(T)ur(b/p)o(o)t
Minun on nyt taas palattava tähän ikuisuusongelmaani, letkakaahareihin ja turvavälivarkaisiin, näihin maanteiden turboahdettuihin urpoihin turoihin. Nimittäin, kun ajetaan tuolla maanteillä jonoissa, tottakai turvavälit leveinä ja nopeusrajoitukset tiedosteltuina ja toteltuina, niin eiköpä vaan takaa hurauta letkan ohi muutama höyryhattu keltaisia viivoja tallaten ja vastaan tuleville kauhun hetkiä väläytellen. Aina. Jos se ei koko letkasta pääse eroon kertaheitolla, se kiilaa ja arvatkaa mihin. Niinpä: Martin eteen. Aina. Jos Martti on ihan jonon kärjessä, niin sen ohirohauttavan pitää siltikin aina ehdottomasti solauttaa itsensä ihan eteen ja hiljentää mielenosoituksellisesti.
Seitsemäntoistatuhatta kilometriä olen miettinyt, että miksi näin. Luulen nyt keksineeni syyn. Martillahan on ne jarruvalot siellä korkealla takalasin poskissa ja kun tällainen turvavälivaras tai eteen kiilaaja tunkee peränsä eteen, on Martin tietenkin vähän jarruteltava ja valot vilkahtaa. Vilkahtamisen näkee koko perässä tuleva kolonna, koska ne loistavat kirkkaasti ja korkealta. Vilkahdus synnyttää hetkessä uuden höyryhattureaktion: mitä junalautoja, taas yksi naiskuski jarruttelee ja junnaa alinopeutta [vain naiskuskeillahan on Martteja] ja uusi maantiekiitäjä syntyy. Näyttääkseen tälle tumpionaiselle närhen munat, kahauttaa tämä maanteiden ritari ja tapakouluttaja naisen ja Martin eteen asenteella, että näytinpä ja oppiipahan. Useimmiten ratin takana istujat ovat uroita mutta on urpoissa niitäkin, joilla on munat sarjoissa.
Perjantaina tätä leikkiä taas käytiin kapealla keltaviivoitetulla ruuhkaisella tiellä, Martti johti letkaa ja ajoi vajaata ysikymppiä. Takaa roimautti iso punainen auto eteen, jarrutti hetkeksi ja häipyi sitten usvaan tyytyväisenä suoritukseensa, kun sai taas ojennettua liikenteen vaaratekijää. Nauroin koko matkan vahingonilon syväkurkusta kumpuavaa naurua, kun sama punainen auto oli muutaman mutkan päästä pysäytettynä tienposkeen. Teki mieleni vilkuttaa sinne poliisiauton takapenkille.
Koko loppuletka muuten meni heti sen jälkeen ohitseni: ajattelivat tietenkin, että ei tiellä enää toista tutkaa ole. Kiittämättömät, minun takiani säästyi niistä jokainen sakoilta.
Jälkipuheet
Niin.
Tuo on pitkälti totta mitä sanot. Se taakse syntyvä jono on tutkapelkoisten jono jotka eivät ymmärrä turvaväleistä mitään.
On myös yksi ikävä juttu joka ei kaikille tule mieleen. Monen auton nopeusmittarit näyttää 10% yläkanttiin ja joidenkin näyttää oikein ja he tietävät että sen 5-10% voi ajaa ylinopeutta ilman sanktioita.
Lainkuuliaiset kansalaiset joiden mittari näyttää liikaa ajelevatkin seitsemääkymmentäviittä ja keräävät taakseen pitkiä letkoja.
Onneksi nykyään on joitakin nopeusnäyttötauluja jossa tuon oman mittarin voi mielessään kalibroida, mutta vain mielessään.
Ah, vaikea käsittää, että siitä on vain vajaa vuosi, kun minullakin oli vielä urpo-provosoijien kuningas - kantti-Lada!
Mikä henkilökohtainen loukkaus olikaan urpolle jos toisellekin, jos Ladalla kehtasi mennä (jopa) ohi. Näennäisen kiltisti kahdeksaakyppiäkin ajanut urpo muuttui hetkessä 120:n rikkojaksi, kun meidän Rölli oli lähistöllä.
Se on niin pienestä kiinni se itsetunto.
Nykyään uudehkolla sitikalla ajaessa kyseinen hupi on lähes taakse jäänyttä elämää. Kyllä urpoja edelleen tapaa, mutta sitikka liikkuu enimmän osan aikaan niiden ärsytystutkan alapuolella.
Tuota mittarivirhettä epäilin itsekin, mutta koska olen lukuisat kerrat ajellut linja-autojen, taksien ja rekkojen perässä ja mittarini näyttää nätisti 90:ä 80: alueella, niin oletan, että mittari on kunnossa.
Rölli on ollut varmasti urponsytyttäjä parhaasta päästä. Mikäs on sitikalla nimenä?
