Mutta onhan rakkaus?
Puoliyö, pakkasta kymmenisen astetta, tuore lumi asfaltoitunut sillan pintaan valkoiseksi matoksi. Nuori mies on polvistuneena tytön eteen ja ottaa kuvaa tytöstä patsaan edessä. Salama räiskähtää. Mies laittaa kameran taskuun, ottaa pienen kotelon, tarttuu tyttöä kädestä. Tyttö on häkeltyneen hämillään, nauraa yllätetyn onnellista oloa. Suostuu.
--
Iltapäiväkolmelta kaksi arviolta seitsenkymppistä herraa istuu pubin lokoisissa nojatuoleissa edessään kolpakot ja pari tyhjää lasia. Jutustelu on verkkaisen rentoutunutta ja kiireetöntä. Nauttivat olostaan. Kunnes paikalle pyyhältää vaimot ostoksilta kasseineen. Esittelevät äänekkäästi Vapaa-Valinnasta tehtyjä löytöjä miehilleen, halvalla oli saatu taas. Toinen herroista lähtee könyämään vessaan.
- Miten sää oot noin juavuksissa?
- Mitään oo. Juavuksissa muka.
- Son toi meiän Heikki aina tollanen, kus silmä vaan välttää. Roodoksellaki se oli ihan juavuksissa sillon kyläjuhlissa. Oikein hävetti.
- Samallainen son toi Reinoki. Tallinnassa sai hävetä silimät päästä sen takia.
Heikki tulee takaisin vessasta, vaipuu lepotuolin uumeniin ja luo alistuneen katseen Reinoon. Yhteisymmärrys välähtää sanattomana salamana miesten kohtaavissa katseissa. Tuopit tyhjenevät.
- Tommonen mörrikkä toi Heikki on nykysin aina. Ei se enää anna lahjoja eikä mitään. Ei se ees puhu mitää. Paitti pyytää punasta maitoo kahviinsa. Sanooks Reino viäl, että se rakastaa.
- Ei se sano enää mitään. Ei se ees halaa.
- No pussaako?
- Ei pussaa. Mitäs Heikki? Pussaako?
- Ei se. Mutta kum mää sanon, että halataanko, se tarraa tissiin kiinni ja sanoo, että pannaan sitten kanssa. Aateltiin muuten lähtee seuraavaks sinne Keskiselle, kus siällä on ne hianot sviitit. Maksaa vaan satasen.
--
Avioliitto on puuduttava kestävyyslaji; ei siinä välttämättä räisky enää salamat, ei taivu polvi matkan loppupuolella, eikä nouse käsi aina halaukseen. Mistä senkään lajin maastoa voi etukäteen tietää. Mutta onhan rakkaus?
Jälkipuheet
onon!
vappuna 20 takana ja toiset varmaan sitten edessä, ainakin.
Hienoa! Sinä olet löytänyt sitten kerrasta oikeat sukset ja niihin sopivat voitelut. Onnea vappuna. Ja joka päivä.
no sitäki tarvitaan, aina välillä on paskat kelit. kiitos
Toisaalta onhan se älyttömän vaikea laji se tandemhiihto. Ja kun niitä kelejä ei aina pitele mikään vaikka kuinka olisi voitelu osunut kohdalleen. Yhteenhiihtämisen jalo taito riippuu oikein valitusta parista. Tai kasvatetusta, niin kuin naiset asian usein haluavat ajatella.
Kyllä se rakkaus vaan on muutakin kuin tissistä kiinnipitämistä, juu. Ei saisi pitää toista itsestäänselvyytenä eikä sammaloitua itsekään.
Kuinkahan sitä jaksaa pysyä itsekään tuoreena eläkeläispuolisoksi, kun jo muutaman vuoden kokemuksella välillä kyllästyttää?
Rakastuminen on kuin satasen pikamatka, huumaavan voimakas ja nopeasti palkitseva. Rakastaminen on viidenkympin kävely, jossa pitää osata ajoittaa itsensä, noudattaa oikeata tekniikkaa ja hillitä. Palkintoja on pitkin matkaa pieninä annoksina mutta eiväthän ne ole niin isoja kuin satasella heti kaikki, joten usko uuvahtaa useinkin.
Rakastuminen on kuin viikonloppuloman hieno hotelli; kiihkeän kaunis ja haluttava mutta rakastaminen on se koti, jonne tekee mieli aina palata, jossa voi olla oma itsensä ilman näyttämisen tarpeita. Kyllä se kannattaa. Nämä kun yhdistää, niin hyvä tulee.
Suksien ja voiteiden valinta on taitolaji, jossa onnella on iso merkitys. Mutta kelit vaihtelevat, ja tuskin paraskaan rasvamikko osaa tehdä pitkälle laturetkelle koko matkan toimivan valinnan. Onneksi tandemhiihto ei ole suorituslaji. Voi pysähtyä ja pitää taukoa. Korjata ehtii ja saa niin halutessaan. Pitää saada suu auki oikeille kysymyksille ja vastauksille oikeaan aikaan ja hyväksyä, että oikeat kysymykset ovat niitä, jotka niiltä tuntuvat ja oikea aika on aina kun siltä tuntuu. Lipsutellen tai huonolla luistolla ei jaksa pitkään, ja senkin hampaat irvessä.
- "Lipsuuko sulla?"
- "No vähä."
- "Mää menin laittaan liika kovaa voidetta. Pyssätäänköös, niimmää laitan vähän pehmeempää siähen päälle."
- "Kiva. Mää otam mehua ja. Otaks sää?"
Juuso, ehdottomasti viisaimmat sanat, jotka olen lukenut.