Totuus vai temppu
Nyt on kuulemma [ram] muotia stailata asunto myyntikuntoon esittelyä varten, kun siis pitää olla trendikästä. Joka tarkoittaa, että ei saa näkyä persoonallisuus, ei valokuvat, ei elämisen jälki, ei se tosiasia, että vessaa käytetään vessomiseen. Vaan pitää olla neutraalia avaruutta, steriiliä hotellimaisuutta, jotta ostaja voi kuvitella itsensä asuntoon asumaan, voi kuvitella itselleen samanlaisen autiuden ja tilan tunnun ja unohtaa ikiaikaiset perintöromunsa, epäsopivat kalunsa, rumat verhonsa ja kaikki ne tavarat, joita ei voi/raaski/ei ole varaa heittää pois. Stailauksella nostetaan kuulemma asunnon hintaa 10-15%. Siis pelkästään sillä, että sieltä on raivattu liiat tavarat pois, vaihdettu verhot, matot ja tyynyt, tehty The Vaikutelma. Mitään varsinaista ei ole tehty, ei remonttia, ei uusittu mitään. Ei mitään, mikä siirtyisi oston yhteydessä. Siis vain vaikutelma. Näin meitä huijataan.
Joku kumma ristiriita yrittää nyt nostaa takkuista päätään ja sanoa, että miksi asunto täytyy olla juuri myyntitilanteessa eri näköinen kuin on kenenkään elämä. Jos asunto kerran menee paremmin kaupaksi trendattuna, niin ostaja ilmeisesti haluaa viestiä olevansa, luulee olevansa, haluaa olla muuta kuin on: oma unelmansa. Kun kaikki asutut asunnot kuitenkin ovat ihmistensä näköisiä, niin miksi me olemme huijattavissa muka-luulemaan maailma trendikkäämmäksi, tyylikkäämmäksi, hienommaksi. Sellaiseksi kuin se myyntiesitteissä, avotakoissa, innoissa ja tiloissa meille tarjoillaan. Kun ostaa ja myy vaikutelmaa, niin ovatko ostaja sekä myyjä kumpikin olevinaan itseään fiksumpia, jotka tyytyväisinä tekemäänsä vaikutelmaan voivat taas palata kuplamaailmasta nuhjaantuneen sohvansa syleilyyn, nostaa jalkansa juuri oikean korkuiselle ja kokoiselle sohvapöydälleen potkaisten ohimennen sille kertyneet sanomat lattialle, jota peittää ihan mukava, joskin auttamattoman nuhraantunut ja väärän värinen matto ja voivat kohentaa selkänsä takana mukavaksi muotoutunutta tyynyä, joka ei läpäisisi innon seulaa mutta jota ei tarvitse myöskään varoa ruttaamasta ja sotkemasta. Ketä kukakin huijaa ja miksi.
Ihan vaan ihmettelen, koska tässä maassa on niin tolkuttoman mahdoton tehtävä löytää kohtuullisen tyylikäs ja konstailematon suihkuverho. Ei ole mielestäni liikaa pyydetty, yksi suihkuverho. Rumia, tyylittömiä, mihinkään sopimattomia, pöyristyttäviä suihkuverhoja kyllä on, tosin ei niitäkään pilvin pimein. Kauppojen kylppäritarvikeosastot ovat väärällään toinen toistaan hienompia ja tyylikkäämpiä koukkuja, tankoja, peilejä ja tekstiilejä mutta mitä löytyy suihkuverho-osastolta. Aarghhh... Ilmeisesti meillä on niinkin hienoja asuntoja, että on oikein lasten kylpyhuoneita, päätellen lapsellisesti kuvioiduista verhoista, joita puolet tarjonnasta on. Loput ovat vaan yksinkertaisesti rumia, joissa loikkivat delfiinit ja sammakot tai tyylikkyyden huipentumina verhoa reunustaa simpukkarivistö tai ovat mallia mummon barokkisohva. Mihin kylppäriin niitä hienoja koukkuja ja vetimiä ja peilejä myydään? Ei ainakaan samaan kuin suihkuverhoja.
