Varma kevään merkki
Kolme päivää on jo lehdissä ja teeveessä kerrottu, kuinka kevät on tullut ja rusketus jo tarttuu. Kevään tulon huomaa ilman säämiestäkin koirankakkakeskusteluista. Ehtojen koirankakkojen äärestä on tuoreita kokemuksia kengän uurnissa, joten kevät on. Ainakin keskisessä Euroopassa. Liiskattua tuotosta kengän pohjasta ei poistanut edes nilkkoihin ulottuva vesilätäkkö, polviin ulottuva lumi eikä kilometrin pinkaisu lentoaseman kiiltävän liukkailla kivilattioilla. Siellä on ja ilmeisesti pysyykin. No, mitäs, matkamuistot jäivätkin ostamatta.
Sikäläisille koirille oli hienosti laitettu pylväisiin paperipusseja ja jokaisen viereen roskis taltioituja jätöksiä varten. Ainoa vaan, että villeinä ilakoineet koirat eivät ylettyneet pusseihin. Ja hankalaa kai niihin olisi ollut vääntääkin. Lukutaidottomat hurtat pinkoilivat onnellisina pitkin kaupungin nupulakivetyksiä ja kyykistelivät keskellä jalkakäytäviä. Kuka tyhmä nyt lätäköihin olisi mennytkään. Paitsi tietenkin turisti, joka väistellessään kakkaroita joutui huljuttamaan kenkiään katuojissa.
Rusketusraidat ovat kevättä. Vaikka vaan kengän pohjissa.
Jälkipuheet
Meidänkin nurkilla on tuollainen pylväs ja pussit ja roskis. Ja kuinkas muuten, juuri sen pylvään lähetyvillä on näin kevään tullen kymmeniä mustia läjiä. JA täällä ei kyllä ole ensimmäistäkään kulkukoiraa.
Koirankakkakeskustelu! Yess! Oma panokseni tähän tuli mieleen taas aamulla narun jatkeena kulkiessani, että on se hassu se koiran tapa etsiä sopivaa paikkaa jätökselleen. Kierrellään ja kaarrellaan n. puolen neliömetrin alueella monta kertaa ja usein asentoakin vaihdetaan ainakin kerran. Mikäköhän siinä on niin tarkkaa?
Niin.
Ja itse tuo koiran toimituskin on tiukan näköistä touhua kaariselkäisine pinnistyksineen. Paha paikka myös on jos jätöksen seassa on pitkä hius joka jättää keikkuvan kakkareen heilumaan, pinnistämällä se koira siitäkin vain koettaa irtaantua.
Jos anaalirauhaset on tulehtuneet niin hienosti osaa vetää itseään matolla istuma-asennossa etutassuillaan.
Koiralleni tulee varmaan suuri suru kun lumi sulaa pois. Sen myötä haihtuu myös nuo iki-ihanat keltaiset läiskät joita on aivan pakkomielteenomaisen riippuvaisuuden vallassa nuoleskeltava. Nurmikolta ei niitä enää löydä ja asfaltilla oleva märkä läiskä pölyineen ei ole yhtä kiehtova ja herkullinen.
Koirankakkapussit lienevät kolmen pisteen vihje? Mä olen elänyt saman - paikan on oltava Praha!
Hitto, Murphy. Minun koirani tekee juuri noin, siis hilaa itseään etutassuillaan. (Keittiön matolla....) Muutenkin jotain ulostusvaikeuksia. Osaisitko kertoa tuosta lisää tai heittää jotain linkkiä? Pitäskö koira viedä lääkäriin?
Niin.
Löytyisiköhän googlella "anaalirauhasten tyhjennys".En ole itse kokeillut mutta puristaa se lääkärikin vain ulkoapäin ne tyhjäksi. Haisee pahalta, etenkin jos on tulehtunut mutta veikkaan että Google neuvoo.
Jos kysyy lääkäriltä niin vastaus on että varmuuden vuoksi kannattaa tuoda tutkimuksiin. Kaipa se näkyy ulospäinkin onko turvoksissa, jos joku sisäinen pulma niin voipa se koira tehdä samallalailla jos kutina on kova. Eli googlettaisin tai kirjaston kirjoista katsoisin.
Rauha olkoon koiriemme anaalirauhasien kanssa.
Entisena koiranulkoiluttajana nuo pyörimiset, teputtamiset, kinoksen korkeimman paikan etsimiset ja kiemuraselkäiset ylöspäin kakkimiset ovat ah niin tuttuja. Ja jokaisen pylvään merkkaaminen, myös sen hauskapussipylvään, kuuluu kunnianarvoisen koiran perusominaisuukssin. Mitä matalampi koira, sen korkeammalle jalka. Ja se keittiön matolla hilaaminen.
rinhA, se on OIKEIN. Palkinnoksi viiva paperilapussa. Minä maksan.
Ihanuutta. On asioita, jotka eivät muutu. Asioita - joihin voi luottaa. Nämä toistuvat joka kevät. Ne antavat uskoa!!! :-)