Taas täyttä höyryä
Eilen oli suunnitelmissa siivota kaikki keittiön kaappeihin kertyneet tärkeät tällä-saattaa-olla-vielä-käyttöä-tavarat roskiin. Mutta voi epäilyksen kuluttavuus: saatanhan jonain päivänä tarvita vaikka niitä säilömiäni Alkon pullolaatikoita, kaikkia kolmeakymmentä. Entäpä joulukoristelaatikko? Epätodennäköistä mutta mahdollista on, että jonain jouluna päätänkin tykätä joulukuusesta, voinko siis mitenkään heittää alkukodosta läpi useiden muuttojen kuskatut koristeet roskiin. Entä iskeekö nyt vihdoin se tuhannen stressi, jota päivää varten olen säilönyt kaiken sen monikymmenneliömetrisen kuplamuoviaarteiston? Tai kymmenet pakkauslaatikot? Olenko sittenkin aikeissa virittää niihin lahjoja, jotka käärin säästämiini joulupapereihin ja rusetoin jemmaamiini lahjanaruihin? Saatan ehkä haluta yhtäkkiä tehdä ylähyllyn sadoista lehdistä revityistä resepteistä kansion, jonka voin sitten etäsijoittaa takaisin sinne yläkaappiin muiden kaltaistensa joukkoon. Voisinhan tehdä niistä resepteistä jotain, esimerkiksi johonkin niistä lukuisista purkeista, joita on kuivauskaapin ylähylly täynnä. Sillä ylähyllyn peränurkassa olevalla jurttikoneella voi olla vielä käyttöä. Tai ehkä siirrän sen vohveliraudan, voileipägrillin ja Tuppeprwaren leivonta-alustan seuraan alimmalle hyllylle. Toisaalta sekin hylly on aika täynnä, ehkä minun pitää sitten hävittää kaikki kahdeksan kakkuvuokaa, kun en koskaan kuitenkaan leivo kakkuja. Mutta eihän sitä tiedä, kun on ne reseptitkin. Tai jos tahtoisinkin käyttää löytämiäni kahta rasiallista paperisia pikkuvuokia, jossa tapauksessa voisin heittää roskiin ne peltiset muffinssivuuat, joita en ole koskaan käyttänyt. Alahyllyn leipäkone! Sitä ainakaan ei voi heittää pois.
Siirtelin tavaroita paikasta toiseen, ruiskuttelin Herra Muskelia kaappeihin ja ihmettelin, kun tarmo ei lopu vaan kiipeän kahden keittiöjakkaran muodostamaa rakennelmaa ylös alas eestaas ja järjestelen, heitän pois, teen päätöksiä kunnes päässä huimaa. Ei muuten kannata suihkia runsaasti Muskelia pää kaapissa. Ikkunanpesunesteilmiö!
Muuten olen sitä mieltä, että laskiaispullassa pitää olla mansikkahilloa sisuksiin koverretussa kuopassa ja runsaasti vaniljalla maustettua kermavaahtoa hatuksi. Pulla saisi olla etäisesti raa'ahkon oloista, hiukan raskasta ja ehdottomasti kaardemummaista. Pullan päällä ei mielellään mitään palaneita manteleita. Perverssiä olisi tykätä voisilmäpullasta tehdystä laskiaispullasta mutta ah niin hekumallista. Ei sillä, että mitenkään ronkeli olisin.
Kolme isoa muovikassillista ja yksi laatikko odottavat kantamista roskiin. Ellen sitten tule katumapäälle.
Jälkipuheet
Kun löytää kotoaan jotain jonka on unohtanut olevan olemassa(vaatteet, romppeet) "ai niin onko mulla vielä tämmönenki, tämähän on ihan sama heittää roskiin.... tai jospa veisin sittenkin vaan varastoon". näitä "jospa sittenkin" -tavaroita olen myös levitellyt vanhempieni nurkkiin kai siksi, etten tajuaisi kuinka paljon turhaa rompetta olen säilönyt.
Keittö on minulle helpompi paikka koska jostain syystä sinne ei kerry mitää ylimääräistä, mistä se nyt sitten johtuneekaan
Varastoiduilla tavaroilla on elinkaari: ensin ne on jossain näkyvilllä, sitten kaapissa, sitten yläkaapissa, sitten kellarissa. Ja jossain vaiheessa sitten kellari tyhjennetään muutossa tai muuten isossa innostuksen tilassa, jotta saadaan taas uudet tavat kierrätettyä.
Kiva kirjoitus.. luin tämän jo aamulla.. ja tuli hyvä mieli. Niin tuttua.. on kivaa hamstrata kaikkea.. vaikeampi luopua niistä.. :o)
Niin.
Kuvittele siivoavasi pula-ajan nähdeiden ihmisten jäämistöjä. Siististi taitellut kaupan käärepaperit ja paperinarut rullalla. Jogurttipurkit pestyinä ja järjesteltyinä.
Vintillä miesten leveälahkeiset puvunhousut upslaakeineen.
Niitä tarvitsee paikallinen harrastajateatteri puvustukseensa kun näyttelevät pirtutrokaria.
Jos vanhemmillasi on vintti, ei sekään varmaan aivan tyhjyttään humise. Ja joskus kun menet Kaipiaisiin etsit juuri sitä vanhaa esinettä joka juuri on viety tarpeettomana kaatopaikalle, tai sitten kukaan ei muista mihin se on siirretty.
Tuleekohan tyhjistä jogurttipurkeista joskus antiikkia ja haluttuja keräilykohteita?
Kiitos Hanipani, niin on, kivaa. Ja helppoa. Kunnes loppuu tila ja pitää alkaa päätöksiin. Ja kuinka ollakaan, heti kun jonkun tavaran tai vaatteen heittää pois, juuri sen, jota ei ole tarvinnut viiteen vuoteen, sitä tarvitsee seuraavalla viikolla.
Murphy, arvaa vaan, ettenkö ole juuri tuollaista siivonnut. Sinänsä ihme juttu, että vanhempani eivät harrasta vastaavaa hamstraamista. Ja kaikki paikat on siellä aina järjestyksessä, jopa ne vintin räystäiden aluslokerot. Mistä lie perinyt tämän(kin) rasittavan piirteen. En ainakaan siltä intiaanimummolta.
Vanhempieni autotalli oli lyöty pakkiinsa täyteen tavaraa. Auto ei siellä koskaan ollut, se sai olla pihalla parkissa. Joskus yritin siivota sitä, mutta huonolla menestyksellä. Vanhemmat kiikuttivat roskista takaisin aarteensa ja sulloivat ne kätköihinsä. Luovutin. Sama on toistunut uudessa asuinpaikassa, autotalli toimii varastona.
Vanhojen omakotitalojen piharakennusten takana näkee usein säilöttävän kaikkea, mitä saattaa vielä tarvita. Siellä on huteralla hyllyllä rikkinäinen liesituuletin, kylpyamme, saunan pata, kahvinkeitin ja omenapuun alla vanha Kleinbussi. Kasat eivät näy asukkaiden silmiin mutta kaikki ne ovat naapurin tai ohikulkijan nähtävillä. Epäilemättä autotalli ja kellari ja vintti ovat jo täynnä.
Ei sillä, että minulla olisi kanttia sanoa mitään: oma kellarini on kattoon asti pakissa.