Totuus on tarua karumpi. Ketä kukin pettää, kun maksaa ammattistailatusta asunnosta enemmän. Mutta toisaalta: sitä samaahan minäkin teen joka aamu piirtäessäni silmät päähän, pöyhiessäni tukan huolettoman huolitelluksi, valitessani päivään sopivat pukimet ja kengät. Luon valheellisen vaikutelman asiansa osaavasta päivän hermolla pinnivästä virkanaisesta piilottamalla persoonallisuuteni. Itse asiassa ansaitsisin siitä hyvästä sen 10-15%:n myyntihinnan nousun palkkaan. Olenhan luonut kuvitelman, joka minun halutaan olevan, totuudesta viis. Tosin haluaisin aloittaa vaikutelman luomisen aamuisin kohtuullisen tyylikkään suihkuverhon takana.
Jälkipuheet
Eikös edustusasut saanut aikaisemmin vähentää verotuksessa? Eipä haittaisi yhtään, vaikka sama malli pätisi edelleenkin. Kyllä tähän ihmismäiseen ulkomuotoon kuitenkin uppoaa vuodessa pitkä penni - enkä ikinä muuten hankkisi mitään jakkupukuja kaappiin pölyttymään.
Juu, suihkuverhot. Noin vuosi sitten kiroilin samaa, kun joka ikisessä verhonretkaleessa oli mukahilpeitä kuvia tai jotakin järjetöntä "meritunnelman" hakemista. Kun ei sitä ihminen nyt ajastaan haluaisi suhteetonta osaa lohkaista mokoman etsimiseen. Suihkuverhon!
Etsimäni valkoinen tekstiilisuihkuverho taisi sitten löytyä lähimmästä halpahallista. Loppu hyvin.
Marjut on oikeassa, kyllä virkanaisvaatteet pitäisi saada vähentää. Saahan artistitkin vähentää esiintymisasunsa. Miksi verottaja luultavimmin jättäisi hakemuksemme omaan arvottomuuteensa ajatellen, että ei normivaatteita saa vähentää. Vaan jos sellaiset ei ole normivaatteita.
En ole onnistunut löytämään pagisijan tavoin valkoista tavallista suihkuverhoa, enkä totisesti halua mitään väkinäistä sinistä meritunnelmaa tai simpukkatyylikästä marmorivaikutelmaa kylppäriini. Minullakin on haaveeni: haluaisin tyylikkään musta-harmaa-valkoisen tekstiilisuihkuverhon. Tai tietysti mieluummin haluaisin poreammeen tai edes suihkuseinän mutta aina ei voi onnistua.
Jos joku luki aamulla hesaria, niin siellä suositeltiin työvaatteiden ostamista samana vuonna tietokoneen kanssa, jotta voi vähentää mahdollisimman paljon.
Mitä tulee kodin pynttäämiseen ja kaunistamiseen, olen ehdottomasti eri mieltä (tai no, eihän tuosta jutussa varsinaisesti otettu asiaan jyrkästi kantaa, mutta tänään on sellainen olo, että tekee mieli inttää vastaan ;). Miksei ihminen laittaa parastaan, ehostaa kotiaan ja muutenkin pimpata asuntonsa myyntikuntoon. Sehän nyt on vain tyhmää myydä asuntonsa halvemmalla kuin olisi vähällä vaivalla mahdollista.
Seuraavaksi haluat kai kieltää siivoamisen vieraiden tullessa kylään, puhumattakaan, että laittaisi tavallista parempaa ruokaa vieraiden kunniaksi. Ei kun perunat vain kiehumaan ja nakkikastike (joka on muuten kyllä suurta herkkua ;) hellalle, turha sitä on mihinkään karitsan sisäfileisiin tuhlata pennosiaan puhumattakaan uunin lämmittämisestä...
Pistää vihaksi tällainen perisuomalainen "kel onni on se onnen kätkeköön" -tyyppinen turha vaatimattomuus. Jotenkin tuntuu siltä, että vasta 20+ -sukupolvi on vapautunut näistä aiempien ikäluokkien kahleista ja uskaltaa avoimesti näyttää olevansa parempi kuin muut, omistavansa kauniimman kodin, rikkaamman puolison ja paremman työpaikan.
