Mahtava!

Ja koirakin oli ihan Totin näköinen. Tosin luonteen voisi vaihtaa tuon kissan kanssa päikseen :)

Noin lunkisti kun osaisi ottaa kaikki silmille hyppivät asiakkaat, kanssamatkustajat busseissa ja nakkikioskin jonoissa. Ei tarvisi verenpainelääkkeitä maailmassa ja nekin rahat voisi käyttää hankkimalla vaikka jokaiselle oma lemmikki, ellei muuta niin bonsaipuu hellittäväksi.

Uih!

Tahtoo tuommoisen valkoisen ja pehmeän. Heti.

Ja mitä sanoo siihen kotirontti?

Se se olisikin näky.

Tosin taloutemme arvovaltainen herra oli itse nyrkinkokoisena ihan samanlainen. Taukoamatta huushollin kolmen muun kissaeläimen kimpussa. Yhdeltä se sai usein nenilleen, muilta oppi arvokkaan ja leppoisan suhtautumisensa asioihin. Hyvin kasvatettu siis, kahden jo edesmenneen kissaherran toimesta.

Voi sitä ylenkatseen määrää ja kieppuvia kissanhäntiä, mikä syntyisi, jos väkkärä tulisi. Mutta tykkäisi se kumminkin. Kuka nyt ei kuningas haluaisi olla.

tuo pätkä täytyy tallentaa pahojen päivien varalle! koiran kärsivällisyyden perusteella voisi luulla, että se on pikkukissan äiti :)

Seköhän se onkin, joka hellyttää. Loputon kärsivällisyys ja rauhallisuus äidiltä, joka sietää lasta kuin ei kukaan muu. Noin se elämä pitäisi ottaa. Ja noinkin kuin kaveri.