Stressin paikkoja
Näemmä taas alkanut painetussa sanassa aika, jolloin antavat neuvojaan, kuinka perheenäidit voivat joulustressiä vähentää. Ja taas on se aika, jolloin hämmästelen, että millä vuosituhannella nämä toimittajat oikein elävät. Kenellä enää on joulustressiä? Kaupat täynnänsä valmisruokia, halpaa kinkkua ja auki joka päivä ja lähes koko joulun ja joka kodissa jääkaapit ja melkein kaikilla pakastimet. Miten joku onnistuisi stressin hankkimaan ja miksi. Paitsi siitä, että ei ole joulustressiä, kun kaikilla muilla tuntuu olevan. Etten vaan olisi syrjäytynyt. Onhan se stressin paikka.
Mahtaa pressaehdokkaita muuten stressata, kun pitää joka tilaisuudessa hymyillä ja vastailla toinen toistaan hölmömpiin kysymyksiin ja tulla joka päivä pahkianalysoiduksi. Tänään niiltä kysytään aamun lehdessä mieliruokiaan ja vastauksista vetää johtopäätöksiä merkitystutkija ja ravitsemusasiantuntija. Odotankin nyt penkistä pidellen, että minkä asiantuntijan lehti keksii seuraavaksi marssittaa arvioimaan Vanhasen valintoja. Joka on muuten tässä ruokatapauksessa paisti ja uuniperuna. Uunissa kypsytetty ruoka viestii sitten rakkautta ja huolenpitoa, tätähän ei ilman merkitystutkijaa kukaan olisi hoksannut, ei varmaan edes Vanhasen imagon rakentaja, eihän. Ravitsemusasiantuntija korostaa uuniperunan upeutta, sillä kuorista saa kuituja. Kuka ikinä syö uuniperunan kuoria? Hirveetä stressiä taas kuiduista ja valinnoista.
Olenko muuten koskaan kertonut, että minua stressaa, kun ruokakaupoissa koskaan ei löydä etsimäänsä. Tai vasta kilometrien turhan kävelyn jälkeen. Tavaroiden luokitusjärjestelmä on niissä pahasti korjauksen tarpeessa. Miksei kaupoissa ole ensinnäkin selkeitä samoja sääntöjä, ettei joka puljassa erikseen tarvitse arvuutella, millä logiikalla tavarat on hyllytetty? Kun se luokittaminen tuntuu nyt olevan niin vaikeata, niin ehdottaisin aakkosjärjestystä ja tietysti niin, että jokaisen logiikalla myös löytyy hakemansa. Sillit siis ässään ja Abba-sillit lisäksi aahan, makaroonit ämmään, pastat peehen ja spagetit speehen, torinot teehen, leipä ällään, ruisleipä lisäksi ärrään, anjovikset aahan, makkarat ämmään, ketsupit keehen. Olisi taas yksi stressin paikka vähemmän.
Mutta mistä lehdet sitten kirjoittaisivat? Ja minä?
Jälkipuheet
Niin.
Paikkakuntamme Prisma laajensi taannoin. Toimita jatkui koko muuton ajan. Se se vasta oli kadonneen tavaran metsästystä.
Pari tavaraa on jota olen etsinyt useammassakin kaupassa:
Kanamunat voivat olla missäpäin vain, mutta löytää yleensä erikoisesta hyllyratkaisustaan.
Vaikeammin löydettävä on liha-, kana-, ja kasvisliemikuutiot. Maustehyllyjen vierestä on ensimmäinen approximaatio mutta myös sinappi-ketsuppi -linjalta voi löytää.
Kananmunat tungetaan varmaan joka kaupassa siihen koloon, joka sattui tyhjäksi jäämään. Viimeksi haeskelin marmelaadia ympäri kauppaa, kun minun mielestäni sen pitäis olla siinä leipähyllystä seuraavassa hyllyssä. Vaan ei, ne olivat pussikeittojen ja -kastikkeidn kanssa samassa hyllyssä. Ja se Risifrutti! Miksei se voi olla siellä, missä on jugurtit, viilit ja vanukkaat? Prisman tapa erotella lehmänmaitokermat muista kerman tavoin käytettävistä purkeista eri seinille on ihan älytöin.
Miksei Lidli myy lehmäperäisiä leikkeleitä ja kunnollista ruisleipää? Siirtyisin vallan sen asiakkaaksi, jos näin menettelisivät.
Niin.
Lidl saisi myös ottaa ostoskorit kärryjen lisäksi tarjontaansa. Muutamaa tavaraa varten en viitsi kärryjä kolistella ja kerään tavarani pahvilaatkoihin joita on siellä sun täällä kun hieman itse järjestelee.
