Kenkäkaupassa
Nainen vetää vaaleat nupukin väriset piikkikärkiset saapikkaat jalkaansa, ojentaa istuen nilkkaansa ja kymmensenttinen stilettikorko ojentuu miestä kohden. "Nää olis ihanat", nainen huokaisee, kallistaa päätään ja hymy leviää kasvoille. Nainen katsoo miestä anovasti. Myyjä katsoo myös miestä, myötäilee asiakasta. "Ymph", sanoo mies ja ajattelee, että helvetin kalliit, tolla hinnalla huollattais Nissanin. "Nää olis just sen vyön väriset", nainen innostuu, kun mies ei suoraan kielläkään. "Minkä vyön", kysyy mies ajatellen tilaisuutensa koittaneen, vöitä saa nyt herranjumala halvemmalla sopivia vanhoihin kenkiinkin. "No sen, jonka sä toit Kanarialta", sanoo nainen ja ojentelee nilkkaansa päätä kallistellen. "Ai sen", mies muistaa, siitä ei tosiaan paranekaan puhua mitään, Penahan sen vyön taisi ostaa Vantaan tax freestä paluumatkalla ja se maksoi aivan helvetisti. Tai ainakin Pena sanoi niin, itse mies ei muistanut mitään paluumatkasta. Ei itse asiassa koko matkasta ja siksi tuliainenkin jäi hankkimatta. "Joo, niin sopiikin, mutta missä sä noita pitäsit, eihän noilla voi kävelläkään", mies yrittää johdatella keskustelun käytännön ongelmiin. "Voihan, ", sanoo nainen ja nousee ottamaan muutaman horjuvan askelen, "ihan hyvin. Näitä vois pitää teatterissa ja sit siellä sen sun kaverin syntymäpäivillä." Helvetti, mies ajattelee, eihän Penan synttäreille vaimoja oteta mutta sanoo tyyneyttä ääneensä tavoitellen "Teatterissa on pimeetä, mitä väliä siellä on, mitkä kengät on ja Penalla pitää kengät riisua eteiseen."
"Nää olis tosi sexyn näköset". Nainen katsoo miestä keikistellen, tietää kyllä, mitä narua nykäistä. Mies rykii hämillisenä, vilkaisee nuorta hoikkaa myyjää mitään sanomatta ja ajattelee, että totta, olishan ne aika hot, jos vaimo olis kolmyt kiloa pienempi ja saman verran nuorempi. Hetken miehen mieli harhautuu ajattelemaan saappaita myyjän hoikissa säärissä baaritiskillä, polvi toisen päällä, pieni hame tiukasti pyöreän pepun ympärillä mutta karistaa ajatuksen mielestään, kun näkee vaimonsa blondatun tupeeratun pallokampauksen alta hymyilevän ylipunaisen suipistuvan suun ja puuterin korostamat silmärypyt suunnattuina suoraan häneen. Mies tietää menettäneensä tämänkin pelin. Jos hän nyt olisi tiukkana, pysyisi makuuhuoneen ovi kiinni ainakin kuukauden. Toisaalta, suukin pysyisi kiinni. Mies muistaa Penan juhlat ja ajattelee, että saappaiden osto olisi pääsylippu juhliin yksin, hän voisi yllyttää vaimoa lähtemään sinä iltana vaikka tyttöjen kanssa baariin, näyttämään vähän Lissulle ja Petralle saappaita.
"296 euroa", sanoo myyjä hymyillen. "Visalla", vastaa mies, hymyilee takaisin. Vaimo vetää onnellisen näköisenä vanhoja saappaita jalkaansa, täsmälleen saman näköisiä, mustia.
Jälkipuheet
Ihan saa kyllä tuo mies itseään syyttää. Mitäs meni rouvan kanssa kauppoihin. Eihän hän mikään kokematon pojankloppi enää ole, joten moinen riskinotto ei ole mitenkään puolusteltavissa, sillä hänen pitää kyllä jo tuolla kokemuksella tietää, miten siinä käy. Vähänkin fiksumpi mies menee tavarataloissa "katsomaan uutta laikkaa tasohiomakoneeseen" sillä aikaa, kun nainen käy kuolaamassa rätti-, kenkä-, parfyymi- ja helyosastoilla. Ja erikoisliikkeisiin mies ei mene sisään ollenkaan, kun "pitää soittaa Penalle yks työjuttu".
Missä vaiheessa tuollainen taantuminen raha-asioiden käsittämisessä ja muiden ihmisten huomioonottamisessa rouvashenkilöillä tapahtuu? Onko se väistämätöntä? Vai onko tässä kyse sellaisesta henkilössä jo lapsesta asti olleesta piirteestä, jota ei tarvitse pelätä itse saavansa?
