Kaveria ei jätetä
Töihin kiiruhtavan virkanaisen työmatka alkaa lupaavasti: bussi tulee pysäkille kanssani samaan aikaan, ratin takana istuu näemmä reitin vakiokuski, poninhäntäinen hymykuoppaposkinen, joka ajaa sutjakkaan reippaahkosti niin, että matka etenee. Muutaman pysäkin välin Hämpin ruuhkassa pujottelemme sujuvasti, sitten Rautatieaseman risteyksessä Poninhäntä alkaa polkea jarrua mutta bussi jatkaa kelkkana, kylki pyrkii edelle, mikään ei sitä pysäytä. TÖMPS. Bussi ajautuu punaisiin valoihin pysähtyneen pikkuauton perään. Säikähtänyt hiljaisuus kestää vain hetken, sitten kohahdus kulkee läpi pitkän bussin: tapahtuma, herranähköön THE Happening! Verta?! Romua!? Uhreja?? Montako?! Päät kurkottavat, neljä puhelinta kaivautuu salamana kouriin ja innosta värisevät äänet kaikuvat: "Emmää pääse nyj just, mää oon kolarissa. Joo, mää tuun heti, kum mää pääsen tästä jonnekin." "Tää bussi ajo kolarin., ei täältä nyp pääse mihinkää." Siinä me istumme keskellä Hämeenkatua, takana autojono kasvaa, risteys seisoo, kuski selvittää ulkona tapausta, sisällä kuohuu, lastillinen hetki sitten kiireisiä ihmisiä. Nyt me olemme jotakin. Me olemme äh uhreja? Silminnäkijöitä? Todistajia? Tärkeitä.
"Mää olin kerran ampulanssissa, ku se ajo kolarin. Kyä tuli kalliiks, ainaki 6000 markkaa se makso", kertoo takana mummon piristynyt ääni. Toinen siihen nokittamaan naapurin appiukon kolarilla, joka maksoi ainakin 10 000 markkaa. "Kyä kaikellaisille toheloille autoja annetaaki. Pitäs ottaa kortti pois tollasilta. Toiki käänty eteen tuolta, mistä ei saa kääntyykkää, mitä siinä sillon voi kukaa tehrä", kertoo asiastaan varmanoloinen mummuääni takana. Kuski on mummujen suosikki, se tervehtii aina niin nätisti, ei se ainakaan ollut väärässä. Mitä ajelevat ja kääntyilevät vääristä suunnista bussin eteen.
Poninhäntä nousee bussiin, jatketaan matkaa. "Kato ny! Tommosesta piänestä viittii toikin valittaa, eihän tohon mitää tullu. Mitää ei näy. Että kehtaa. Kyä pitäs vähä varovammin kääntyä. Sentää nysse vanhoja ihmisiä täynnä", sanoo tuohtunut mummu vilkaisten matkaansa jatkavaa pikkkuautoa. Hälinä vaimenee vähitellen. Mummujen posket hehkuvat. Nyt on Elsalle kertomista. Kun vaan pääsisi äkkiä kotiin. Ja pääseekin. Hyvä kuski, ajaa reippaasti, ei turhia pysähtele.
Vieressäni istuva goottityttö ei avannut silmiään koko Tapahtuman aikana.
Jälkipuheet
Aah, Manse.
Kyä näin on.
Nääs ny! Kyä sun pitäs ny tarkkaan miättiä että otakko sitä Marttia mukaan kaupunkiajeluille enää ollenkaan sitten kusse pääsee siältä sairaalasta. Kup piänethän ne aina jää isompien jalkoihin niinku toikin tänaamunen pikkuauto. Nysset on isoja ja turvallisia. Ja nyssessä on aina porukkaa joitten kans voi jakaa tommoset kokemukset ja eläytyä yhessä. Martin kans sää oisit ihan yksinäs. Ja sitäpaitti nyssellä sää näet ja koet joka päivä paljo enempi. Pääset kiärtään puali kaupunkia. Martin kans sää kummiskin vaan suhauttasit suarinta tiätä töihin. :}
Nyssää kyä puhut asiaa. Mulle koskaa mitää tapahu, kummää polkasem Martilla suaraa kotio. Nymmää voin soppailla joka päivä, käyä vaikka kalialla (mitä mää ny tiätenkää en tee), nähä ihmisii ja olla niiku elämän syrjässä kii. Vähä niiku joku kirjailija sillee imeä kato vaikutelmii.
Mutta ohan siinä nääs tää toinenki poski. Kummää oon vähä tällane maanantaikappale, jonka käsissä tavarat rikkuu ja tippuu. Niiku se Marttikii. Nii mää sillä ajaessa sentää en vaaranna ku oman nahkani ja ehkä ny jonku pikkuautollisen nahkoja. Mutta kum mua ny se paha karma kerta vahtaa, ni jotenki on kohtuutonta, että koko nyssellinen vanhuksia joutuu mun takia kolarii.
Miäti vähä sitä.
