Ihania nuo Tivolit. Serkullakin oli. Kuolasin.

Siinä on suunnittelija iskenyt naisen hermoon onnistuneesti. Nyt pitää vielä päättää taulun väri, olen kallellani tummaan harmaaseen.

Ei muuten uskoisi, että niin pienestä voi tulla niin iso ääni.

Helei! Mä en niin noista elektroniikoista piittaa (ne on siipan hommia ne), mutta 1-2-3-4 -tehtävään tartun oitis. Kuluu saikkupäiväkin mainiosti. Eikun touhuamaan.

Kolmatta päivää peräkkäin täällä. Grrr. Kai noissa top-listoissa on sitten jotakin pientä totuuden häivää :)

Muthei, mikä on pulimervi?

Parane mutta kannattaneeko vielä huomiseksi, kun luvattiin hirveätä myräkkää. On muuten se sydänkuvio kyl hieno.

Alimenopaussista toivotellaan hyviä huomenia.

Jopa olisivat tuommoiset tivolikuutiot vallan vinkeät. Tuo kosteudenkestävä versio, jota voi kuunnella tuntikausia ilman johtoja - semmoinen minun yöpöydälle heti, aaah!

Eipä näyttäisi tästäkään päivästä kovin kummoista tuleva. Tokkopa tohtii itseään isommin ulostella. Vettä tulee ja viluttaa. Mennee siis sisäpenkkipunnerteluksi tämäkin päivä. Välillä täytyy toki käydä tsekkaamassa, josko olisi tullut lisää niitä miinusklikkauksia. Paineita, paineita.

Turvallista kotimatkaa ja Martille terveisiä!

Se ladattava malli oli aika ihku tosiaan ja on sitä pinkkinä, virheänä ja sinisenä saatavana (paitsi tietenkin myös aikuisten väreinä kuten metallisena) riippuen siitä, oletko tyttö vai poika. Me aikuiset harrastamme tietenkin jalopuisia ratkaisuja, joten lelu nyt ei vaan kertakaikkiaan tule kyseeseen.

Muistan paremmin kuin haluaisin ne ajat, jolloin olkapäällä kannettiin volksewagenin kokoista radiota uimarannalla ja kukin omaansa yritti soittaa ylitse muiden. Ei näillä voipaketin kokoisilla kyllä saavuta sitä samaa jylhää luukkia. Ja miltä se nyt näyttäiskään loppahousujen kanssa. Taitaakin olla enemmän tyttöjen peli.

Niin

Kosteudenkestävä johdoton on uusi tuote johon en ole ennen törmännytkään. Jos on pakko siitäkin asiasta minun skeptiseen tyyliini jotain negatiivista etsiä niin:

Eipä taida soittoaika olla akkujen vanhennuttua kovinkaan pitkä.

Ja eikös ne kaikki matkaradiot olleet ennen johdottomia mutta aikasten pian verkkokäyttöiset valtasivat alaa?

Ja eikös ne korvakuulokkeet keksitty juuri siitä syystä että patterit kestäisivät kauemmin ja musiikki ei häiritsisi sivullisia?

Ja eikös tuollainen johdoton huku helpommin kuin sellainen joka on narulla seinässä tai päässä kiinni?

Muuta negatiivista ei tule nyt mieleen.

Se on totta, että johdon perässä oleva laite ei häviä niin helposti. Eikö siis olisi aika palata kaukosäätimissä siihen hyvään aikaan, kun kapula oli letkulla laitteessa kiinni. Miksi sen muuten tarvii olla johdoton, eihän sitä kuitenkaan käytetä mistään näkö- tai kuulomatkan takaa.

Se kaunopuheinen myyjäprinssi sujuvasti esitteli, että tämän uutukaisen voi viedä mennessään vessaan, kylpyyn, keittiöön ja missä nyt liikkuukin. En oikein silloinkaan hoksannut, mitä uutta ja erinomaista siinä olisi. Mutta sitä voi käyttää myös MP3-soittimen ääneensoittajana. Se olisi jo aika kätevää, jos sellainen soitin olisi.

