Hear hear!

Hyvä teksti. Luulen, että blogikirjoittamista kritisoivat lähinnä kahden tyyppiset ihmiset

(1) He, jotka ovat kautta aikain kritisoineet nuorisoseurain näyttelijöitä, piirikunnallisten kisojen osanottajia, kuorossa laulavia, sunnuntaiaamuisina epistolatekstien lukijoita ja muita kekkeruuseja. Tämä on syvälle kulttuuriin juurtunutta paheksuntaa, mutta ei suinkaan aina kateutta.

(2) He, jotka ovat joutuneet huomaamaan oman kirjoittamismonopolinsa olevan vaarassa, kun blogit (yhdessä peruskoulun ja tasa-arvoistuvan yhteiskunnan kanssa) ovat osoittaneet, että ammattitoimittajat eivät ole sen paremmin asiantuntemuksen kuin ilmaisutaidonkaan kannalta etulyöntiasemassa. Kirjoittaminen - ja blogien myötä julkaiseminenkaan - ei ole enää missään määrin niukka resurssi. Tämä on lähinnä reaalipolitiikkaa ja nälkävuosien pelkoa.

Ja molemman tyypin ihmiset aloittavat omia blogeja yhä innokkaammin.

Niin.

Blogipäiväkirjat lienevät yhtä totta kuin viikkolehtien syvähaastattelut.

-Kalle Heinonen avoimena s. 20-23

-Tertta Juurakko tilittää elämäänsä s.24-26

--olin elämäni vanki -Heikki Hasu s.27-29

-hiihdin hota-pulverin avulla -Siiri Rantanen

-Hannele Lauri kertoo kynsileikkauksestaan s.30-39

Blogit on Realityjuttuja tavallisista ihmisistä ja aivan yhtä kiinnostavia ja tosia , -kait?

Julkkisten ja poliitikkojen blogeilla on toiset tavoitteet kuin normaaliblogeilla, mahtavatko edes itse kaikkia kirjoittaa.

Veera, ilahdun aina kannustushuudoista. Tai aina ja aina. Ihan kuin minulle päivittäin hurrattaisiin. Mutta kaikkina niinä kahtena kertana, kun rohkenen tillittää, olen saanut kollegiaalista kannustusta taholtasi. Arvostan.

Kuten myös Juuson palautetta. Minulla oli aukikirjoitettuna jo arvelu ammattikirjoittajien kateudesta alueensa puolesta ja päättely, että ottaa jossain päähän, kun tavikset tulevat omalle tontille kaatamaan vesurilla aluskasvillisuutta, kun oikeat ammattikiehet käyttävät siihen metsätyökoneita. Mutta en sitten rohjennut. Eikä tarvitsekaan, sillä arvostelijat arvottavat itse omat sanansa perustamalla toinen toisensa jälkeen blogin.

Murphy, totuusarvoissa lienen H. Laurin kanssa samalla viivalla. Mutta Siiri Rantasta uskon. Minunkin isoäitini hiihti Hotan voimalla. Intiaani-pulveri oli kova juttu. Niin kova, ettei se saisi edes myyntilupaa nykyisin. Mikä taas ei liity tähän mitenkään.

Kuka muten on Tertta Juurakko?

Siis karaoke ei tasan ole narsistinen laji.

1) Ihmiset tulevat vapaaehtoisesti karaokepaikkoihin, joissa pääsääntöisesti laulavat muut kuin tulija itse.
2) Kaikki saavat osallistua tai ainakin jonottaa lauluvuoroon (ns. viikonloppuoptio): ja koska kyse on demokraattisesta lajista, myös kaikkia saa haukkua - auts, ei saakaan (kuinka lujaa mikrofoni voi osua otsaluuhun...)
3) Yksin juominen on narsismia (tai sen tulosta ainaski). Yksin tanssiminen on narsismia. Ja entäs se peilistä vehtaaminen, se se se se se on narsismia, pirskatti. Laalaminen ei ole yksin juomista, yksin tanssimista tai itsensä peilistä vehtaamista.
_____
yht. Karaoke ei ole narsismia. Se on jalo harraste, jossa tärkeintä on osallistuminen ei voitto. Se on siis voittoa tuottamaton globaali humaanipyrkimys, joka vapauttaa maailman ja antaa meille kaikille karaoken ulkopuolellakin tarvittavaa sietokykyä paremman tulevaisuuden aikaansaamiseksi demokraattisin keinoin.