Höh, säähän ritisoit sun karmaa ny ihan väärästä vinkkelistä. Sulla on ihan selkeesti semmonen kevytkarma josta ei peltiruttuja pahempaa seuraa. Sen sijaan sun karma pelasti monen mummun päivän tai jopa koko viikon. Nynniillä on hyvä syy olla sosiaalisia ja käyrä toisilla mummuilla kylässä ja soittaa siskonlikalle ja tyttärenpojalle kun niillä on jotain kerrottavaa. Nynne saattaa jopa käyrä terveyskeskuksessa mittuuttamassa verenpaineensa ja kuvauttamassa lonkkansa mikä niitten ois pitäny tehrä jo lokakuussa kun nynne voi siä orotusaulassa ja vastaanotolla kertoo kuinka hilkulla oli ettei menny koko lonkka ja pari muuta luuta mukana siinä tänaamusessa kolarissa.
Älä sää vähättele sun karmaa! Se parantaa mummujen elämänlaatua ja pitää niitten henkistä vireystasoo yllä ja antaa niille mahrollisuuren asua pitempään kotona. Laitostumisen ehkäseminen on kamalan tärkeetä! Miäti sitä!
Laitanko mää nys sitte saman tiän ilmotuksen ET-lehteen, että "Kevytkarma-terapiaa aamuin illoin linjalla lähiö-keskusta."
Ja sitte mää tiätty perustan oman linjapussin, joka kerää mummuja ympäri mansea ja koska ne saa siinä samalla kevytkarma-terapiaa, nii se maksaa tiätty vähä enämpi ku palvelupussikyyti.
No nyssää osuit asian ytimeen!
Onnee uurelle liikeirealle! :}}
Kiitos vaan ittellenne. Kais se riittää, meinaan vaan tää kiitos. Ku tää ireahan nyt oli kyä alunalkaen teikäläisen. Voim mää tiätty nostaa taksaa sev verra, että saan rojaltit myäs irean alkuäirelle.
Mää mikään alkuäiti oo. Enkä alkuisäkään. Kyä se ihan sun oma irea on. Sää sen keksit. Tai oisit keksiny ihan hetikohta kummiskin, jossen mää ois tullu siihen väliin häiritteen.
Hintaa voit tiätty silti nostaa. Ku eiks virmoilla aina oo jotain hinnantarkistuksia kuun vaihteessa. Mikähän siinäkin muuten on, että aina kun hintoja tarkistetaan ne muuttuu isommiks? Ihme matematiikkaa. :}
Olemassa tunnetusti on joku matemaattismystinen laki, joka sanoo, että kaikki numerot tarkistettaessa tarkistukoot ylöspäin. Sen näkee esimerkiksi vaakasta joka aamu.
Ei mun tarttekkaan muuttaa takasin sinne Tampereen kylkeen. Muuta kul luev vaa tätä plokia ja heti kaikkoo kotoikävä. Tänpäivän epistoolaa ja sen komentteja lukiessa tuntu kum mää olisin itte ollus siä onnikassa. Oli se taasen hyvä ettei käyny kuinkan.
Mullolikii täm päivän epistoolan kiriottamisessa oltava kiäli keskellä kitalakee, kummää ev voinu tiätää, jos joku lokittaja olis sattumalta ollu samassa nyssessä ja mää olsin paliastunu hirveeks liiottelijaks näis jutuissain. Kukaa eiv viäl o ilmottautunu olleensa nyssessä, niettä mää voisin vähäl lisätä vettä laineille ja kertoo, mitä kaikkee muuta siäl tapahtu. Tai olis voinu.
Ei sillä, että mää ny yleensä mitään liiottelisin, saati keksisin omasta päästä. Ihav vaan varmuueks varoin.
Niin.
Tamperelaisethan ovat tehneet hyvän sarjiksen, jossa on mm. tämä:
http://kvantti.tky.fi/in/25.shtml
Toi nyt on vanhentunutta tietoa. Just tommosten poikien viereen kannattaa mennä istumaan. Minä menen aina. Nimittäin on takuumukava paikka: ne on kapeita ja hiljaisia ja vetäytyvät vielä enemmän seinään päin. Vieuskaverilla on runsaasti tilaa.
Juu, pahasti on vanhentunu Mööffin sarjikset. Meinaan sillon meirän nuaruuressa nuarillamiähillä viä oli hyvät tavat ja v-aukkonen lipoveri kauluspairan päällä. Ei nykynuaret jätä viaruspaikkaa tollai vapaaks. Jossei viaruspenkille istu sen toisen kaveri niin sitten siihen nostetaan jalat tai viskataan reppu. Sit jos kysyy et onks tää paikka vapaa nii ne nousee ylös ja vaihtaa itte paikkaa. Tai sit ne ei tee mitään kunniillä on humppaluurit korvilla eikä ne kuule.
Mut ei se oo niitten nuarten vika. Se on vanhempien vika. Tai koulun. Tai järjestelmän. System sucks. :}}
Kyä nii on taas näin. Kyä ne enimmäkseen istuu selkä ikkunaan päin ja viirenkymmenen numeron lenkkarit viaruspenkillä. Ja kaveri käytävän toisella pualella samal lailla.
Mut ei se oo niien vika. Niillon niin isot ne loppahousut ja kengät, et ne erehtyy luulemaan, et ne on itekii isoja. Vika on ylikansallisten muotipellejen. Eli järjestelmän.
Voi kun tulee niin ikävä kotiin. Tampereen murre on kaunis... Jatkakaa. :)
Kyä ny vaan kävi haastenainenki tampereen flikan luona:
http://etelamerkki.blogsome.com/2006/01/27/vaatteet-ja-aatteet/