Eläköön globalisaatio, nuoriso ja turhamaiset nautinnot.
psalmi nyt ymmärsi väärin (tahallaan?). Siis kysehän on tässä ruputuksessa siitä, että ammattistailaaja tulee laittamaan sinun asuntosi myyntikuntoon, hävittämään sinun elämisesi jäljet, dissaamaan sinun tyylikkään makusi, luomaan mielikuvaa, jota vastaavaa todellisuutta ei ole sinulle eikä ostajalle. Myönnyttämään, että valhemaailma on ja todellisuus ei kelpaa. Vaikka sinulla olisi kuinka ennestään ammattisisustettu tai itse tyylikkästi pyntätty koti, ei se riitä, vaan se pitää pyntätä erilaiseksi, valheelliseksi mielikuvaksi. Höh. Kyse ei ole turhasta vaatimattomuudesta vaan valhemaailmassa elämisen myöntämisestä. Siitä, että ihminen on hölmö, kun maksaa enemmän siitä, että asunto näyttää tyylikkäältä ja elämättömältä vaikka todellisuudessa se ei koskaan siltä näytä.
Mutta siitä vaan, jos siltä tuntuu, mikä minä olen sanomaan, ettei niin saisi tehdä. Enkä sanokaan. Kunhan hämmästelen ihmisen tyhmyyttä sijoittaa rahaa vasta myyntivaiheessa uusiin verhoihin, jos niitä ei ole asuessaankaaan raaskinut ostaa. Tai että oikeasti hieno sisustus ei kelpaa, vaan pitää olla myyntikulissisisustus.
Seuraavaksi varmaan aletaan vuokrata tyhjiin asuntoihin myyntitapahtumakalustusta. Hei, tämähän olisikin hyvä idea. Varaan sen omaksi bisneksekseni.
"Myyntitapahtumakalustuksesta" tuli mieleen; entisessä kotipaikassani oli joitakin myytäviä asuntoja sisustettu valmiiksi, malliksi, että jotta mahdollinen ostaja voisi mielikuvitella, miltä asunto asuttuna ja sisustettuna näyttäisi. Vai yritettiinkö niillä kalusteilla peittää vikoja...
Paha vaan, kun suurinosa huonekaluista ym. romppeista oli kaukana niistä, mitä tavallisella pulliaisella oli ja on. Ko. asunnot näyttivät kuin suoraan avotakan tai vastaavien sivuilta. Kuka niissä pystyy asumaan? Ja kellä on varaa?
No okei, onhan niitä, mutta ite mielummin käyn uudessa Tyhjässä asunnossa, jossa silloin voi mielessään kuvitella ne omat kalusteet sinne uuteen.
Toki kalustettujakin koteja on kiva kattella, mutta sellasta "tavallista", missä eletään ja jossa ne jäljet näkyvät. Ehkä se joskus menee tirkistelyn puolelle, mutta menköön. Saa niistä joskus sisustusvinkkejäkin. Vaikka sitten suihkuverhoksi.
Vaatteista, veroista: mulle ei luojankiitos kuulu päivittäistä jakkupukuvelvollisuutta. Mutta joskus on pakko yrittää säätää ittensä niinku siistimmäksi (juhlat duunissa, vippivieraita tms) ja silloin on viritettävä päälle jotain mitä muuten ei ikuna käyttäisi. Tai ostaisi. Kuten bleiseri. Nopprkl, yritinpä hänet sitten vähentää verotuksessa koska raaka totuus ON, että mä en käytä bisnesvaatteita kuin pakon edessä. Pashat, sanoi verottaja, ei kande yrittää.
No ei sitte.
Asunnosta: päätin jo lähtiessä että eka asuntokauppa saa olla myös ainoa. On se sellaista savottaa kun sen tekee meikäläisen suhteella pilkkuihin: kaikki faktat pitää olla tasan sopivat mulle (alue, rakenteet, kunto, paperiasiat), intuitio ja fiilis pitää sojottaa aukottomasti tiettyyn suuntaan, ja lisäksi hinnan pitää tietty olla sopiva. Stailauksesta viis tai kuus, kyllähän nyt kermavaahdon tunnistaa ja osaa seuloa pois näkökentästään.
