Hyvä ihminen
Silloin, kun minua kasvatettiin kansalaiskelpoiseksi, vallitsi vanhempien keskuudessa vakaa usko usko, että kantapään kautta oppiminen on ainoa oikea tapa ja että ihminen on hyvä silloin, kun se on uuttera, tomera ja toimelias. Kun toistakymmentä vuotta joka kevät ja syksy pyyhki pölyt seinän peittävän kukan miljoonastatuhannesta lehdestä, pesi talon viisisataatuhatta säleverhon sälettä, vaihtoi mullat tuhanteen ruukkuun, pesi ja kiillotti satatoistatuhatta ikkunaa, niin oppihan siinä. Opetuksen tulokset ovat nyt nähtävissä meanderiassa. Ikkunoista tuskin läpi näkee, parvekkeella roikkuu amppeleissa viimekesäiset pelakuut, keittiön kaapit on lähmäisissä sormenjäljjissä, pyyhkimättömät vaakapinnat ovat surullisen pysähtyneen näköisiä, kukat nuokkuvat multavajeissaan. Jokin äidin opetuksessa meni pieleen. Toistaiseksi olen selittänyt tekemättömät työt sillä, että kotitöistä säästyneen ajan panostaminen itseeni tuottaa onnellisemman ja tasapainoisemman ihmisen.
Toisaalta, äiti sanoisi nytkin, että etkö sinä, hyvä ihminen, saa noita ikkunoita pestyksi?
"Minä olen päättänyt aloittaa hyvän ihmisen elämän; ei viinaa, naisia eikä rock'n rollia. Elänköhän mukavan elämän pitkään?"
Tuntematon virkamies
Jälkipuheet
Minä en aivan ymmärrä vallitsevaa näkökantaa että viina ynnä rock'n'roll ja kirkkaana hohtavat ikkunat ynnä kukoistavat pelakuut jotenkin sulkisivat toisensa pois.
Uskon, että joissakin asioissa virkamies voi saada melkein kaiken. Mielellään heti. Nyt.
Jaa niin, että rokkenrolli soimaan, virkisteeksi tilkka viinaksia ja kun hurmoshenki on kukkeimmillaan, rätti käteen ja ikkunan kimppuun. Kun näin saavutettu hurmostila kliimaksoituu yön pimeinä tunteina, voi amppelit ulkoistaa parvekkeen kautta.
Mikä erottaa virkamiehen asiakkaasta (paitsi palvelutiski)? Virkamies haluaa kaiken mieluummin heti nyt ja asiakas mieluummin eilen.
Joo, hukkaan on mennyt pölyjen puolesta. Mutta kovasti ahkera näppiksenkuluttaja tuli kumminkin :-). Ja siitä onkin sivullisille enempi iloa.
Kova itsekuri vaatii rinnalleen sex and drugs and rock'n rollia...
No enkö siis ole hyvä ihminen, jos sivullinenkin saa iloa? Aika hyvä.
Yritän kurittaa itseäni kovasti tänäkin viikonloppuna.
Ja jos oikein vauhtiin pääset, meillekkin saa tulla puunaamaan. Uusin murheeni tällä siivouksen saralla on pikkuruiset sormenjäljet keittiön ikkunassa, siitä kun hartaudella napero katselee ohiajavia autoja.
En usko, että pääsen puunaamisasteelle asti. Saattaa jäädä sinne rokkenrollin ja virkisteiden kohdalle tilttiin. Kova itsekuri vaatii. (Jokin tässä logiikassa ontuu mutta pannaan väsymyksen piikkiin.)
Pikkuruiset sormenjäljet on niin suloisia, ne melkein pitäisi taltioida, sillä niitä kaipaa sitten joskus. Kyllä sitten harmittaa, kun nekin piti siivota.
Kait sitä ois pitäny omassa syntymäkodissaan olla paikat aivan likaiset niin viitsisi itse siivota, kun se sekasotku ärsyttäisi. Siivousinto johtuu juuri lapsuudenkodista ja on yleensä vastakohtainen sille - Enhän minä tee samoja virheitä, kun vanhempani, on varmaan se tavallisin uho/ajatus. Joka toinen sukupolvi on siivoushulluja täynnä ja joka toinen ei :D. Legendaarinen 50% eli läheltä piti?
