Höyläytys
Muistin virkistykseksi höylätuotteiden erittäin epätieteellinen ja lyhyt historiikki: Lastu on tarjoiltu käsittääkseni meille ensimmäisen kerran 28.3.2005 ehdotuksena merkinnän kutsumanimeksi Kirjoitusoppaassa bloggaajille, jonka Pirkka-blogien kirjoittaja teki lähinnä itselleen ja muille Pirkan bogeihin kirjoittaville. Blogi eli vain kuukauden. Termistöstä käytiin keskustelua blogeissa, vanhat bloggaajat vierastivat lastuja ja mieluummin postasivat entyjä, tekivät merkintöjä, kirjauksia tai entryjä ja jotkut entrasivat postauksia mutta lastu otti tulta lähinnä vain kirjailijablogeissa.
Päre oli Veloenan vastaisku lastulle, jonka valossa ei näe sitä, mitä päreen valossa näkee. Vanhat parrat jatkoivat postaamistaan ja fennomaanisimmat merkintöjensä kirjaamista.
Uusimman tarjokkaan pärekoppaan höyläsi b. 18.10.2005: "Minä päätin, että päre ja lastu ovat so yesterday, vuolu on tulevaisuutta! Vuolkaamme netti turvoksiin!"
Tämä höyläytys oli joko postaus, joka sopii blogiin kuin puolukka puuroon. Tai merkintä, joka istuu päiväkirjaan kuin voi leivälle.
Jälkipuheet
Ah, minä olen kanssasi siis niin samaa mieltä, siis et usko. Tai uskot varmasti. "Merkintä" on niin hieno sana. Kauniskin. Ja "postaus" rullaa kieleltä ajatuksiin, tai näytöltä. "Lastu" tömähtää verstaan lattialle rumasti. "Päre"... no jääköön mielikuvat visualisoimatta. Toisinaan voidaan tietokoneaikana onnistuneestikin hyötykättää vanhoja sanoja. Mutta "lastu" ja "päre" osoittavat että toisinaan se totta vieköön ei vaan toimi.
Siis uskonpa hyvinkin. Me ollaankin vanhoja peruja [öh, piti kirjoittaa pieruja mutta sisäinen automaattieditori oli tarkkana, taas].
Paljastankin tässä yhteydessä luontevasti salaisen aseeni, joissain paikoissa kiitostakin saaneen, kielellisen uudissanojen sorvaamiston höyläpenkin lähteeni: vikkelät kädet, jotka kirjoittavat, mitä sattuu. Joskus ihan vahingossa niistä irtoaa uusia sanoja, jotka tarkkaamomme havaitsee paremmiksi kuin aluperäinen esille pyrkinyt tuote. Niin kuin nyt tuossa edellä aluperäinen.
Tuttu metodi, ja usein toimiva. Vrt. yllä olevan kommenttini ilmaus "hyötykättää".
Hyötykäsi lienisi se, joka ojentuu kaupungilla vapisten kohti ohikulkijaa. Liekö sillä ennen nimeä ollutkaan.
Toinen hyvä konsti on olla tietämätön kaikista oikeista kirjoutustavoista ja pashimpia mokia välttääkseen kasvojen säilytysmielessä yrittää kiertoilmilausua jotain muuta, jolloin on pakoitettu antamaan käsilleen ylimenopäätösvallan. Ja sitten tarkastella tuostostaan, että tuliko mitään uusioainespestoa tai muokauskelpoista. Aha, muutama.
Muokaus - onko se semmoinen huokaus, joka syntyy huulten ollessa törröllään *muiskis*-asennossa?
No sehän on juurikin se, muikean mutrusuinen huokaus.
Hyötykäsi, se se tosiaan voisi olla.
Tuli kyllä mieleen myös toinen määritelmä tuolle alkuperäiselle sanalle. Senhän voisi kirjoittaa erikseen, jolloin siitä tulee savolainen monikon kolmannen persoonan mielihyvää ilmaiseva lausahdus: hyö tykättää.
No niin, tässä näemme miehen ja naisen ajattelun eron. Nainen on hyötykällinen ja konkreettinen ja vain leipä mielessä. Miehellä sen sijaan on tunteet kädessä.
Kaunista. Näin se homma etenee.