Niin.

Sekundaa taidamme olla itse kaikkikin. minäkin ressukka poloinen, pyllykin tehty kahdesta kappaleesta.

Pelko seuranamme että nukumme onnemme ohi, vaikka tuskin se onni edes läheltä liippaa, elämässä saamapuolelle jääneitä.

Niin pieni oli kauha ja pihi tuo jakaja, siks outoja näpyttelen, minä turhake, täällä näyttöni takana.

Mikä kauha ja jakaja sulla nyt on pihinä? Mitähä? Paussinko jokuko?

Vai on sulla pylly kahtena palana. Eikös kahtena ole kappaleet siksi, että on varakappale omasta takaa. Ajattele, miten olisi hankala pyöräillä, jos toinen puuttuisi vaikka se korvaisikin lie sen toisen. Kasvaisikohan se sitten isommaksi, yhtenäiseksi istuintyynyksi.

BTW, mielestäni nyt just tausta on paras moneen päivään.

Onko noin? Kuinka moneen päivään? Ja kumpi tausta? Tämäkö postauspohjatausta vai tuo naisen kuva -tausta? Ja millä selaimella?

Tämmöstä tämä säätäminen on ollut.

Piti oikein katsoa almanakkatoimiston vanhoista kalentereista, mikä oli viikonpäivä, kun maailmaan putkahdin. No keskiviikko! Onkohan siinä jokin taika, kun samoin on keskimmäinen kersanikin.. ja kuin peiliin katsoisi. Kaksi muuta ovat sitten tiistaikappaleita.

Pitänee oikein pohtia tätä. Hömppääkö? Miksi sitten sanotaan, että se ja se on sunnuntailapsi, onnellisten tähtien alla syntynyt jne. Ei vain, jokin vinha perä tässä on.

hei muistattehan kuitenkin, että tiistai on toivoa täynnä : ) Tiedä häntä, mistä tuo sanonta juontaa juurensa, mutta jotain hyvää sillekin päivälle. Vai oliko se torstai... no, tänään voidaan leikkiä, että se oli tiistai ja torstaina, että se oli torstai. Niin ja vaikka, että keskiviikko on kevyt päivä..... no, joo, lähden kahville.

Keskiviikkokappale on sentään pikkulauantaikappale, mikä on jo melkein sunnuntaikappale. Veikkaanpa Kaktus, että vinha perä on hyvinkin. Tiistai on päivistä mitään sanomattomin.

Ja penni vei loputkin, sillä torstaihan se toivoa on täynnä. Tiistaina on vain tiskiä.

Voi iänpäivänen kuinka sua huano onni koettelee. Että sulle päätyneet kalutkin maanantaikappaleita. Paree ehkä ois kuitenkin olla tota ääneen sanomatta. :}}

Mää ite oon perjantaikappale. Tais olla loppuviikosta jo varaosat vähä vähissä. Sisäistä vekkaria mulla ei ainaskaan oo. Eikä paljo muutakaan. Jämistä kasattu, nääs.

Jospa tarkennan, että kaikki kalut, joissa on liikkuvia osia. No, eikun siis kaikki kalut, joissa on elektrobotiikkaa tai ovat muovia tai puuta tai metallia, ehkä viisareita, ledejä ja nappuloita.

Uusittiinkohan varaosavarasto mihinkähöhän aikaan lauantaina? Lauantain lapset voivat siis olla joko ihan päreistä tehtyjä tai sitten sunnuntaiosista. Tai yhdistelmiä ja sehän tiedetään, mitä sellaisesta tulee, mikään ei toimi. Huolensa kullakin; osa tehty jämäpaloista ja osa kunnon paloista rapuloissa, olisko jossain keskiviikon huitteilla parhaat. Testatut osat ja timmi porukka tekemässä.

Joo, keskiviikko saattas olla hyvä päivä syntyä. Voiskohan sen käyrä jossain vaihtamassa? Siis niinku perjantain keskiviikoks. Jos sais samalla ne puuttuvat osat kanssa. :}}

Tars olla sitten tarkkana, minkä viikon keskiviikon haluaa vaihtaa syntymäpäiväksi. Tai minkä vuoden. Siinä voi nääs sitten käydä niin, että jos ottaa vaikka 10 vuotta tuoreemman päivämäärän, joutuukin maksamaan huikeita summia, kun on käyttänyt niin monta päivää kuitenkin sitä vanhaa syntymäpäivää. Toisaalta, jos otain vanhemman päivän, jois saada palautusta.

Emmää usko että ne mua paljo sakottais kummää oon yrittäny säästää ja käyttää samaa syntymäpäivää moneen kertaan. Itte asiassa mää oon täyttäny samaa vuatta jo niin pitkään että oon menny ittekin laskuissa sekasin. Että kyä mummiälestä tämmösessä tapauksessa pitäis saara se vaihto aikas erullisesti.

Ollaanko taas vähän samiksii, en oo mäkään käyttäny edes kaikkia vuosia, saati syntymäpäiviä. Näinollen luulen, että voisi hyvinkin saada päittäin vaihdetuksi pareet osat ja jonku kivan keskiviikon jostain 28 vuoden takaa.