Tänään ajoin muuten taksin perässä pitkät pätkän sitä 90:ä suunnilleen. Ohi hurautti pakettiauto ja tälläsi itsensä siihen minun ja taksin väliin. Urpoillakin on itsesuojeluvaistoa. Siinä sitten peräkanaa ajeltiin muutama kilometri, kunnes pakettiauto kääntyi pois. Kyllä taas kannatti.
Olisit heiluttanut vaan - konstatkin olisivat saaneet työn iloa :)
Auton koko/merkki/vuosimalli kirvoittavat joitakuita kovasti: veljen upean Audin ohi on päästävä hinnalla millä tahansa. Oma siviiliasuinen käyttöauto puolestaan pitää melkein kaikki takana. Eli toimii joissakin tapauksissa myös käänteisesti - yleensä ei :(
Totta, olen huomannut, että isot, hienot autot herättävät myös turbourporeaktion. Näitä jakoavainmiehiä ei Marttien tarvitse sentään pelätä.
Helpoimmalla pääsee muutaman vuoden ikäinen turvallisen harmaa perheauto, mieluummin vähän kolhaistu. Se ei herätä kenenkään intohimoja puoleen tai toiseen eikä sen ohittamisesta tule boonusta.
Tuli mieleen viidentoista vuoden takaa, kun mulla oli hetken aikaa Largeot, eli Lada, jossa oli matoissa Peugeotin logot.
Oli olevinaan kiire johonkin, ja joku ajeli paremmalla autolla satasen rajoituksessa edellä noin yhdeksääkymppiä. Kun pistin vilkun päälle ohittaakseni, edelläolevan kuski kertakaikkiaan riemastui. Painoi kaasua ja näytti kädellään että siitä vaan. Mutta ei tarvinnut, koska nyt saatoin satasta ajaa. Pelotti kyllä.
Luin, että Peugeotion matot ja meinasin sanoa (ja sanoinkin), että olisit näyttänyt sille sitä Pösön mattoa.
Nämä teitten sankarit on kyllä ihan oma lukunsa: ne kiihdyttää, ettei pääse ohi mutta sitten taas hidastaa, kun jättäytyy taakse ja niin eespäin. Jos sitten rypistää äärimmilleen pelinsä ja tuuppaa ohitse eteen, niin varmasti alkaa valot vilkkua ja ajetaan perälaudassa kiinni. Tää on niin tätä.
Totta kai mutkassa hidastetaan, kun siinä pitää tarkasti kääntää rattia, ja suoralla painetaan kaasua, kun on turvallista ajaa suoralla. Totta kai!
Totta, nyt kun sanoit. Entä oletko ihmetellyt, että miten mutkissa ne toisen kyljen pyörät pystyy kulkemaan pidemmän matkan. Minäpä olen. Sen täytyy jotenkin johtua ratin kääntämisestä, koska suoralla, kun rattia ei käännetä, pyörät kulkee yhtä pitkän matkan. Vaan heti, kun kääntää, niin pyörät menee eri matkan. Mutta että miten. Siinä riittää vielä ratkomista.
Enkä ymmärrä sitäkään, että kun katsoo autoa sivulta sen matkustajan puolta, niin pyörät pyörii myötäpäivään ja kun katsoo kuljettajan puolta, niin pyörät pyörii vastapäivään. Miten se auto ei pyöri hyrränä paikallaan?
Kuis monella on vakionopeudensäädin autoissaan? Kyseinen vekotin paljastaa yhden syyn, miksi agret heräävät --> Letkan vetäjä tai satunnainen muu jojoilia letkassa vaihtelee nopeuttaan reilut 10km/h suuntaan tai toiseen, vailla mitään järkevää syytä (paitsi että jos tossu siellä polkimella on sen verran puutunut/rasittunut, et tarttee jalkaa vatkata eestaas...!!??). Siinä tilanteessa kyllä mielellään vaihtaa jonossa paikkaa, tai jopa karauttaa koko jonon ohi, jos onnistuu "lähes" laillillisin nopeuksin.
Nämä karauttajat eivät kyllä jää siihen laillisiin nopeuksiin vakionopeuttaan ajamaan, vaan karauttavat ratsunsa horisonttiin. Ehkä niiden vakiot on säädetty sitten väärin, tiedä häntä.
Vai vielä vakionopeuden säätelijä.
Ei ole sitikalla nimeä. Rölli tuli Laatokan rekkarista (RLR), mutta CGB:stä ei oikein keksi muuta kuin "cegoboltsin". Mutta kun sitikka on ensinnäkin tyttö, ja muutenkin sievä (C3, pyöreät muodot, taivaan sininen), niin eihän sille moista nimeä voi antaa. Onhan siinä toki tiettyä sekoboltsimaisuutta kuten että pakkasella turvatyynyt menevät pois päältä.
Tuosta sitikasta tulisi kyllä melko helposti Cigge, eli ystävien kesken Sikke mutta koska se ei ole minusta auton nimi eikä mikään, niin minä sanoisin, että sinun sitikka on Sinikka.
Josta tulee mieleen Ranuan kummit ja "Tartu hetkeen, Sinikka!"
Carpe diem juu kyllä, ehkäpä Sinikka onkin Karppi!