Jossittelu on pahaksi. Ei kannata...

Auts. Ei kai käynyt pahasti?

Eihän käynyt kovin hullusti kuitenkaan? Eihän?

Ihmisille ei käynyt kuinkaan ellei valtavia henkisiä kolhuja lasketa mutta autot kärsivät melkoisesti. Martilla on kylki kasassa. Tai siis olisi mutta koska Martti on kuin se entinen lelu, joka ponnahtaa aina takaisin pystyyn, sillä on kylki vain pahasti ruvella ja hiukan lommoilla. Sen verran kuitenkin, että puoli autoa täytyy rakentaa uudestaan.

Vaan näkisittepä vastustajan, Volkkarin pelti ei kestä niin kuin Martin muovi.

Voi kauhee. Kylläpä sulle on sattunu ja tapahtunu.

Jos ajatellaan, että jokaiselle ennen pitkää kuitenkin sattuu kolari, niin tämäpä oli onnellinen tapahtuma: ei korjaamattomia vaurioita ihmisille eikä Martille. Voisiko parempaa kiintiökolaria toivoa!

(Kun nyt kerta jossittelemaan lähdettiin)

Onneksi tosiaan ei käynyt vakavampaa, silti osanottoni Martin pipistä.

Tekevälle sattuu, senhän leipurit tietävät. Eikö?

Kiitos äitelle, juuri tuon tyyppisen positiivisen potkun tarvitsin. Minullahan tosiaan on asiat hyvin: paitsi, että kiintiökolari on suoritettu hengissä ja korjattavin vaurioin, on selvitty hengissä muutamasta muustakin miinusmerkkisestä lottovoitosta.
Henkiset lommot oikenevat toivottavasti nekin ajan kanssa.

Cybbis, kyllä Martti on rankka jätkä. Vaikka tälli oli kova ja pelti repeili, Martin lohmut oikenivat suurilta osin itsekseen. Ruvellahan se on kuin faan ja ovi ei aukea mutta todistetusti turvakaari on hyvä ja muovi kestävää.

Jokainen nainen tarvisi yhtä kovan kaverin suojelemaan itseään. :)

Niin.

Ja minäkin vielä aikoinaan aloin höpöttämään siitä mattojen pesusta.

Tuollainen pelästyttää aina, jää pitkäksi aikaa mieleen. Sydän tykyttää, kun muistaa sen hetken ja ne asiat mitä olisi voinut käydä vielä kaiken päälle. Itse ajoin pyörällä kolarin auton kanssa, ja pahoilta vammoilta säästyi, jarrutan vieläkin samassa risteyksessä viimeiseen asti ja pidän silmällä autoja- näkyviä ja näkymättömiä.

Hyvä, ettei ihmisiin sattunut. Pelti ja muovi tekivät työnsä hyvin!

Hui kamala! oli ensimmäinen ajatus, mutta onneksi ei pahempaa käynyt. Peltiä saa aina ja mielikin paranee, kun aikaa kuluu.

Se on tosi, että tekevälle sattuu. Joka ei mitään tee, ei sille mitään tapahdukaan.

Hyvä, ettei mennyt kuin martin pelti. Toisaalta kyllä harmistuksen ja kututuksen määrä on suunnaton, tiedän kokemuksesta. Silloin kun minäkin vielä uskalsin nuorena tyttönä autolla ajaa, sai isukin silmäterä aivan uusia muotoja käsittelyssäni.

Ja kyllä se sitten harmitti. Mutta elä sure Mea, se on peltiä ja sie selvisit ehjänä. Hyvä hyvä... *nakkimainoksen mummon äänellä*.

Kirjoitin äsken sinulle tsemppauskommenttia, mutta äkkiä se kuullosti tosi tyhmältä ja viisastelevalta, joten laitoin roskiin. Joten sanon vain että hyvä ettei käynyt pahasti sinulle eikä sille volkkarikuskille eikä muillekaan ja hurjasti tsemppiä!

Onneksi sinä säilyit ehjänä, Mea! Vaikka kokemuksesta tiedän, että ne auton kolhut ovat kolhuja myös ajatuksissa. Ei niistä mihinkään pääse.

Olen pahoillani. Sovitaan, että se oli minun syyni.

Martti on kova äijä. Mutta Sinä et ole. Toivon, että toivut nopeasti entisellesi.

Sanoisin, että yritä olla ajattelematta sitä. Mutta se kuulostaa niin kornilta, että jätän sanomatta.

elämä on.

Voe mahoton paekka. Näöttääpi siltä, että tuolla Tampereen seuvulla on tapahtunna kolarj. Siellä on kuulemma ollunna julukkiksija mukana mutta elkeehän nyt mänkö tukkimaan sitä kolarjpaekkaa.

Pysytään myö tiällä ratioitte iäressä ja mie poeka soetan teille seoraavaks Seline Tionia, jonka myötä männään nelejän uutissiin.

Ja kylläpä se Martin syrjä siitä vissiin vielä ehoksi oikenoo. Peltijä suapi aena lissää.

Ei se Martti sitten lopulta niin vähin vammoin selvinnytkään; runko vääntynyt, pyörien akseli sekä ripustus vääntyneet, pettäneet tai mitä ne nyt tekevätkään, ratti vääntynyt, pelkääjän puoli menee kokonaan uusiksi ja muuta pientä. Päällisn puolin vahinkotarkastajan mukaan vain pieni töytäisy mutta sisäiset vammat osoittautuivat suuremmiksi.

Mutta kuten sanoin, vika on intternetin. Ei nyt ainakaan noonen.
Tai voi se olla Murphynkin vika, kun usutti niitä mattoja pesemään.
Elina, kyllä Martti oman osansa kunnialla hoiti, suojeli, minkä pystyi. Kiitos myös Tinka, Mary, penni, Marleena, salmi ja marimba.

Peltiä ja muovia saa uusiksi, ja loivenee ne kai henkisetkin kolhut ajan kanssa. Mitäs se mummo aina sanoikaan: se, mikä ei tapa, vahvistaa.

...vähän asian vierestä, mutta minun mummini opetti, että "Mikkää muu ei ol pakko ko kualema." Sen minä sanon aina opiskelijoilleni, kun he kysyvät "Onks pakko?"

Mummoissa ja vaareissa asuu viisaus ;)