Mikä myös on jalo harraste, jossa tärkeintä on osallistuminen ei voitto. Mikä on se on voittoa tuottamaton globaali humaanipyrkimys, joka vapauttaa maailman ja antaa meille kaikille harrastuksen ulkopuolellakin tarvittavaa sietokykyä paremman tulevaisuuden aikaansaamiseksi demokraattisin keinoin. A-i-v-a-n! Blogittaminen ja päiväkirjailu.

Siksneljännekseen, kuka on väittänyt että karaoke on narsistinen? Minähän sanoin, että blogittaminen on yhtä narsistista. Eli ei siis ole.

Mutta itsensä vahtaaminen peilistä on, se se se onkin. Minäkin olen tilannut kotiini kaksi suurta peililiukuovea ihan vaan harrastaakseni itseni vahtaamista. Vähän kyllä siksikin, että saisin kapeaan eteiseen valheellista tilan tuntua. Aah, mikä kielikuva! Eikö narsismi vaan olekin valheellista tilan tuntua minäminän ympärillä.

Niin.

Tertta Juurakko voisi olla Tertta Saarikon kaima ja Nina Juurakon äidin sukulainen. Se pää-Juurakko taas on kyläkauppiaan ex. Joka ei ole salarakas.

Eikös Tertta Saarikko ole se jonka mies oli ministeri ja jolla miehellä oli se prostataongelma. Vai onkos se mies vieläkin ministeri ja eikös se ole se mies joka oli TV.ssä kun Arja Alhoa haastateltiin kun Arja Alho kommentoi sitä perustuslakivaliokunan päätöstä siitä Presidentin valtaoikeuksien soveltamisesta. -no olkoon

Ollaanpas täällä syvällä asioiden ytimessä jo heti aamutuimaan! Olen samaa mieltä siitä, että yhtä mielenkiintoisia blogit ovat kuin viikkolehtien "syväluotaavat" aukeaman mittaiset haastattelut. Itseasiassa vielä mielenkiintoisempiakin: viikkolehtien naamoja on jo katseltu mediassa hyvän aikaa, niille on luomalla luotu imago johon meidän pitäisi uskoa, on kerrottu avioliitot ja erot, mokailut baarissa ja mahdolliset saavutukset millä tahansa alalla moneen kertaan. Kansikuvat on photaroitu äärettömän kauniiksi ja tuhansien eurojen asusteet lainattu jostakin vain sitä yhtä kuvausta varten.

Blogimaailmassa voi seurata omanlaisiensa ihmisten elämää, niiden, joilla on yhtä vähän rahaa, julkisuutta ja valtaa kuin itsellä; voi löytää mielenkiintoisempia harrastajia ja osaajia kuin julkimoiden joukosta koskaan; dramaattisempia elämänkäänteitä kuin Matin, Mervin, Siirin ja Nicon mediaurilta milloinkaan.

Ja se, mitä sanotaan toimittajista.. moni "meistä" on oikeasti vain tavan talliaisia, ja myös se näkyy aika vahvasti parhaimpia blogeja lukiessa. Tuttavat ja tuntemattomatkin pitävät minua usein jotenkin etuoikeutetumpana (koska kirjoitan haastiksia rokkilehteen harrastuksekseni) eivätkä ymmärrä, ettei mulla ole koskaan ollut sen kummempia taitoja tai suhteita kuin heillä itselläänkään.

Toimittajien arvostus saisikin vähän laskea, ihan tavallisia työmyyriähän he ovat (tai "tässä ollaan"). Hahaa!

Kiva merkintä, vaikka yleensä blogeista keskusteleminen vähäisesti nappaakin.