No huh! Läheltä piti taas. Ja että minun lapseni olisi/vat sitten yltiökotitalousihme/itä. Justjust.
Niin.
Tietty epäjärjestys tuo vain kodikkuudet tunnetta ja lisää kotoisuutta.
Sitten joskus kun innostut pyyhkimään tuon ikkunalautasi, älä käytä liian voimakasta liuotinta, voi tippua viimeisekin klinkkerit.
Totta muuten puhut! En voi pyyhkiä ikkunalautoja. Koskaan. Hyvä syys on aina parempi kuin tekosyy.
Olen niin samaa mieltä kotoisuudesta. Pakko olla.
Ei ne ole äidin opetukset täälläkään enää muistissa. Meanderia kuulostaa niin kovin tutulta :) Pitäisiköhän palkata sitä kotiapua, kun kerran verotuksessa voi vähentää kuluja?
Tekniikan tohtori Lasse Kivikko luennoi vuosikymmeniä sitten luovuudesta Teknillisessä korkeakoulussa. Kivikon mukaan luovuuden edellytksiä oli monia, mutta yksi on henkilökohtaisista syistä jäänyt erityisesti mieleen: epäjärjestyksensietokyky.
Luovuus katoaa sieltä, missä heti on saatava seikat järjestykseen, useimmiten perinteisen ja ei niin kovin luovaan.
Ei se Lasse ehkä ikkunoita ja pelakuita tarkoittanut, mutta niin se on lohdullista tulkita, ainakin meillä Sun äitilläs.
Sitten sellaisenkin teorian olen kuullut, että liiallinen siivousintoilu tarkoittaa estyneisyyttä hankkipankkialueella. Ja sitähän emme halua, eiei.
Tästä jokatoinen sukupolvi -asiasta joudun olemaan eri mieltä. Olen sotkuisen äidin kasvattama sotkuinen lapsi, josta tuli sotkuinen äiti, jolla on sotkuisia lapsia. Eli ainakaan meidän suvussa ei päde.
Kevättä! (Kevät on pahin. Kunhan aurinko nousee korkeammalle, häviää osa pölystä näköpiiristä.)
Minä olen uskomattoman tehokkaan ja tolkuttoman järjestyksenpitäjän ja ylisiistin äidin..
epäjärjestelmällinen ja kotoisasti sotkuinen otus.
Joka tietää, muttei halua. JOka antaa luvan vihdoinkin itsellee olla mukavuuden haluinen- mutta taitaa siltikin kapinoida tietämättäänkin jotain.
Sälekaihtimilta säästyin.
Joku äidin opeista on mennyt perille, kun sen kotiavun palkkaaminen tuntuu jotenkin niin syntiseltä. Kaikki, minkä itse pystyy tekemään, pitää tehdä. Ja kaiken pystyy, sanoo äiti.
Sun äitilles kiitos, maailmani on pelastettu. Olen luova hankkipankki. Nyt en voi siivota vaikka siivotuttaisikin, mikä on kyllä äärimmäisen epätodennäköistä. Mutta jos äiskän syvään istuttama kiltti tyttö nyt sattuisi päätään nostamaan, niin meanderia on luonnostaan sellainen, ettei se siistinäkään ole järjestyksessä. Joten, nou hätää.
Vinttihän sen kuittaa, lupa olla itselle hyvä ihminen. Siinä se.
"Siisti koti kertoo hukkaan heitetystä elämästä."
Isän mielestä naisilla on siivoaminen verissä . Ja ihmetteli, miksen osaa/viitsi siivota? Minäkin ihmettelin. Naisten veri on tehnyt joidenkin kohdalla oharit, ilmeisesti.
Isän mielestä naisilla on siivoaminen verissä . Ja ihmetteli, miksen osaa/viitsi siivota? Minäkin ihmettelin. Naisten veri on tehnyt joidenkin kohdalla oharit, ilmeisesti.