Laatikot ovat vain hankalia kanniskella. Liukuhihna on sitten pitkä kuin nälkävuosi mutta tavarat pitää laittaa uudestaan kärryyn jos sellaisen on ottanut. Onkohan se nyt aivan saletti että tuo konsepti on parempi kuin pohjoismainen malli? Myös Ikeassa menee tavarat oudosti myyjän selän taakse ja tuntuu että itse on joutunut jotenkin väärälle puolelle.
Lidl tuoremehut ja nektariinit on hinta-laatusuhteltaan kilpailukykyisiä. Säälittää vaan kun niitä pantittomia lasipulloja päätyy varmaan paljon sekajätteisiin.
Puhut kuin minun suullani. Ja minä taas valitin töissä Lidlin ostoskorittomuudesta niin paatoksella, että ystävälliset työtoverit kyllästyivät ja hankkivat minulle oman ostoskorin. Jo vain nyt kelpaa mennä Lidliin, kerätä kori täyteen, lappaa ne hihnalle ja kerätä hihnan päässä takaisin koriin, kantaa se kotiin, tyhjentää jääkaappiin ja unohtaa kori sinne niin, ettei sitä ole seuraavalla reissulla.
Kunnes hoksasin: kun aamu- ja ilmaislehdet täyttävät keittiön tuolin, laitan ne koriin, vien aamulla töihin lähtiessäni ne taloyhtiön keräyslooraan ja korin autoon ja menen illalla Lidliin.
Mehut ovat muuten ihan parhautta ja jugurtit ja se sulatejuusto ja pakastevihannekset ja kalapuikot.
Jokaisella on oma järkkä, koska kuka nyt haluaisi helpottaa asiakkaan helpon siirtymisen kilpailijalle. Lähimmän ostarin smarketti jemmaa mahdottomiin paikkoihin ketjun kampanja-aletuotteet ja tarjousjauhista ja -fisua saa odotella "palvelu"tiskillä eväiden kanssa, ei jonon vuoksi, vaan myyjänä toimii toinen kassa. :/ Se smarketti toimii vain hätävarana.
Liiterin mehkat on jees, erityisesti citrussorttimentti on noussut ykköseksi. Oluista puhumattakaan. :)
Postin Liiterissä on ostoskorit. Harva kuitenkaan sompailee töiden jälkeen niille kulmille autolla varsinkin jos ei ole ihan pakko. Nyssellä tulee ajettua sitäkin useammin kiinanomenamehuostoksille.
En ymmärrä kauppiaan logiikkaa: kun tekee ihmisen elämän hankalaksi, niin saa paremmin asiakkaita? Sen vielä ymmärrän kauppiaan kannalta, että tuoreemmat ruisleivät ja maidot laitetaan edellispäiväisten taakse, jotta saadaan vanaht myytyä. Mutta minä en ole aikoihin mennyt siihen halpaan. Hah! Sitrussortimentti taipui päässäni sitrussorbettilimetiksi ja ajattelin, että sitä heti.
Kiinaomenamehu! Kuulostaa melkein yhtä hyvältä kuin sitrussorbettilimettimehu. Sinulla on kivasti kirjoitettu blogi, tilasin.
Helsingissä Pasilan Liiterissä on jo ostoskorit, joten ei ole (kait) mahdotonta, että niitä saataisiin muuallekin.
Lidlin mustikkahillo (jota on helppo levittää leivälle) ja rypälemehu ovat hyviä (ei ehkä yhtäaikaa, tosin).
EU voisi kyllä säätää direktiivin, jossa määrättäisiin, että kaupoissa tavaroiden tulisi olla kirjastojen tapaan järjestettynä ja luokitetuna. 8-)
Mustikkahillo! Nam. Täytyykö tänään lähteä liiteriin. Kun on se ostoskorikin autossa.
Luokitus tuotteisiin ja luokan sisällä aakkosiin. Olisi myös hyvä saada heti sisään astuessa painaa valotaulusta vaikka kohtaa paahtoleivät ja valo vilkkuisi paahtisten kohdalla.
Miksikähän en koskaan ikinä milloinkaan ole muuten tavannut paahtispakettia, jossa olisi parillinen määrä siipaleita?
Ah, mutta mikä onkaan tuotteen pääsana, jonka mukaan se hyllyluokkiin aakkostettaisiinn? Onko se tuotteen merkkinimeke vai sisältönimeke, eli katsommeko esimerkiksi Abban Sillin siten, että silli on alanimeke jolloin se täytyy indeksoida A:han eli Abbaan? Ja minkä luokitusmenetelmän valitsemme, kotimainen YKL tai internationaali UDK ovat ehkä hieman vajavaisia aiheidensa puolesta virkaa toimittamaan. T. Kirjastontyttö
Smarketit ja hypersmarketit ovat helppoja tapauksia loppujenlopuksi, kun ruokavalio noudattelee pääsääntöisesti naapurisi köysipenan linjaa ysinelohetkinä.