(Ja vualaa, pitkä rojekti mutta toimi. Nyt olen asunut ekassa omassa asunnossani yli 3 vuotta ja hetkeäkään ei o käynyt mielessä että ei muka olis paras mahdollinen.)
Juurikin noin. Mistä maailmasta muka on sitten ne kaikki ihmiset, jotka viihdyttävät itseään sunnuntainäyttelyissä ihan vaan katsellakseen, miten naapuri on sisustanut saman kämpän, tirkistelläkseen, millainen vessa sillä on ja pitääkö sekin kirjahyllyssä suvun yo-kuvia ja minkä näköinen se oli vihkikuvassaan.
Tuossa ohjelmassa haastateltu ammattilainen sanoo (vai oliko se se toimittaja), että vessanpöntön kansi ainakin pitää laittaa kiinni. Haloo! Jokainen ostaja tai tirkistelijä avaa sen kannen katsoakseen mitä ostaa / miten naapuri siivoaa. Jos jollakin on noinkin valheellinen kuva ihmisestä, niin en oikein usko muitakaan puheita.
Perso puhuu minun suullani. Kyllä sen oman asunnon kaikki yksityiskohdat ja henki pitää osoittaa vihreätä valoa, suorastaa blinkuttaa ledejä, että me olemme toistemme omat. En millään jaksa uskoa, että me olisimme niin höynäytettävissä, että ostaisimme kalliimmalla ilmiselvää mielikuvaa.
Mitä sen väliä, jos on nätiksi ja siiskiksi laitettu, ihan kiva. Mutta että 15 prossaa lisähintaa siitä. Kun oikean hinnan voi tarkistaa myyntitilastoista.
Pihinä ihmisenä en kyllä ikinä maksaisi ammattistailaajalle vain myyntiä varten tehdystä stailauksesta yhtään mitään. Sen sijaan mielelläni lukisin vinkkejä siitä mitä voisi tehdä ostajien houkuttelemiseksi. Viimeksi kun oltiin asunnonmyyntihommissa niin osasin vain sen verran ehostaa asuntoa että siivosin niin hyvin kuin pystyin ja yritin keräillä kaikenlaisen pikkukrääsän pois näkyviltä (aika vaikeaa kyllä pienessä kaksiossa). Ne asumisenjäljet yleensä ovat näkyvillä juuri pikkuroinassa, jota on levitetelty sen kummemmin harkitsematta sinne tänne. Ja joka muiden silmiin näyttää vaan epäsiistiltä.
Mielestäni on kuitenkin epäuskottavaa että stailaus noin paljon vaikuttaisi asunnon hintaan. Ennemminkin se voi vaikuttaa yleiseen houkuttavuuteen, olen minäkin joskus käynyt näytöillä asunnoissa joissa on likaiset seinät ja vanhat repaleiset huonekalut, sellaista ei tekisi mieli ostaa vaikka olisi kuinka hyvä pohja. Ehkä ihan jonkunlainen "perusstailaus" pitäisi kuulua hyvän välittäjän toimenkuvaan ilman eri veloitusta?
Hauska sattuma, että olin juuri Sekamediasopassa, kun kommenttisi pamahti postiin.
Hyvä välittäjä voisi olla juuri se, joka antaisi ystävllisesti neuvoja, miten huoneiston voisi tarjoilla pikkuniksein paremmin mutta moniko meistä loukkaantumatta ottaisi vastaan neuvoja. Ettei kokisi niitä moitteeksi omasta mausta tai siivouksen tasosta.
Voisin kokea hyviksi jokamiehen stailauksiksi vaikka hyvän tuoksun, pikkusälä pois näkyvistä (lehdet, tiskit, lelut), eteinen tyhjäksi perheen kengistä, naulakko tyhjäksi, kylppäriin/vessaan siisti ja saman näköisistä pyyhkeistä koottu rivistö ja raikas tuoksu, hella ja vessa kiiltävän puhtaiksi, sauna siistiksi ja raikkaaksi, virkeitä kukkia. Komeroihin kurkitaan aina, joten kuivauskaapin ritilät puhtaiksi ja vaatehuoneesta mahdollisimman paljon tavaraa vintille, jonne ne ehkä kuuluvatkin.