Joo en minäkään sinuna loppahousut jalassa voipaketti olalla järin paljon tohtisi kulmilla hillua. Tai no, riippuu tietysti, mistä kukakin tykkää.

Kosteudenkestävää johdotontako siis ei löydy jalopuisena? Tai edes vähempi jalona? That sucks! Tässä taas näkee tämän suurten ikäluokkien arvostuksen. Volkkarit olkapäällä joutuvat kypsään ikään ehtineet rahjustamaan hamaan hautaan saakka, kun kaikki trendikkäät hottijutut ovat väärää trendiä. Yritä siinä sitten esittää coolia, kun vw-dekki jäytää osteoporoottisia luita ja loppahousuissa käy läpiveto.

Epistä. Eikä ole edes lokia, jossa voisi vuodattaa. Onneksi sentään on tämä alivuokralaismiinusboksi. Siitä kiitos ehtoisalle vuokraemännälle!

Ei löydy ei. Pitää jalopuiset ostaa johdollisina. Sillä sitten vissiin yritetään kertoa, että jalopuinen sukupolvi pysyköön johtojen etäisyydellä, jotta trendipellt saavat homeen tarttumatta loppailla rauhassa. Ei ole hyvä visio: likkumattomuua pistää maamon muuten vetreät lihakset nalkkiin, kun joutuu kuuntelemaan johdon päässä radiota. Mutta kuluisi ne välilevyt ja polvikulumat paukkuisi hyvinkin nopeasti kylillä rahjustaessa yli-isot buusterit olalla. Ja skolioosin se selkärankaan tekisi. Salaliitto, sanon minä.

Alkaa oleen ratkaisun paikat, kun tänne alipaussiin kertyy näin hyviä kontribuuttoreita: annanko vallan kynät näille vaiko survon kaappiin ja teetätän kirjoitukset näillä julkaisten ne itsenäni nousten kaikkien listojen ylipääkuningattareksi. Paljollako menisit kaappiin |noone|? Entä Murphy, paljollako sinä? Alkaa nimittäin omat aiheet olla melko kalutut.

Istu ja pala! Saat minut tuntemaan itseni wannabevallankaappariksi tai joksikin vielä alhaisemmaksi nurkanvaltaajapyrkyriksi. Nyt kyllä hävettää. Vaarin otan kyllä ja sassiin! Anteeksi!

Häivyn takavasemmalle ja sassiin. Kiitos vieraanvaraisuudesta, täällä oli lokoisaa. Sensuellissa intellektuelli-ilmapiirissä viihtyy aina! :}}

Älä nyvä mies/nainen mene. En survo kaappiin. En varasta ajatuksiasi. En tunge uniisi. En kummittele pimeässä. Enkä varsinkaan anna valtaa.

PS

Kaappiin saat toki laittaa, kunhan pakkaat kevyttä retkievästä messiin (plus tietty tarpeeksi tupakkaa ja toimivan sytkärin) ja telkeät oven visusti kiinni. Pissiä voin tyhjään limsapulloon ja isommille tarpeille jos päästät minut parin viikon välein, niin a´vot! Lupaan olla ihan hiljaa enkä rapistele sipsipussia öisin. :}

Its ö diili. Kaappi on aika turvoksissa, ei siellä mahdu seista, joten käviskö tuo linnunlaulupuinen piirongin loora. Siellä olis valita kesä- tai talvivaatelaatikko. Eli bikineitä tai villapaitoja, joissa kölliä.

Wau, piironginloorassa jumpperipetissä - ja vielä linnunlaulut kaupan päälle! Its ö diil, täts foor suur! Vaikka olisi se turvonnut kaappikin kelvannut, olenhan enempi vähempi turvoksissa itsekin. Mutta ehkä tuplaturvo olisi kaappiparalle vähän liikaa. Piironginloorassa vara parempi. Tästä lähdetään.

Hyvä, että päästiin sopimukseen. Nyt helpotti! Murphylle jäi sitten ne pikineet. Vaan tokkopa tuo pahakseen panee. Ihan hyväkseen paneepi hän, uskon ma.

