksaisi niitä hintoja niistä ruuista joten äänestän jaloillani yksityishenkilönä. Laihduttajalle ovat kyllä oivia paikkoja kyseiset.
Niin ja sillä parillakympillä saa mahan ihan täyteen, jos vaan menee oikeaan paikkaan ja ruoka on yleensä hyvää. Parempaa valintaonnea ensi kertaan...
Asiapuhetta. Tosin sikäli totta toinenkin puoli, että joskus harvoin kun allekirjoittanut itse vierailee noissa ns. arvoravintoloissa, niin on mukavaa (kaiken muun paitsi hinnan kannalta) syödä nimenomaan koko tarjonta alkuruoista jälkipöperöihin. Niistä alku- ja jälkiruoista kun vielä usein löytyvät ne parhaimman makuiset herkut ja se suurin eksotiikka :) Sehän näet on niin, että jos painuu lähipitseriaan, niin ei kyllä ole puhekaan muusta kuin siitä kinkku-herkkusienestä tms + korkeintaan ilmaiset lisukkeet.
Vielä kun löytäisi jostain keinon tulla röyhkeän rikkaaksi hävyttömän nopeasti, ja runsain mitoin vapaailtoja joita viettää boheemisti ravintoloissa punaisten viinien ja puoliraakojen pihvien avulla olemustaan turmellen...huoh.
Kavrien kehut voi ottaa todesta, jos tuntee kaverin maun: syökä paljon, millaista, mausteita? Kun näistä makuasioista ei tunnetusti voi kauppaa käydä. Kyllä Mansestakin löytyy hyviä, kohtuuhintaisia ja runsaita ruokia, esimerkiksi Coussicasta. Mutta Myllärit jättää jo nälän, mitä ei ennen tapahtunut. Vaadimme verotetuille euroillemme vastetta. Nih.
Olen taipuvainen uskomaan Terjoa, että siellä alku- ja loppupäässä on ne parhaimmat herkut. Listaa kuola valuen sen verran olen tavannut. Joo-o, olisin myös oitis valmis mainitsemaasi elämään. Sitä odotellessa silloin tällöin salamipitsaa tuplajuustolla.
No mutta Mea Menninkäinen, Ystäväinen, Armahainen...
Valitusta! Valitusta! Mikä on! Eipä silti, olen kuullut ruokalasta, jostakin luin, jonka pienet ja kalliit gourmetannokset johtivat konkurssiin. Nii'ih. Musta taas on kiva jäädä sen verta nälkä, että tekee mieli ihanaa gourmetjälkkää. No, et ehkä tämmöistä sillointällöinherkuttelua tarkoitakaan. Tampereella, kun kerran kävin, oman erityiseni kera, tulimme siihen tulokseen, että Knossoksen ruoka on meidän. Että sinne, jos vielä ikinä koskaan sinne päin...
Muuten, huomenna taitaa olla täysi. Että nyt pysyy homma hanskassa.
Voivoi, valitanko minä taas. Loppuu nyt valitus.
Eilen juurikin ajattelin sinua, että eipä ole täysiQ:kaan ollut aikoihin, kun ei ole LeidiQ:ta näkynyt. Ja heti tulit. Kannatti siis valittaa. Ja tämä on tosi.
Kyllä! Ihminen voi ihan varmasti sairastaa valkosipulinpuutosta! Täällä meillä on aika paha tilanne päällä juuri nyt. Mutta... juonet on jo punottu ja yliannos ihan, ihan lähellä;)) Nyt kun vielä sen Resun nennään törkättävän pyykkipoijaan jostain löydän....
Ainakin omalla rahalla ravintolassa syödessä pitää saada vatsa täyteen jos vaikka triviaalimpaakin muonaa. Näin o. Muuten nousee paha mekkala. Vatsan murina.
Niinko teillä Resulla on se sipuliallegooria? Ja pääshiäishena valkosipulipashaa?
Kyä näino, itse maksetusta ruuasta ei saa näkkälä jäädä, mekkalahan siitä nousee.
Allegorisesti sanottuna, on. Ei siedä, ei kestä eikä hyväksy. Mut nyt on semmosta namikkaa tallan alla, että menee ukko vaihtoon, jos tässä nyt hurjasti pullikoi. Kun kaikki muut kerta tykkää... Pasha pashana ja pasta pastana;)) Mukavaa pääsiäistä Meanderialandiaaan!
Sipulinvihaaja vihaa yleensä sitä lötköä, sipulille ominaista liukasta tuntua suussa, sipulin konsistenssia, ei niinkään makua. Joten vitsi on hävittää sipuli ja samalla maksimoida sen hyvää tekevä vaikutus. Minä tiedän, olen entinen sipulinvihaaja.
Tarjoilijan kysymys voi olla muodollinen, mutta jos lähetetään rehellisiä vastauksia, se voi aikaa myöten auttaa. Muistetaan antaa kiitokset hyvästä ruuasta myös. Mikä on helpompaa kuin negat arvostelun antaminen.
Minusta tuntuu, että tendenssi on se, että mitä kalliimpaa ruoka, sitä hienompi paikka, mitä pöppöä tahansa ne tarjoaa. Ravintolan pitäisi todella olla asiakkaan ohjattavissa. Mennään sinne, missä rahalleen saa vastinetta.
Kokonaisia valkosipuleita aina uuniin, kun uuniruokaa tehdään, on mottoni. Hyvää pääsiäistä!
Hyvää palautetta on helppo antaa ja hyväksi kehuu useimmiten sellaistakin, joka ei ollut varsin mieleen. Negatiivista on vaikea antaa ja silloin yleensä vaan jättää kehumatta. Mahtaako tarjoilija tajuta vihjeen?
Olet oikeassa, kallis ja usein erittäin suppea lista oven pielessä viestittää tasokkaan paikan imagoa. Tavallinen itsemaksaja ei niihin juuri menekään, asiakkaat kai ovatkin enimmäkseen muiden piikkiin syöviä. Heitähän hinta ei kiinnosta ja mukava vaan, kun on pienet annnokset, voi syödä koko repertuaarin keitosta mousseen. Makuakaan ei kehtaa moittia, kun ei ole niin tottunut, ajattelee, että voihan se vika on omassa kehittymättömässä makuaistissa.
Kehaisen lopuksi Tampereelta Coussiccaa ja Turusta Pippurimyllyä. Hyvää, kohtuuhintaista ja riittävästi. Perinteet säilytetty eikä lähdetty kikkailemaan trendien perään. Suosittelen.
Yhä muistan sen ihanan hetken Kreikassa (Kavalan kaupungissa, huh...), vuosia sitten mutta kuin eilen, kun suutelin vienosti valkosipulille tuoksuvaa tytön suuta. Valkosipuli on laskelmoimatonta erotiikka. Vain myskin tuoksu pärjää sille.
Kavalasti nainen viekoitti sinut. Ah, tämähän avaa aivan uusia mahdollisuuksia.