Hän on Turo. Hän on hyvin lämmin jääkarhu ja myös hyvin vanha. Hän on se, joka pisimpään on kanssani rämpinyt. Turo on ollut minulla aina, mitä nyt muutaman vuoden ollut evakossa välillä. Laitoin hänelle eilen villapaidan Rekun päältä, Turolle se sopiikin paremmin, sillä hän on paitansa täyttävä äijä [Turon viisauksia], sitä puikeliaan miehekästä vanhaa jääkarhumallia, ei mikään nallepuh. Turolla on uudet silmät, sillä vanhat irtosivat evakkoaikana veljen koiran rakastamisen seurauksena.

Turon nenä vähän vaurioitui villapaitaoperaatiossa; vaikka hänen päänsä onkin merkittävästi joustavampi kuin pojan, joka kasvoi ulos ennen kuin sain villapaidan valmiiksi, pää, niin rajansa joustavuudellakin [Turolla näitä viisauksia riittää]. Nenä on hienoa vanhaa nahkaa. Lapsena minun teki aina mieli lakritsakieppiä, kun katsoin Turon nenää. Nyt se on haalistunut ja muistuttaa viiden vuoden takaisesta joulusta yläkaapin kätköihin unohtuneen rasian pohjalle kuivahtanutta toffeeta. Nykyisin tekee usein mieli toffeeta, sellaista kermasuklaatoffeeta, jonka jyystämisestä tulee leuat kipeiksi ja jonkalaista ei löydä mistään, lähinnä sopivaa löytyy Stokkan karkkihyllystä patukoina. Tosin tekee lakritsaakin usein mieli. Turon vika, että hampaasta lähti paikka. Se taas oli salmiakkia.

Villapaidassa hänen melkein irtipoikkiset yläjalkansa [onko karhuilla jalat, käpälät vai tassut] pysyvät paremmin. Paita on aika matso ja sillä tavalla kireä, että Turon lihakset tulevat hyvin oikeuksiinsa. Myös vatsalihas. Viime kesänä Turon evakosta kainalooni otin, siellä se nökötti sen näköisenä, että vie jo kotiin. Hän joutui epähuomiossa sosialisoiduksi veljen lapsille, kun olin jättänyt hänet mielenhäiriössä alkukotoon enkä sitten kehdannut viedä lapsilta Turoa mutta kesällä kehtasin, kun Turo oli jo tehtävänsä tehnyt ja istutin hänet Martin etupenkille. Vähän ne huoltikalla pitkään katsoivat, kun minulla istui Turo turvavöissä.

Siellä se nyt istuu mummon koristuolissa ja halaa maailmaa tietäen, että elämän neljä tarkoitusta ovat rakastaa silmät päästään, joustaa tarvittaessa vaikka nenä vinossa, jos jonkun mieli siitä ilostuu, istua toimettomana villapaita päällä vatsa röllöttäen katsoen uusin silmin eteen päin ja pitää paha maailma poissa. Paha maailma pysyy poissa, kun syö lakritsaa. Tai toffeeta. Ja välillä salmiakkia. Mutta vasta hammaslääkärin jälkeen.