Outoja minuutteja
Olen aina kadehtinut niitä, jotka pystyvät aamulla venyttämään heräämistään kellon soiton jälkeen. He laittavat valot ja televison päälle ja kaivautuvat peittoihinsa takaisin heräilemään. Minä olen niitä, jonka aivot käynnistyvät soitosta ja heti on pakko nousta. Tänään aamulla ymmärsin, miten hienoa on loikoa sängyssä herätyksen soitua, antaa sen soida ja vaipuilla unen ja hereen välissä. Olisin ollut siinä iltaan asti, mahdollisesti huomiseen. Tai perjantaihin, jonka tajusin yhtäkkiä vapaapäiväksi ja piristyin ajatuksesta niin, että sain itseni kammettua pystyyn. Raskasunisuus johtui siitä, että eilen taivuin vihdoin mahdottoman äärellä ja nojauduin kainalosauvaan, torkahtamispillerin, joka toimii kuin pehmustettu leka. Pakkotilanteissa on pakko, saa edes kuusi tuntia unta. Niin, kuusi. Minulle kuusikin on juhlaa, yleensä nukun hyvällä tuurilla neljä, jopa viisi mutta pari viikkoa on nyt mennyt parin kolmen tunnin unilla. Unileka on tehokas, puolessa tunnissa se vie ihmisen melko tolkuttomaan tilaan, joten on parempi olla valmiiiksi sängyssä. Eilen sain sitten vielä [hetkeksi herkistyvä mieli kuuluu kuvioon] loistavan idean blokikirjoitukseksi, muka, ja se oli pakko kirjoittaa heti. Aamulla en ymmärtänyt sanaakaan, en muista edes ideaa: " eikösh iskettäin ija tohon npakijan paiajklwl virkanaisen salaatu elä. beessin vörustä koiransisökorjn pinaan kafrvaista näöppistäni Åisye staille, Ja noin rsippssati sirryttiin "
Kun kirjoitin ystävälleni siitä, miten en jaksa erityisesti innostua taas uudesta vuodesta, kun se kuitenkin on edellisen vuoden menetys, monta päivää hukattuja, tekemättömiä ja sanomattomia asioita. Hän vastasi:
Sitä luulee osaavansa valikoida elämästä ne parhaat hetket, suunnittelee ja odottaa odottamistaan. Sitten sen hetken minuutit ovat vääjäämättä ohi ja aika tikittää säälimättä eteenpäin ihan kuin sanoen, että tämä uusi ja outo minuutti on yhtä hyvä ja arvokas, mitäs muka luulit siitä edellisestä?
Jälkipuheet
Niin.
Kun menee alamäkeä onko samaa matkaa taivaltavien juttuseura piristävää? Kuin olisi päättänyt kiivetä akonkakualle, mutta luovuttaisikin puolessa välissä ja lähtisi kallella kypärin alaspäin.
-Riippuu menijöistä lienee oikea vastaus. Vastaan ainakin tulee reippaita ja innokkaita vuorenvalloittajia hilpeällä tuulella, herja lentää ja kannustavia kommentteja satelee. -no ensi kerralla sitten.
Mutta alaspäin menijät lisähappipulloineen riuhtovat köysistä ja lietsovat käytöksellään massahysteriaa, kuin kannaksen murtuessa aikoinaan.
mitä tämä mihinkään liittyy?
-en tiedä, vain minun ensimmäinen ajatuskulkuni tekstistäsi
Minulla toimii onneksi unilekan puolikaskin - olen sillä tavalla säännöstellyt niitä vain näitä maanantain vastaisia varten (ja silloinkin kemikaaleihin saa ryhtyä vasta harkinnan jälkeen), että 20 pommin pakkaus on kestänyt jo yli vuoden.
Se olo on kyllä vinkeä, jos sattuu ottamaan myrkyn ennen peittoihin kaivautumista. Kerrankin yritin sammuttaa kattovaloa tv:n kaukosäätimellä. Älykodissa ei aivan kuitenkaan vielä eletä.
Murphy selvästi ajatteli, että tästä se alkoi Mean alamäkiajo moottorittomalla mäkiautolla, jossa ei ole jarruja ollutkaan ja pyörätkin aika höllästi kiinni. No ehkä ei.
Melkoisia tajunnan laajentumia siinä hetken kokee; näppiskin näyttää kuin sen pinnassa kasvaisi nukkaa. Toisaalta taju on aika litteänä nopeastikin ja vaikka nukkakarvanäppäimille kuinka yrittää tähdätä sormet oikein, ei onnistu. Korjaaminen ja korjaamisen korjaaminen eivät kertakaikkian suju. En tiedä, kumpi on terveellisempi vaihtoehto: juoda itsensä tainnoksiin vai ottaa lekalla päähän.
Vaikuttaa tavallisesti 15-20 minuutin aikana. Tämän luin eilen illalla nukahtamislääkkeeni pakkausselosteesta.
Samaan siis turvauduin minäkin. Nukuin muuten 8 tuntia.
Ehkä siinä nukkuu juuri senhetkisen tarpeensa täyteen, kun alkuun pääsee. Jos jostain syystä herää sen jälkeen, kun vaikutus on poistunut, on yhtä uneton kuin ennenkin. Tosin harvoin herää, koska putoaa niin syvään uneen, että saa kaikki neljä seinää rauhassa kaatua päälle eikä ktastrofi ulotu nukkuvan uneen.
Haha, nauratti tuo pehmoleka-merkintä. Mullakin on ollut lekoja vuoden verran käytössä, välttelen niitä kovasti, mutta välillä on pakko. Kerran kokeilin irkata (tiedättehän, se chatti-asia, jossa jutellaan reaaliaikaisesti) koemielessä mahdollisimman pitkään pillerin ottamisen jälkeen, ja juttukaverilla oli hauskaa. Voi luoja, mitä tekstiä. Aamulla tietenkään ei muistanut, mitä päässä oli yöllä liikkunut.