Mutta mitään topikkilappuja en sitten kyllä suostu looranraosta aamuisin sujauttelemaan. Kortilla ovat ideat omastakin takaa. Jos näin ei olisi, olisin luultavasti jo perustanut sen lokin. Nyt ei onneksi enää tarvitse, kun on ilmainen ylöspito ja piikkipaikka lobattuna. Että kiitosta vaan!

Ei tarvi topikkilappuja, kunhan huutelet kannustavia kommentteja silloin tällöin. Tästä pidetään kiinni.

Go Mea go go! You can do it! Tsemppiä! You're the best! Jessss!

(jatkuu seuraavassa numerossa)

Tuo on kyyyyllä vähän liian hektistä menoa.

Minen ole koskaan ymmärtänyt, että miten muka voi yhtään helpottaa punnertajaa kuntosalilla, kun kaveri huutaa vieressä, että menee, menee, nousee, nousee, paina PAINA.

Hmmm. Oletko nyt ihan saletti, että se oli punttisali, jossa olet tuollaista kuullut? Ettet nyt vain muistaisi väärin ja sotkisi keskenään erilaisia horisontaalipositioita.

Ai niin, minähän lupasin olla piironginloorassa hiljaa. Ja nyt kuitenkin rapistelin sipsipussia. Onneksi eivät ole pekonisipsejä. Muuten voitaisiin taas luulla vaikka keneksi. Kene Kellyksi. Aim siiiingiiiing in tö rein... :}}

Hmmmm ittelles keskenäsi. Lähtee pian sipsipussit.

Sipsiuhkaus! Isku suoraan vyön alle. Aikasten paha, sanoisin.

Vaan eipä hätiä mitiä. Täältä looran pohjalta jumppereitten alta löyty iltalukemista: "Blogging for Dummies". Näyttäisi täällä olevan muutama käyttämätön Blogger-alustakin nuhjaantumassa. Ken tietää, kenties löydän täällä pimeässä oman uinuvan einoleinoni tai kurtvonneguttini tai annaliisahärköseni ja alan lokata. Piironginloorasta käsin tosin. Vaan semmoinen jalopuinen kosteudenkestävä johdoton tekisi kyllä kutaa täällä. Huoks.

Niin

Olen ollut aina vähän takapiru ja sivustahuutelija. Ei tarvitse niin paljoa vastata sanoistaan, kunhan jotain huutelee.

Minulla käy sinua vähän sääliksi. Ympäristön paine odottaa sinulta joka päivä jotain fiksua vaikka mieli olisi maan raossa. Olosi on joskus pakosti oltava kuin koomikolla menopaussin kourissa.

Kipuilee ja kuuma-aaltoilee ne nuoremmatkin ja jopa miehetkin. Tai ainakin me laitetaan äkseeraamisemme siihen samaan piikkiin missä roikkuu jo naisten menkat ja kuumat aallot.

Latovainiossa oli eräs perhe jolle syntyi vielä pariskunnan huidellessa viittäkymppiä, -iltatähti.
Mies vitsaili että hän vei jo aikoinaan vehkeensä virattomana vintille. Mutta perhanan muija kun myöhemmin vei myös omansa, ja ripusti vielä sattumalta samaan naulaan.

Kun oikein ketuttaa, laita lappu luukulle: one moment. Siihen me takapirut sitten saadaan jatustella joutaviamme.

Jätetään noone [etu- ja takaviivoilla] itsekseen maistelemaan lokkaamisen etikkaa ja jatkamme me aikuiset aikuisten asioista.

Osuit kipeän lähelle totuutta Murphy. Kyllä oikeasti joskus on pienet paineet. Ennen vaan pudotteli verkkarin hihasta mitä sattui tekstiä näppäimille tulemaan. Joskus nolotti jälkeen päin, osan aikaa ei enemmälti, kun ei niitä sen kummoisemmin ajatellut kenenkään lukevankaan. Mutta ajan myötä alkoi tulla lukijoita ja sitä tautta loin itse itselleni paineita ja oletuksia ja joskus, ihan vähän, ihan vaan aika ajoin, on ollut aikoja, ettei oikein irtoaisi. Ja silti rypistän. Useimmiten on sitten ihan hyvä olo, että niin tein. Vähän kuin itsensä pakottaminen lenkille vaikka ei juoksututa.