Siis oikeasti, kuka tuhlaa satoja euroja kenkiin, joita pitää ehkä kerran tai kaksi? Varsinkin jos ei edes itse niitä maksa.
Minulta taitaa puuttua jokin naiseus-geeni, kun olen aivan äärettömän pihi shoppailija. Mies saa oikeasti melkein pakottaa minut välillä kassalle ostamaan jonkun vaatteen, kun itsestä aina tuntuu, etten ehkä nyt sittenkään välttämättä tarvitse sitä...
Hotkut naiset vaan kertakaikkiaan osaa kaiken niin oikein. Ne osaa jallittaa miehen kauppaan, saavat ostaa mitä ikinäs mielivät, mies maksaa. Jotenkin ne saa sen vielä käännettyä niin, että mies maksaa ihan mielellään, mies ihan ihmettelee, ettän näinkin vähällä pääsin.
Siis oikeasti, taannoin blogoslaviassa kierrellyt kenkämeemi osoitti, että kengillä on joku mystinen suhde aika moneen naiseen, ne luikertelevat sen sieluun ja kiikkikoroillaan kävelevät sielun järjen yli.
Laskin silloin omien mustien nilkkureitteni määrän; se oli aika iso luku, itse asiassa ISO. Tosin suuruutta selittää se, että en raaski heittää koskaan mitään pois. Silti.
Sinänsä vain harmillista maksattaa jollain toisella oma itsekritiikin puutteensa. Kyllä mauttomat muotirikokset pitää kustantaa omasta pussista.
Miten ihmeessä nää keski-ikäiset tonnitantat ei ymmärrä, että stilettikorkoinen piikkikärkiavokas, tai herra paratkoon -nilkkuri, näyttää aivan käsittämättömän koomiselta kun reidet ja vyötärö alkaa levitä. Yli 25 painoindeksillä ei ole muutenkaan terveellistä sijoittaa painopistettä kahdelle neliösentin kokoiselle alueelle. :-)
Noita tuotteita ostetaan mielenrauhan vastineeksi. Vastustetaan vanhenemista. Nuorekkaita vaatteita ostamalla tuntee itsensä nuoremmaksi eikä tarvitse myöntää olevansa oikeasti niin vanha. Vanha kikka. Vanhoilla ihmisillä on rahaa käytettävissä ja sen markkinat osaavat hoitaa heiltä pois :). Vanhempi naishenkilö on usein vaatekaupan paras asiakas. Rehellisyys maan perii tai sitten ei.
Eivät naiset kertakaikkiaan osaa kaikkea niin hyvin vaan miehet ovat tyhmiä, jos menevät tuollaisiin tietämättään. Yleensä eivät mene. Aina on mietittävä hyöty suhteessa uhrattuihin sijoituksiin (ROI), kuten toit asian hyvin esille postauksessa.
Niin totta! Vaikka se tantta ehken tajuaakin, niin eihän sitä voi oikein niellä. Sitä nuoruutta ja kauneuden harhaa ostetaan niin kovin mielellään, aviomies ehkä hakee samaa tai sitten se ostaa itselleen hiljaisuutta ja mielenrauhaa, nalkuttamattomuutta ja seesteisiä iltoja. Itsepetosta kaikki tyynni. Mutta sou not, jos sillä kaksi ihmistä on tyydytetty eikä ole leipä kenenkään suusta pois.
ROI on aina mietittävä. Mitä kauemmin pariskunta on yhdessä ollut, sitä useampi pylpyrärivi plusmiinuslistassa on.
ollaan kavereiden kanssa vlitsemassa opiskelupaikkaa ja ammattia. monissa kivoissa töissä on se vika, että palkka on niin pieni. vastaus. hankitaan rikkaat miehet. jos tähän mennessä on pappa betalannut, ni myöhemmin se on se mies. vaikka ei kai kukaan ihan tosissaan. Ja kyllähän nuo nyt olivat törkeän kalliita, mutta periaate on sama. pitää vaan osta vetää oikeista naruista. ;)
Elämä on peliä.
Jos naaras saa vielä ostatettua kalliita koristeita, hän voi tuntea olevansa haluttava. Uros taas on hankkinut edustusvaimon, mutta ei ole ajatellut sijoituksen ylläpitokustannuksia.
Olet mainio.
Emmillä on asiat hallinnassa; on visio, missio ja strategia. Niin pitääkin, ei muuten pärjää.
Ja marimba, sinullakaan ei ole hätää maailmassa, tiedät pelin ja säännöt, otat huomioon käyttö- ja huoltokustannukset. Et pety. Moni ei ota huomioon, moni pettyy.