Kerran olin menossa näytölle, jossa asunnon omistaja pöllämystyneenä ja viinalle haisten kömpi makuuhuoneesta kalsarisillaan viestittäen voimakkaasti sitä samaa tunkkaista tupakan tuoksua, joka leyhähti asunnosta rappukäytävään asti. Ei tarvinnut edes astua sisään. Ei syntynyt kauppoja.
Todellakin samaa mieltä suihkuverhoista! En löytänyt mistään sellaista kivaa suihkuverhoa jonka olisin halunnut. Muoviset ja liian ohuet suihkuverhot ovat heti poissuljettuja, kukapa haluaisi suihkussaollessa itseensä liimautuvan muovin...
Hassusti kuvioidut suihkuverhot saattavat tosiaan olla hauskoja parin päivän ajan, mutta pidempään niitä ei jaksa jos kuvioi ei oo todella onnistunut. Marimekon kuvioidut suihkuverhot ovat mukavia ja ajattomia, mutta kuka maksaa suihkuverhosta kymmeniä euroja, en minä ainakaan...
Löysin lopulta Ikeasta täysin yksivärisen, tummansinisen kankaisen suihkuverhon, joka maksoi kympin. Sen sitten kelpuutin, kun ei muuta löytynyt...
Ymmärsinköhän minä nyt oikein. Eli myydäkseni asuntoni trendikkäästi ja saadakseni (hyvässä lykyssä ehkä mahdollisesti kenties) siitä 10-15 % prosenttia paremman hinnan minun pitää investoida tuo samainen 10-15 % stailaajan palkkaamiseen ja hänen ohjeittensa noudattamiseen (+ vuokraan varastotilasta, jonne kärrään stailaajalle kelpaamattomat oman elämiseni merkit asuntoesittelyn ja uuteen kämppään muuttamisen väliseksi ajaksi). Miksiköhän tämä yhtälö ei minun matikkani mukaan tunnu kauhean järkevältä? No, onneksi ei tarvitse miettiä koko asiaa tämän enempää. Kun ei ole asuntoa, jota tarvitsisi myydä, saatikka stailailla. :}}
Senni, painavasta muovista tehtyjä suihkuverhoja olen löytänyt inhimilliseen hintaan sekä Tiimarista että Hemtexistä. Eivät kietoudu ympärille, ovatten yhtä painavia ja paksuja kuin ne Marimekon diljoonan maksavat, joita myös vilkaisin (lyhyesti :)
Senni ja perso: muovinen suihkuverho ei ole aivan mieleinen ratkaisu mutta Tiimariapa en ole tullut ajatelleeksikaan. Kankaasta sen silti haluaisin olevan.
|noone| niin, eipä tuo minunkaan logiikkaani oikein istunut. Taidan stailata asuntoa ja itseäni niin kauan kuin niitä käytän enkä vasta myytäessä tai arkussa.
Jaa, onko suihkuverhollakin jotain väliä? Sain kaupanpäälisiksi suihkuverhon tankoineen, joten mitä sitä nyt vaihtamaan. Välillä kun pesukonettaa, niin ei ole uutta kummempi. Sitä paitsi on varsin mukavaa, kun joku edes lähentelee iholle asti. Mikä kuvio, en tottavie edes muista, se vaan on siinä. Eikö kankainen suihkuverho ole pöllö. Kastuu ja imee kaiken kökön.
Tosta stailauksesta, mitä jos valitsee ostajat sisustuksen mukaan. Lykkää planketin kouraan täytettäväksi rapussa ja sonoo nietu, jos ostaja ei sovi kämpän profiiliin. Ainakin vielä voisi toimia, kun ostajia on liikkeellä.
iVE, sää oot kyllä sulonen. Ja vähään tyytyväinen.