Ilolla otan vastaan tarjouksesi: kun seuraavan kerran on sellainen hetki, ripustan One moment -lapun luukulle ja tiedät alkaa täyttämään intternettiä täältä käsin.

Pöh. Ensin viedään sipsit ja sitten ei aleta mun kaa. Menen kantelemaan köysi-benille. Tai visukintulle. Tai anssille, niin se voi kirjoittaa tästä lööpin siihen kuukautisliitteeseen. Tai sitten mä vain alan purkaa näitä jumppereita. Kohta lentelee päitä! :{

Rauhotu. Sulla on aika rankka toi kaveriporukka, nymmää vähän luulen, että sää ootki kuitenkin siellä sisäpiirissä. Vai missä te äijät noita rituaaleja harjoitattekin. Jossain looshissa kenties vai mitä ne nyt on suurvisiiripiirejä.

Pelvoittavaa. Ota toinenkin pussi. Onionia?

Mää ketäättunne! Eikä kukaan tunne mua. Onneks!

Ja mihinkään en oo koskenu. Enkä kehenkään. Katteluvvaa. Ei se mun syy oo että mää niihin lokeihin jouruin katteleen sitä hyärinää. Mää oovvaannii herkkä ja vaikutuksille altis. Siks mää tännekki tulin. Jos meinaan sais vähä viinimpää vaikutetta nääs.

Nymmää oon taas hiljaa ja syän sipsejä jooko. Onionit on ihan jees. Kuhan eijjoo pekonia.

Ole ihan rauhassa vaan. Loorassa on lämmintä ja turvallista, lähdet sitten, kun jaksat taas Polgodistaniin asti. Etkä tuhri villapaitoja. ethän.

Pekonit syönkin itse. Kalapuikkojen kanssa. Nam.

Hui kauhistus, nyt ei juuri ennen nukkumaanmenoa ehtinyt tätä kommenttitulvaa läpikahlata, mutta tulinpa vaan toteamaan että pulimervi on muinaista festarikieltä, eräänlainen intiaaninimen tapainen arvonimi. Sillä on pitkät perinteet ja olen saanut sen pari vuotta sitten rakkailta ystäviltäni.

Huomenta! Saisinkohan minä yöksi jonkun tuikun tänne piironginlooraan? Saatoin jo pikkuisen sutata noita jumppereita, kun täällä pimeässä yritin sitä lokia väsätä. Siitä tuli ihan musta. Ihmekös tuo. Piti sitten deleteerata koko tsydeemi. Eisevväliä.

Onko tänään uno momento -päivä. Rupeenko huuteleen Mööffiä hätiin?

Auvoisaa työpäivää taas!

Mää meemmaate.

Tiian intiaaninimi on ... tuota.... eksoottinen.

Huomen |noone| (kauhean hidas kirjoittaa sinua noiden etu- ja takapalkinoiden kanssa). Pitäiskö ostaa sulle sinne sellainen lippis, jonka nokassa on ledejä. Ne on keksitty nyt Suomessa kaksi kertaa. Huomauttaisin muuten, että musta loki on kyllä köysipentin loki, joten sitä ei kannattane mennä uudelleen keksimään. Hyvä, että deleteerasit.

Voit mennä maate, tänään ei ole van moument -päivä.

Tivolit ovat loistopelejä! Ei turhia nappeja tai säätimiä. Vain olennainen, ja purkin kokoon nähden hillittömän hyvä ääni! Toivottavasti saat omasi valaistuksen kuntoon. Meillä pastanjauhajien keittiössä ja sen välittömässä läheisyydessä tuo johdoton malli on havaittu käteväksi, kun sen voi siirtää juuri siihen missä kulloinkin häärii.

Totta. Harvoin on niin loistokasta yhdistelmää kuin Tivolissa: kaunis, käytännöllinen ja hyvä. Täydellisyys, joka täyttää kaikki aistit. Vähän niin kuin kaunis ja täydellisen maukas ruoka, jonka valmistaminen on helppoa ja loogista.