Jos löyrät hyvän keskiviikon halvalla tai peräti ihan ilmaseks niin ota yks mullekin. Kyä niitten ainaskin sevverran luulis joustavan että antavat kaks yhren hinnalla. Ja säähän oot tunnetusti muutenkin heikkona tommosiin tarjouksiin niin että osta pois! :}}

Totta haastat, kaksi yhden hinnalla ja yhden hintakin aika sopivasti, kun olis vaihtarina tiistai ja perstai ja käyttämättömiä syntymäpäiviä jokunen ja hyvinhellävaraisesti pidetyt vuodet. Jotka kuin viinit ovat vain pareentuneet. Jos ei saa kahta yhden hinnalla, voitas ottaa vaikka yhteinen. Sitten voitas muistuttaa toisiamme syntymäpäivistä ja tehdä kynttiläkakku vuorotellen.

Joo! Tai kynttilöiren sijasta voitais ostaa kakkuun semmonen kullitettu numerovikuuri. Tulis meinaan meirän käytössä halvaks sekin. Kun me voiraan käyttää samaa numeroo monta vuatta. :}}

auttaisko tää?
http://www.pulju.net/shop/product_details.php?p=462
"Kello, johon herätään aina pirteänä ja ilman suurempaa kismitystä."

Mulla on |noone| suvussa ihan perinteenä toi numerovikuurijuttu. Kun mun mummu täytti 80, se tälläs kakkuunsa edellisistä syntymäpäivistä säästämänsä 75-vikuurin ja sano, että se kelpaa hyvin. Pappi oli aika hämillisen olonen, kun se oli valmistanu puheen 80-vuotiaalle. Ei viittitty ketoo papille, että tää on näitä meidän mummun juttuja. Hyvä, ettei tällänny numeroa 50.

Tosta kellosta oli lehdessä jokin aika sitten testi. Toimittaja viikon verran testasi, että miten se pelittää. Ei se.

Tuommoinen meamerkkinen sisäinen herätyskello olisi hienoista upein vekotin, jonka hankkisin heti, jos voisin! Voi että! Luin kerran uupumustutkimusta, jossa kysyttiin "Tarvitsetko herätyskelloa herätäksesi ajoissa aamulla (töihin, kouluun, jne)?" - ja herätyskellotarvetta pidettiin sitten vähän niin kuin uupumuksen merkkinä. Olin vilpittömän hämmästynyt. En osaa kuvitellakaan niin uupumatonta tilannetta, ettäkö muka heräisin ilman apuvälineitä (ennen puoltapäivää). Ehkä tuollainen matliksen vinkkaama kello voisi olla hyvä, sillä normikellonkin herätys on aina tuskan piinaa. Olen vähän katkera siitä, että maailma kulkee pelkästään aamuvirkkujen tahtiin.

Joskus nuorempana (siis vielä nuorempana kuin nyt, eli tosi nuorena), kun töihin piti ehtiä aamukahdeksaksi, oli taloudessani yksi tavallinen piipittävä herätyskello sängyn vieressä parvella (se antoi semmoisen esivaroituksen noin tuntia ennen kuin oli pakko herätä), sitten oli erinäinen määrä sellaisia vanhan ajan rämistinvekkareita teräskattiloihin sijoitettuina eri puolilla huushollia siinä optimistisessä tarkoituksessa että kirmatessani ympäri taloa sammuttelemassa niitä helvetinkoneita piristyisin siinä määrin, että ymmärtäisin herätä. Toimi aika hyvin. Muistaakseni kerran jopa ehdin ajoissa töihin. :}}

Ammuko sanoo, että ei ole uupunut se, joka herää aamutuimaan. Ja miten minä olen aina olettanut, että nimenomaan uupunut ei saa nukutuksi ja silloin ei ole heräämisongelmiakaan. Voin muuten vakuuttaa, että ei ole mitenkään mukavaa olla aina aamusta hereillä ennen kuin kukko ja sitten yrittää hissutella, etei herättäisi sitä.

Ja |noone| raukka, sää se vasta uupunut ootki. Mutta hyvä sotasuunnitelna noin aamujumpaksi. Kellot vielä eri korkeuksiin ja sängyn alle, niin tulee aamujumppavenytyksetkin samalla hoidettua.

Minä kyllä mieluusti nukkuisin ilman kelloanai edes viikonloput ja kyllä arkiaamuinakin tuntikin lisää unta olisi ihan tervetullut. Ei ole hyvällä mallilla asiani, kun tähän aikaan tässä vielä naputtelen ja aamulla viideltä jo kohta taas.

Mea, noi naiset siis tuossa taustalla. Guud. Mac, Safari.

Guud. Thänks.

Tutkimus sanoi :-) ...mutta joo, jos meamerkkinen herätyskello herättää aina, vaikka olisi kuinka viisi minuuttia sitten mennyt nukkumaan, en taidakaan haluta sellaista. Joka vempeleessä on buginsa. Jos jonkin piirteen saisin itseeni valita, niin ehkä se olisi kuitenkin tuo aamuvirkkuus - kun tähän aikaan istahtaa aamupalalle (huolimatta siitä menikö illalla ajoissa vai myöhään nukkumaan), siinä se päivä vähän sitten niin kuin olikin.

Viikonloppuisin tekisi mieli kohdella kelloani niin kuin |noone| omiaan mutta en raaski hakata päätäni. Arkisin taas voisin haluta torkkukytkimen, kun aikaa olisi vielä melkein tunti. Vaan ei, kun meakello soittaa, se käynnistää välittömän aivosolusäntäilyn ja se on sitten siinä.