Kankainen suihkuvero on tietty käsitelty vettä hylkiväksi, höhölä. Mutta ideasi asunnonostajien kilpailuttamiseksi on hyvä: jäisi rutinat vähemmälle, kun joutuisi vähän kilvoitelemaan ja lakkaisi myös se toisten maun arvosteleminen. Itse asiassa ostajaehdokkaita ei pitäisi päästää edes sisälle ennen kuin on lanketti täytettynä ja hyväksytysti suoritettuna.
Niin.
Mikähän on suihkuverhon tarkoitus etenkin jos asuisi yksin? Estäähän se veden roiskumisen pitkälle. Jos laittaisikin suikusuuttimen ympärille vanhan lampunvarjostimen niin se kokoaisi vesisuihkun kapeampisäteiseksi.
Sinä se jaksat olla ehtymätön keksinnöissäsi. Suihkuverhon tarkoitus on käsittääkseni hyvin yksiselitteinen: sen tehtävä on olla kaunis ja ilo aamusilmälle. Sen tarkoitus on jättää hyvä mieli päiväksi ja suoda rauhallinen yöuni, johon vaipua onnellinen hymy naamalla, jonka aivo-osastossa väikkyy illna viimeisenä kuvana kaunis suihkuverho. Ei mikään pikkuhomma suihkuverholla.
Niin.
Onhan se pehmentävä objekti kaakeleiden keskelle. Eräs ikävä piirre on kaikissa hankkimissani suihkuverhoissa ollut. Normaali nipsutimet eivät pysy kiinni liukkaassa verhossa, sekä alareuna tulee kalkista rusehtavaksi. Pitää pestä mokomaa joka pesunestestttä ja vettä saa muutenkin viljalti.
Suihkukaappi olisi vesivahinkojen eston kannalta paras mutta onhan se vähän ahdas koppero peseytyä.
Joulun aika on sitten tullut. Kaapista kaivettiin eilen jouluvalot ja ripustettiin jo porraskaiteeseen. Lapsuudesta muistan tokkuraiset isot kärpäset. Niitä tuli jouluna sisälle kun vinyiltä tuotiin joulukoristepaketit alakertaan.
Muistan myös kuinka usein tuli heti asiaa pihan perälle kun vinttiin oli päässyt vaikeita rappusia pitkin. Jotain alitajuista varmaan, että kun toivoo ettei tulisi hätä niin se heti tuli.
Ihme juttu on se, että suihkuverho likaantuu, suihkun seinät likaantuu ja lattia likaantuu. Kaikki aina pesussa ja silti.
Tänä jouluna päätin olla ensimmäistä kertaa laittamatta valokynttelikköä. Ei vaan tunnu nyt siltä. Ei se mikään periaatepäätös ole mutta kun mieli ei ole vastaanottavainen, niin olisi kynttelikölle väärin sitä kohdella vain tapana.
Lapsuudesta muistan paperisen ison keltaoranssin tähden, joka laitettiin ikkunaan. Mutta ei sitä muistaakseni laitettu kuin vasta ihan joulun alla. Tämä uushömpötys liian aikaisin alkavine renkutushörhötyksineen tekee vain surulliseksi. Monella tapaa.
Mutta mutta. Ehkä se tästä vielä tokeentuu.
Näin me olemme siirtynyt sujuvasti asuntostailauksesta suihkuverhon kautta kynttelikköihin ja paperitähtiin. Minnekähän asti tänään ehdimmekään, sillä ilta on vielä nuori. - Ai niin, nythän on Big Brother -aika, ja maailma pyyyyysäääääähtyyyyyy. :}}
* siirtyneet
Arrgggh. :|
Näin me olemme siirtyneet paperitähtiaikaan. Eikun, emme olekaan. Vaan pois paperitähtiajasta. Tahtoo takaisin paperitähden, paperisen, ei mitään muovin väristä liian oranssista vaan kärjistään ruttaantuneen, haalistuneen paperitähden, jonka sisällä on iso hehkulamppu vinossa sähköjohdossa.
Tahtoo. Mikä sen pukin osoite olikaan. BigBrother?