Karaokeen pitää vielä sanoa: minun äiti onkin karaokessa eri hyvä!!

Juurikon suku tuntuu jotenkin yhtä hauskalta kuin meanderin perhe. Muistuikin mieleen, että täytyy tilata parturi, jotta voin päivittää tietoni tuoreimmilla prostata- ja silikonitiedoilla.

Olisikohan blogien suosiossa jotain samaa kuin ikiaikaisissa kotimaisissa TV-sarjojen suosiossa: tavallisehkoista ihmisistä tehtyä jahkaavaa kuvausta arjen asioissa. Kuka muistaa vielä Rintamäkeläiset, Metsolat ja sitä ennen oli kai jo Me Tammelat, nykyiset Kotikatulaiset ja Salkkarin väki. Mitään ei varsinaisesti tapahdu tai jos tapahtuu, niin fiksummat tietävät tarinan liioitteluksi ja loput saakoot satunsa. Helppoa ja lähelle tulevaa, joka aina on kiinnostanut. Mitään uuttahan tässä ei ole.

Olen niin samaa mieltä tuosta toimittajien arvostuksesta. Työmyyriä siinä kuin sairaanhoitajat ja kirjastonhoitajat ja Kitumarketin kassat. Kukin omalla paikallaan tarpeellinen ja arvostettava.

Tertta Saarikko muuten laulaa karaokea. Oikein mukava ihminen: duunipaikkani hallituksen jäsen. Miehestään Skinnarin karaoketaidoista en tiedä, vaikka runot kyllä irtoavat.

Mitähän siellä on tilitety? Tulin oikein utealiaaksi.

Aamen, sanon minä. Kun länsimainen elämä nykyisin kietoutuu joka hemmetin osa-alueella yksilön, itsekorostuksen ja narsisimin ympärille, on perin kummallista, että blogeja väitetään sellaisen olotilan kiteytymäksi.

Tämähän on ihan poikkeuksellisen vuorovaikutteinen yhteisö! Lukisivat toimittajat joskus muitakin kuin niitä julkimoblogeja. Pah.

Se meni nyt Zedilässäkin juorulehtien selailuksi marketissa. Ellei Murphy sitten paljasta, että missä kyseinen tilitys on. Viikonloppuna muuten arvelutti jommankumman iltapäivälehden artikkeli Arto Bryggaren avioeroahdistuksesta. Minä lukemaan, että mitvit, onko se eronnut mutta juttuhan oli siis 15 vuotta sitten tapahtuneesta erosta, sillloin ahdisti. Voi elämä!

Minä ja sinäkin Ugus, mehän olemmekin oikeita narsistin perikuvia, meistä sietää tehdä opinkappaleita selittäviin sanakirjoihin. Hekumoimme yökaudet sillä, että meitä saattaa juuri nyt lukea joku, joka ajattelee meitä. Ehkä meitä ajattelee joku kaiket päivät ja siksi seuraamme tilastojamme jatkuvasti, että tuleeko sekin yksi, joka kävi viime viikon keskiviikkona. Lopun aikaa heittelemme otsatukkiamme peilin edessä, minä suikistelen suuta ja sinä miehekkäämpänä rutistelet otsaasi hakien erityisen narsistista ilmettä, jota kannat kävellessäsi turun kaduilla, koska se vaan on niin.

Narsismi on helppo juttu, koska "Although de term Narcism is often used for a healthy or somewhat big feeling of loving oneselve it is also the term of a narcistic personality disorder (NPD). This is somewhat confusing and next to that the terms Narcism and Narcissism (because the term is originated in the extreme idle personality of Narcissus from ancient Greek history) also are both used. In the case of NPD there is a unhealthy self-love involved, that even can grow into megalomanic fantasies with an extreme wish of being admired. The NPD mostly shows up in the adolescence and causes a deficit in the ability of having compassion with other people. Unfortunately NPD does not disappear during the process of growing up. Some narcissists are also known for continously pointing their critisism towards others in order to do anything in avoiding critisism towards themselves. In both cases the problem of NPD lies in the way of handling self-love and self-values, although both act different upon these feelings."