Mutta käyppäs joskus Vantaan bilteemassa ostamassa pari nippeliä ja vanttiruuvia. Ei ole helppoa ei. Kamaa on hyllykilometreittäin ja sitten ei tiedä, että onko nippeli tiskintauskamaa vaikko itse-etsiskelykikotinhyllykkössä. Kun oppii hakemaan poranterät sen tietyn tolpan juurelta, niin eikös kolmannella kerralla siinä ole korvavanutuppopuikkoja. Vuosien varrella äijäkama on vähentynyt ja muijatkin änkää mukaan ostamaan taloushärpäkettä tai laatii ostoslistan. ärf.
Kyllä minä laittaisin pääsanaksi tekijän. Tosin siinä on se ongelma, että merkittömällä ei ole tekijää, onko se sitten Anonymous. Ja toisaalta, sillien vertailu käy hankalaksi, jos ne makaavat hyllyjen eri päissä. Eli olisiko sittenkin pääsana sisältönimike.
Projektirahoitusta pitäisi heti anoa EU:lta, perustaa työryhmä pohtimaan ja ulkomaille tutustumismatkoja tietenkin pitää tehdä ja ehkä kymmenisen reipasta kirjastotyttöä asiaa hoitamaan. Kolmeksi tahi viideksivuodeksi. Sitten siitä pari gradua ja väitöskirjaa siitä ja ulkomaille myytäisiin koko roska ja kohta kaikki maailman kaupat tunnustaisivat meidän kauppatavaraluokituksen, KTL:n.
Mulla on iVE sellanen naisen luontainen suojeluvaisto bilteemaan nähden. Minä en nimittäin vieläkään osaa ajaa sinne. Huomenna pitäisi tosin osata ajaa jonnekin kuukson kuuseen katsomaan keittiön kaapinovia. Äijämaailmaan. Aargh!
Lehmänperäleikkelettä ja mustikkahilloo. Ja resitenttejä. Onks tää nyj joku uus juttu että resitentti valitaan sen miäliruakien perusteella? Nojoo, ohan se aika lookista. Ihminenhän on sitä mitä se syä.
Se on kato se päivystävä merkitystutkija, joka veti merkityksiä mieliruuista. Ei ole ihan sama, mistä tykkää, siitä heti kansalle tiedotetaan kuvien kanssa ja sehän tietty vaikuttaa olellisesti kansalaisten äänestyskäyttäytymiseen.
Tartsi on siis naisellinen ja terveellinen kevyt broileri, Pöpsykkä Niinistö on kansanomaisen mutkaton leivitetty ja voissa paistettu muikku ja Vanhasen Masa siis turvallinen uunipaisti. Kyllä tuolla jo irtoaa äänestystietous.
Minä olen siis kalapuikko?
Jos sinä olet kalapuikko, niin minä olen mämmi.
Kauppiaan logiikka on se, että maidot viedään AINA peräseinälle (sisääntuloväylältä katsoen). Näin kuluttaja joutuu kulkemaan mahdollisimman monien houkuttavien ja hyödyttömien tarjousten ohi ja vaikka ei ollut tarkoitus ostaa kuin se maito, niin tulipa samalla koriin/kärryyn uutta makkaraa konsulentin pöydältä ja tarjousjuustoa ja tosiaan taisipa olla ne kauraleseetkin loppu, otanpa niitäkin jne. jne.
Näyttäkää minulle kauppa, jossa maidot ovat heti sisään-portin vieressä, niin minä näytän teille huonosti ansaintalogiikkansa optimoineen kauppiaan.
(Eikä niissä Lidlin oluissa kauhiasti kehumista ole.)
Lidlin ykkösolut on juotavaa. Kaikissa Lidleissä on sama järjestys. Korit olisi kivat. Tuo valolamppusysteemi (ihan kuin parkkitaloissa!) olisi tosi hyvä, parempi kuin aakkosjärjestys.
Kauppiaan logiikka on ihan ymmärrettävä, ei siinä mitään. MIksei se sitten käytä sitä logiikkaansa siihen, että kaikki vanukkaa riisillä tai ilman olisivat samassa hyllyssä. Nyt ne on eri seinillä ja saman seinäiset ovat eri päissä.
Liiterien kaikissa liikkeissä toistuva sama järjestys on hyvä juttu. Ja oma kori auton perässä korjaa loput puutteet.