"Ei kun perunat vain kiehumaan ja nakkikastike (joka on muuten kyllä suurta herkkua ;) hellalle, turha sitä on mihinkään karitsan sisäfileisiin tuhlata pennosiaan"
No tosa se just on.
Pitää keittää jotaan karitsaa ja fileetä, kun se kuulostaa hianolta, vaikka kyseessä on niin pieni eläin, että pitää olla tosi taikuri, että siitä saa kelvollista ruokaa ( vaikka kaikki tykkäis enemmän hyvin tehdystä nakkikastikkeesta).
Pyystä puhumattakaan, ajattele, että joku kelvoton tekee ruokaa pyystä. Kaikki tykkäis kuitenkin tosiaan enemmän nakkikastikkeeesta, kodikkaasta kodista ja elämisen olosta. Olen niin samaa mieltä.
Stailauksesta sen verran että Tukholman kauppakorkeassa on tehty tutkimus stailauksesta ja sen mukaan (+ruotsalaisten kiinteistövälittäjien mukaan) stailattu asunto myydään 7-12% paremmalla hinnalla ja nopeammin kuin stailaamaton.
Jonkun väittämän mukaan Ruotsissa myydyistä asunnoista stailattaisiin jopa 80%.
Välittäjillä on ohjeita asunnon myyjälle mutta tämä on pelkästään pintasilaus verrattuna ammattitaitoisen stailaajan käden jälkeen.
Sisustus suunnittelu ei ole myöskään stailausta. Ne tähtäävät aivan eri tavoitteisiin.
Esimerkkinä 300 000eur asunnon kokonaisvaltainen stailaus välivarastointeineen maksaa noin 3000eur ja keskimäärin tuotto-odotus on 30 000eur.
Kiinteistövälittäjäliiton mukaan stailaus on tulossa Suomeen Ruotsista ja Suomalaiset välittäjät ottavat jatkuvasti oppia Ruotsista koska siellä on teknisesti Euroopan kehittyneimmät kiinteistömarkkinat.
Hannu
Kiitos Hannu asiallisesta palautteesta. Varmasti näin on. Hienoinen kritiikkini suuntauti lähinnä yleiseen hämmennnykseen, että uusavuttomuus on niinkin lisääntynyt, ettei joitain asioita tajuta ihan luonnostaan ja toisekseen siihen, että onhan asuntojen stailaus tavallaan "petos". Asunnon myyntistailauksella luodaan illuusio ostajalle mutta ostajahan on tietenkin itse itsensä herra ja jos uskoo, niin uskoo. Totuushan lie kuitenkin, ettei se perusasunto ole 30 000 euroa arvokkaampi sillä, että siellä on uudet verhot ja siistit pinnat ja arvokkaammat huonekalut. Ihan sama asunto siellä alla on. Tämä siis ostajan kannalta. Myyjän kannalata asia on ihan OK, kaikki keinot on lupa käyttää, minun vain ei ostajana ole tarvis kaikkeen mennä.
Mutta on sinulla tyylikkäät sivut, siitä kaikki vaatimattomat ihailuni osoitukset.
Kiitos kiitoksestasi ja kiva että tykkäsit sivuista :)
Näen todellakin stailauksen sijoituksena asuntoon joka on kuitenkin ihmisen kallein omaisuus ja jota säästetään pitkään ja siihen panostetaan.
Stailaus on myytävän asunnon brändäystä. Myyt asuntosi nopeammin ja lyhyemmässä ajassa. Ja ostaja löytää helposti unelmiensa kodin.
Jos käyt sivuillamme niin olemme päivittäneet niitä ja sieltä näet että tuomme asuntostailaukseen kaiken sen osaamisen mitä monipuolinen stailaus- ja tilasuunnittelun kärjessä kulkeminen on tuonut.
Mukavaa ja aurinkoista kevättalvea,
Hannu, Suunnittelutoimisto Voimala
Upeimpia sivuja, joita olen nähnyt. Lisäksi hienosti ja loogisesti toimivat. Ja asiapuoli hyvin kirjoitettua ja oleelliset asiat esitetty. Kertakaikkiaan valloittavaa.
Samoin teille Voimalaan hyvää ja mukavaa sekä helppoja asiakkaita.