Mutta mikä [pääkallo, ristirastikuvioita, mustia pilviä] on market? Hectorkin lauloi aikoinaan sellaisesta ja nyt sitä taas myydään. Se oli muistaakseni Kilossa, Espoota siis.

Viisaita kirjoitatte, Mea ja muut.

Blogeja narsismisaseella hutkivat unohtavat usein sen, että "itsensäpaljastelun" ohella tämä on mitä sosiaalisin harrastus, jossa moni nauttii muiden tuotosten lukemisesta ja tuotoksista keskustelemisesta vähintään yhtä paljon kuin omiensa kirjoittamisesta.

Epäilemättä osansa on yhteiskunnan kehityksellä hektisempään ja jollain tapaa raaempaan suuntaan, jossa ns. oikeita kohtaamisia ja yhteisöllisyyttä on vähemmän. Kaikilla ei ole edes työpaikan kahvihuonetta tai viikoittaista nypläyspiiriä, jossa ihmeteltäisiin elämää yhdessä - tarve, jonka uskon olevan yhtä kaikki ihmislajille ominainen. Eikö ole mitä hienointa, että tuosta perustarpeesta on noussut uudenlaisia (joskin toki eleiden, ilmeiden ja kosketusten puutteessa epätäydellisiä) muotoja jakaa ajatuksiaan muiden kanssa, saada ja ehkä myös antaa muille jotakin? Mistä johtunee, että blogeja analysoitaessa tämä terveellisen, etten sanoisi terapeuttisen sosiaalinen puoli jää niin usein tuon "tilityksen" jalkoihin?

(Ah, miten narsistin ego hiveltyykään saadessani ääneni kuuluviin tässäkin keskustelussa!)

Joo-o Sedis, helppoa kuin makkaran syönti, jota muuten saa esimerkiksi marketista, jollainen esimerkiksi on Kitumarket, jossa on olut halvempaa kuin lähi-tarmolla, joka pitää kiskurihintoja, jolloin se menettää mahdollisen potentiaalin lähiasiakkaan marketille, jollainen on myös prisma, jossa on tänään vielä ennakkoäänestys, jonne aion mennä. Ehkä ostan myös olutta.

Aivan Kati, blogithan ovatvain nykyaikainen yhdistelty muunnelma ompeluseuroista, kuorolaulusta, harrastelijanäyttelilemisestä, omakotiyhdistystoiminnasta, tutor-tapaamisista, kylä- ja kaupunginosalehdistä, sukulaisvierailuista, työväenyhdistysten tapaamisista, korttipeli-illoista ja hiekkalaatikon vieruskeskusteluista. Terapeuttsita niin kuin maailman sivu on tapaamiset olleet. Näin tämä vaan käy niin helposti ja sopii ikään, sukupuoleen, ammattiin tai ulkonäköön katsomatta kaikille. Ja sitten vielä ihmetellään, että mikä siinä nyt niin viehättää.

Ihanan narsistinen olo saada ihan ite kirjoittaa intterwebbaaliseen avaruuteen nämäkin ennen kenenkään ajattelemattomat asiat. Ja sitten niitä hyymiöitä, varmuuden vuoksi, tähän.

Niin.

Nyt meni pahaksi. Keksin nuo artikkeliotsikot kirjoittaessani. Eli suoraan hilseisestä päästäni. Heikki Hasu taitaa olla jopa kuollut ja päässyt siten elämänsä vankeudesta, vai onkohan sekin ennenaikainen tieto?

Nyt olisi kysyntää tehdä viikkolehti jonka tehtävänä olisi tuottaa tuollaiset tapahtumat todeksi, ettei etukäteen kirjoitettu menisi pieleen.

Holjanterin Risto vaan julkaisemaan höpölööppejä kolmanneksi siihen iltasanomien ja iltalehden telineiden viereen.