Aiheesta vielä sen verran, että seksin harrastamista napin jälkeen ei kannata kokeilla. Aamulla on nimittäin nolo yhden yön suhteen tuntuinen fiilis, että kivaa oli, mutta ei ole ihan varma kenen kanssa. Onneksi olen vakisuhteessa, niin vastausta ei ole kovin vaikea päätellä.
Se onkin vinha tunne: itse on vain hiukan väsynyt, ei sekava ollenkaan mutta sanat ei muodostu näppäimille oikein vaikka osaa kirjoittaa ja nakkulat näkee kyllä. Minäkin olen josksu lähettänyt vielä yhden sähköpostin pikaisesti ja seuraavana päivänä vastauksena on tullut lievää tukevampaa hämmästelyä. Ja ihan selkeitä kirjoitti.
Tuosta jälkimmäisestä asiasta olisi nolojen tunnustusten aarteistokin nolo.
Poikkesinpa taas tänne matkoiltani ja mitä kuulenkaan! nyt täällä ei nukuta ilman pillereitä. Hohoi väki armas, iltalenkille siitä, jos ei aamulenkki käy. Mea, eikös sulla ole tassukas ystävä siellä, joka sua ulkoiluttaa? Ja kahvin juonti minimiin. Ei siro pikku ihminen siedä kahta kupillista enempi päivässä eikä sitäkään illalla enää. Ja ruudun ääressä toljaaminen puoleen entisestä, siitä se aivoapparaatti liikaa saa virikettä iltamyöhällä. - No niin tulkikos kaikki turhan hyvät neuvot tarjottua, joita ei ole kysytty. Hyvää yötä. Nukuttaa niin unten maille vietävästi.
Tassukas on poissa jo, ihan itse pitää itseään pyörittää. Jota varovasti eilen aloittelinkin. Kahvin olen jätänyt ja ruudun ääressä toljaaminen on siis ainoa keino. Noh, ei huono neuvo. Lähdenkin tästä samoin tein.
Mutta kiva, kun kävit. Vaikkei ole edes täysiQ. Vai onko?
On muuten ½quu. Pilasinkos oheissyntyisen Qhullun imagoni ;}? Nuku hyvin, lekalla tai ilman, Meakulta.
No sitten se on se 1/2Q, jonka syytä on kaikkki. tai ainakin tämä öitsemishäirintä.
Mitään vielä nuQta. Nythän vielä QQtaan
Haha, olipa hauskoja sanaleikkejä. Itsekin täällä vielä Qjeilen ympäri internettiä ja Qlostelen blogiystävien Qlumisia.
Hyvää yötä kaikki yöQkQjat!
Mä olen kateellinen niille jotka herää siihen ekaan piiputukseen. Enkä kässää mitä kadehtimista on meissä jotka nukkuu torkun kera kolmekin tuntia (juu, torkun aika on joku 5min). Jatkan muuten aina samaa unta vaikka selkeästi herään välissä. Torkuttaminen myös meinaa, että yöunet on yleensä semmoisia 10-14h mikä on ihan älytön, johan siinä menee koko päivä. Vaan kun ei ole virkeä niin ei. Tänäänkin heräsin seiskalta 4h unien jälkeen ja kappas kello on yksi eikä tietoakaan nukkumaanmenosta. Aivan sama sinänsä kun ei se uni tule kumminkaan alle tunnissa, siis siitä kun peiton alle on mennyt. Mitkään pehmonappulatkaan ei ole auttanut vaikka merkkejä on käyty läpi ties monta. Surkeaa on tämä nukkuminen, mutta kun ilmankaan ei voi olla.
Elän niin epäsäännöllistä elämää, ettei heräämisestä tyyliin TZAP tule mitään. Siihen vaaditaan yleensä puolisen tuntia aikaa ja 2 herätyskellon(kännykkähän se oikeasti) herätystä.
Ja kun olen niin umpikade sillekkin henkilöhahmolle Jostein Gaarderin kirjassa "pasianssimysteerio", joka aamulla herää - räpäyttää silmiään - varmistaa että on edelleen olemassa ja nousee ylös.
Tahtoo, mutkun ei osaa. :-/
Elina, kyllä sinä ymmärtäisit kateuden suorittaa kolmen tunnin torkkuja kymmen tunnin unen jälkeen, jos nukkuisit keskimäärin kolme tuntia yössä.
Minä luulin aina olevani tyyppi, joka tarvitsee kaksi tuntia heräämiseen mutta maanantaina yllätin kaikki suoriutumalla vartissa tien päälle. Siis sängystä rattiin tukka laitettuna (taino), silmät maalattuina ja vaatteet oikein päin päällä.
Minulla on jokapäiväinen puolentoista tunnin torkku-rutiini. Kännykän kello soi 5.30 ja sitten torkku-painan kymmenen minuutin välein tuonne ooo... seitsemään jolloin vihdoin nousen ylös. Tämä aiheuttaa myös vaaratilanteita kun joskus laitan kännykän kokonaan pois päältä ja nukahdan ja nukun raukeana kahdeksaan. Mutta jonakin päivänä, kyllä, nousen oikeasti 5.30, verryttelen ja luen pätkän ranskalaista filosofiaa ja olen töissä heti seitsemältä. se päivä vielä tulee.
Tuo on nyt juuri sitä, mitä olen havainnut harrastettavan monessa taloudessa enkä mitenkään ole ymmärtänyt, miksei voi nukkua painatella sinne seiskaan. Mutta nyt siis ymmärrän! Heureekka ja muita sanoja!! Kun ei voi tietää, milloin on SE päivä.