Pahan nyt pistit: Sedis on jo kiitämässä jonnekin etsimään markettia penkomaan lehtiä. Millä sen nyt enää pysäyttää. Matkalla poikkeaa karaokebaariin ja ohimennen mainitsee, että Tertalla ja Joukolla ei nyt ehkä ole asiat kohdallaan, kun Tertta tilittää jossain lehdessä ja jo siitä kohta puoli Helsinkiä puhuu. Ja meidän syytä kaikki. Holjanterille heti tiedonjulkistamispalkinto. Ainakin jonkinlainen, kun on se tietokin jonkinlaista.

Tuotanoinnii, osuit Mea niin tarkkaan kohdalleen tuossa analyysissäsi että mykistyin. Peijakas että osaatkin tunnistaa käyttäytymismalleja.

Sinun kohdallasi ei mitään vaikeuksia, sinun kuvasihan elää siinä vankilan ovenpielessä. Loppu on silkkaa tietoa blogistisen persoonan sielunliikkeiden autonomiaattisesta elosta.

Otinkin taksin Anjalankosken kaupungintalon edustalle ja tsekkasin Heikki Vihtori Hasun patsaan. Hasu täyttänee 21. pnä maaliskuuta 80 vuotta. Komia patsas. Paljon komiampi kuin Matti-elokuva.

Anjalankoski on komia paikka. Ja huumoriveikkojakin on siellä: paikallinen hiihtourheiluseura on nimeltään Anjalan Liitto.

Ohimennessäsi varmaan poikkesit Kouvolassa? Onhan sielläkin .... no... kaikenlaista.

Voi Mea!
Taas kirjoitit niin viisain sanoin. *rutistus*
Ei sinun blogisi ole narsisitista höpötystä vaan ihanaa ja oivaltavaa elämän tutkimusmatkaa. Sinä näet asiat niin tarkasti ja osaat kertoa ajatuksesi hyvin kauniisti ja selkeästi.

Tulisivatpa ne kommentoijat sinun luoksesi kylään ja lukisivat muutaman viikon havaintojasi elämästä, niin muuttaisivat mielensä. Ymmärtäisivät, että intteristä löytyy asioita, joihin voi luottaa ja jotka ovat tosia.
Sinun havaintosi ovat tosia. Sinulle. Ja kovin usein myös meille lukijoille, jotka ihan onnesta mykertyneinä lukevat oivalluksiasi maailmasta, joka joidenkin silmissä on ruma ja harmaa, mutta sinulle ihmeteltävä.
Olen kovin iloinen, että meitä ihmettelijöitä on useampiakin.

Martille rapsutuksia. Korvan takaa voisi olla hyvä. Luulen, että hän pitäisi siitä...

Nyt kyllä mykistit minut. En ole tullut ajatelleeksi, että minun kirjoitukseni osuisivat noin kohdalleen. Sehän on parasta, mitä päiväkirjailija voi toivoa: löytää korva ja silmä, jotka oivaltavat Oikeastaanhan se on parasta, mitä ihminen yleensäkään voi löytää.

Olisiko sittenkin niin, että jotain yhteistä on päiväkirjalla ja elämällä ;))

Kiitos Anna. Näillä sanoilla taas jaksaa.

Ei minullakaan muuta kuin että komppaan Annaa, noinhan se juuri on. Muun muuassa siksi luen Menopaussia ja muitakin blogeja että niissä osataan niin hyvin sanoisi pukea ne ajassa liikkuvat tunteet ja tarinat. Kiitos Mealle ja kaikille muille!

Kiitos itsellesi. Kukin kirjoittaa siitä, mikä itselle on tutuinta, mistäpä sitä muustaaan aiheensa ottaisi. Yritän myös nähdä, ainakin katsoa, ilmiön taakse. Että miksi on niin kuin on. Ja vaikka siinä en onnistukaan, tulenpahan ajatelleeksi asiaa hiukan pintaa syvemmältä ja sellaisesta on aina apua, kun seuraavan kerran ongelma on kädessä.

Arjesta kirjoittaminen on kiitollista, kun kaikilla on arki. Tosinhan tämä pätee myös iPodeihin, joka on minulle kirosana, jonka nähdessäni lakkaan lukemasta ja vaihdan muualle.